Ruotsalaistutkijat ovat tunnistaneet useita raskaudenaikaisia seikkoja, jotka suurentavat lapsen riskiä sairastua pakko-oireiseen häiriöön. Riskitekijät näyttäisivät olevan ainakin osittain riippumattomia perimästä.

JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus perustuu yli 2,4 miljoonan vuosina 1973–1996 syntyneen ruotsalaisen seurantaan, joka ulottui vuoteen 2013. Osallistujista 17 000 todettiin pakko-oireinen häiriö. Tutkijat pyrkivät sulkemaan pois perimän vaikutukset vertaamalla häiriöön sairastuneita heidän sisaruksiinsa.

Pakko-oireinen häiriö kehittyi todennäköisemmin osallistujille, jotka olivat altistuneet äidin tupakoinnille raskauden aikana. Myös alhaiset Apgar-pisteet, keisarileikkaus, perätarjonta, keskosuus ja alhainen syntymäpaino, mutta myös vauvan suurikokoisuus liittyivät suurempaan riskiin. Mitä useampia riskitekijöitä lapsella oli sitä todennäköisemmin hän sairastui.

Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä viimeaikoina pakko-oireista häiriötä tutkivien huomio on ollut pitkälti geeneissä ja perinnöllisessä alttiudessa, ja mm. tämän vuoksi pakko-oireisen häiriön muita riskitekijöitä tunnetaan huonosti. Mielenkiintoista on myös se, että samat raskaudenaikaiset riskitekijät on yhdistetty myös skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, tarkkaavaisuushäiriöiden ja autismin riskeihin.

Pakko-oireisella ihmisellä on toistuvia pakkoajatuksia kuten pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai pakonomaisia seksuaalisia tai aggressiivisia ajatuksia. Usein potilailla on myös pakkotoimintoja, kuten jatkuvaa käsien pesua, joilla he yrittävät lievittää pakkoajatusten aiheuttamaa ahdistusta. Noin 2 - 3 prosenttia aikuisväestöstä potee pakko-oireista häiriötä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.2095)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2016.2095

Huomattavasti heikentynyt hajuaisti voi iäkkäillä olla ensimmäisiä merkkejä kehittymässä olevasta dementiasta. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainnot vahvistavat viimevuosina kertynyttä tutkimusnäyttöä hajuaistin heikkenemisen ja muistisairauksien yhteydestä.

Havainnot perustuvat viisivuotiseen tutkimukseen, jossa hajuaisti testattiin kolmeltatuhannelta 57–85-vuotiaalta. Testissä osallistujia pyydettiin tunnistamaan viisi eri hajua – piparminttu, kala, appelsiini, ruusu ja nahka.

Osallistujista suurin osa tunnisti 4–5 hajua, mutta kolmella prosentilla oli huomattavia vaikeuksia. Heistä osa ei tunnistanut yhtäkään hajua ja osa vain yhden tai kaksi.

Kun tutkijat viisi vuotta myöhemmin selvittivät, keille osallistujista oli kehittynyt dementia, he havaitsivat hajuaistinsa menettäneistä käytännössä kaikkien sairastuneen. Yhden tai kaksi hajua tutkimuksen alussa tunnistaneista oli heistäkin sairastunut lähes 80 prosenttia.

Hiljattain julkaistussa katsaustutkimuksessa hajuaistin heikkeneminen yhdistettiin varsinaisen dementian lisäksi myös lievempään muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymään. On myös näyttöä samanlaisesta yhteydestä Parkinsonin tautiin sairastuvilla.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miksi hajuaistin heikkeneminen ennakoi sairastumisia, mutta todennäköisesti se kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.
Uutispalvelu Duodecim (Journal of the American Geriatrics Society 2017)http://onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1532-5415

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Eteisvärinä-rytmihäiriö kehittyy miehille noin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin naisille, tuore eurooppalaistutkimus osoittaa. Miehillä sairastumiset yleistyvät 50. ikävuoden jälkeen ja naisilla vasta 60-vuotiaana.

Tulokset julkaistiin Circulation-lehdessä, ja ne perustuvat neljään eri tutkimukseen osallistuneen 80 000 potilaan terveystietoihin. Yksi tutkimuksista oli suomalainen FINNRISKI-tutkimus.Miesten eteisvärinäriski oli naisten riskiä suurempi lähes koko seurantojen ajan. Iän myötä erot kuitenkin tasoittuivat, ja 90-vuotiaana sekä naisista että miehistä noin neljännes oli sairastunut. Eteisvärinään sairastuneet menehtyivät 13–28-vuotisten seurantojen aikana lähes neljä kertaa todennäköisemmin kuin terveet verrokit.
Eteisvärinäriskiä suurensivat tutut ja perinteiset sydänriskitekijät kuten tupakointi, korkea verenpaine ja ylipaino. Ylipaino suurensi sairastumisriskiä naisilla, mutta etenkin miehillä. Korkea kokonaiskolesteroli liittyi puolestaan pienempään eteisvärinäriskiin varsinkin naisilla, mikä on yllättävä havainto. Tältä osin tuloksia kannattaa tulkita varoen ennen lisätutkimuksia.
Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa varsinkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2017;136:1588–1597)https://doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.117.028981

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.