Ruotsalaistutkijat ovat tunnistaneet useita raskaudenaikaisia seikkoja, jotka suurentavat lapsen riskiä sairastua pakko-oireiseen häiriöön. Riskitekijät näyttäisivät olevan ainakin osittain riippumattomia perimästä.

JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus perustuu yli 2,4 miljoonan vuosina 1973–1996 syntyneen ruotsalaisen seurantaan, joka ulottui vuoteen 2013. Osallistujista 17 000 todettiin pakko-oireinen häiriö. Tutkijat pyrkivät sulkemaan pois perimän vaikutukset vertaamalla häiriöön sairastuneita heidän sisaruksiinsa.

Pakko-oireinen häiriö kehittyi todennäköisemmin osallistujille, jotka olivat altistuneet äidin tupakoinnille raskauden aikana. Myös alhaiset Apgar-pisteet, keisarileikkaus, perätarjonta, keskosuus ja alhainen syntymäpaino, mutta myös vauvan suurikokoisuus liittyivät suurempaan riskiin. Mitä useampia riskitekijöitä lapsella oli sitä todennäköisemmin hän sairastui.

Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä viimeaikoina pakko-oireista häiriötä tutkivien huomio on ollut pitkälti geeneissä ja perinnöllisessä alttiudessa, ja mm. tämän vuoksi pakko-oireisen häiriön muita riskitekijöitä tunnetaan huonosti. Mielenkiintoista on myös se, että samat raskaudenaikaiset riskitekijät on yhdistetty myös skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, tarkkaavaisuushäiriöiden ja autismin riskeihin.

Pakko-oireisella ihmisellä on toistuvia pakkoajatuksia kuten pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai pakonomaisia seksuaalisia tai aggressiivisia ajatuksia. Usein potilailla on myös pakkotoimintoja, kuten jatkuvaa käsien pesua, joilla he yrittävät lievittää pakkoajatusten aiheuttamaa ahdistusta. Noin 2 - 3 prosenttia aikuisväestöstä potee pakko-oireista häiriötä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.2095)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2016.2095

Viidellä tai useammalla lääkityksellä samanaikaisesti olevat yli 60-vuotiaat pärjäävät muita huonommin muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja sekä liikkumiskykyä mittaavissa testeissä. Tämä havaitaan senkin jälkeen, kun heidän sairautensa huomioidaan analyysissa.Journal of the American Geriatrics Society -lehden julkaisemat tulokset perustuvat runsaan 2 100 69-vuotiaan terveystietoihin. Osallistujista 18 prosenttia hoidettiin 5–8 lääkkeellä ja 5 prosenttia yhdeksällä tai useammalla.
Monilääkityt saivat muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja mittaavissa testeissä selvästi huonompia tuloksia kuin samanikäiset, joilla ei ollut yhtä monia samanaikaisia lääkityksiä. Tämä havaittiin myös fyysistä toimintakykyä arvioitaessa. Yhteydet eivät selittyneet potilaiden sairauksilla, sukupuolella eivätkä koulutustasolla.

Yhteydet olivat voimakkaimmat yli yhdeksää lääkettä käyttävillä sekä potilailla, joiden monilääkitys oli jatkunut 60–64-vuotiaasta 69-vuotiaaksi.

Suomessa arviolta joka neljäs yli 75-vuotias käyttää vähintään kymmentä lääkettä. Monilääkityt sairastavat paljon, mutta usein samaa sairautta hoidetaan myös usealla eri lääkkeellä. Monia lääkkeitä käytettäessä vaarana on muun muassa haittavaikutusten kasaantuminen. Tällöin haittavaikutuksia voidaan hoitaa uusilla lääkkeillä, mikä pahentaa tilannetta entisestään.

Uutispalvelu Duodecim (Journal of the American Geriatrics Society 2018;DOI:10.1111/jgs.15317)http://doi.org/10.1111/jgs.15317

(2018420) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tupakointi on suurin yksittäinen keuhkoahtaumataudin aiheuttaja, mutta myös työperäinen altistuminen kemikaaleille, huuruille ja pölylle voi suurentaa sairastumisriskiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan työperäinen altistus saattaa olla osallisena noin viidenneksessä keuhkoahtaumataudeista.
Tulokset julkaistiin Thorax-lehdessä, ja ne perustuvat 3 300 eurooppalaisen 20-vuotiseen seurantaan. Osallistujat olivat 20–44-vuotiaita tutkimuksen alkaessa, ja heistä 90 sairastui keuhkoahtaumatautiin seurannan aikana.Kun tutkijat yhdistivät tiedot sairastumisista tietoihin osallistujien työoloista ja työtehtävistä, he havaitsivat sairastumisriskin suurimmaksi osallistujilla, jotka olivat altistuneet työssään torjunta- ja kasvinsuojeluaineille, biologiselle pölylle tai haitallisille kaasuille ja höyryille. Yhteensä nämä altistukset liittyivät 21 prosenttiin keuhkoahtaumatautitapauksista.
Aiemmissa tutkimuksissa mm. kaivos-, valimo-, telakka-, rauta- ja terästeollisuustyö, maataloustyö, sekä rakennusalan työt on yhdistetty keuhkoahtaumataudin riskiin, joten nyt saadut tulokset tukevat nykyistä tietämystä.
Keuhkoahtaumatauti tarkoittaa hengitysteiden kroonista ja etenevää ahtautumista, johon voi liittyä jatkuva keuhkoputkitulehdus tai keuhkolaajentuma. Tautia ei voi parantaa, mutta tupakoinnin lopettaminen ja työperäisissä tapauksissa altistuksen vähentäminen voi pysäyttää sen etenemisen ja lääkkeet hillitsevät oireita.
Keuhkoahtaumatautia sairastaa noin 2–3 prosenttia suomalaisista. Tupakoitsijoista siihen sairastuu 20–30 prosenttia.
Uutispalvelu Duodecim
(Thorax 2018;DOI:10.1136/thoraxjnl-2017-211158)http://dx.doi.org/10.1136/thoraxjnl-2017-211158

(2018420) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.