Vyötärölihavuus ja vatsaonteloon kertyvä rasva voivat olla suurempi diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijä naisille kuin miehille, Nature Medicinen julkaisema tutkimus osoittaa.Vyötärölihavuudessa suuri osa liikarasvasta kertyy vatsaontelon sisään suolten ja sisäelinten väliin sekä maksan sisälle. Tällainen vatsaontelon rasva eli niin sanottu viskeraalinen rasva on yhdistetty terveyshaittoihin aiemminkin, mutta nyt julkaistut tulokset vahvistavat näyttöä entisestään.Havainnot perustuvat yli 340 000 henkilön terveystietoihin, ja niiden perusteella viskeraalinen rasva ja sen runsaus suurensivat naisten sairastumisriskin seitsenkertaiseksi, kun miehillä se liittyi vain kaksinkertaiseen sairastumisriskiin.

Riski suureni eniten tilanteessa, jossa viskeraalista rasvaa kertyi henkilölle, jolla sitä ei entuudestaan juuri ollut. Riski suureni myös osallistujilla, joilla viskeraalista rasvaa oli jo kasaantunut, mutta muutos ei ollut yhtä suuri.Vyötärölihavuus on merkittävä terveysongelma, ja tutkimusten mukaan se on terveysriski myös henkilöille, jotka ovat painoindeksinsä perusteella normaalipainoisia. Vyötärölihavuus on kyseessä, kun vyötärön ympärys ylittää naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm.Uutispalvelu Duodecim(Nature Medicine 2019;25:1390–1395)https://doi.org/10.1038/s41591-019-0563-7

(2019920) 2019 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seuraava  yksinkertaistettu tapahtumaketju voisi hyvinkin selittää ainakin osan seuraavasta havainnosta:
"Riski suureni eniten tilanteessa, jossa viskeraalista rasvaa kertyi henkilölle, jolla sitä ei entuudestaan juuri ollut."
Tuo viskeraalirasva ja lihominen yleensä tapahtuu, kun syö runsaasti hiilihydraatteja, joka nostaa verensokeria ja veren insuliinitasoa. Maksa tuottaa syödyistä hiilihydraateista triglyseridejä (korkea Trigly-taso), jotka kulkevat LDL ApoB100 -paketeissa rasvasoluihin, joihin triglyseridit jäävät varastoon ja tyhjentyneet LDL-paketit palaavat maksaan. Kun verensokeri on korkealla, niin LDL-paketin pinnalla olevat proteiinit glukoloituvat samaan tapaan kuin hemoglobiinin proteiinit (=> HbA1c). Tämän jälkeen maksan vastaanottosolut eivät enää tunnista näitä vaurioituneita LDL-partikkeleita vaan ne jäävät kiertämään verenkiertoon ja ne ovat herkkiä tarttumaan mm. verisuonten seinämien vauriokohtiin. Kun taustalla on vielä samaan aikaan ja pitkään jatkunut kohonnut verensokeri ja kohonnut insuliinitaso, jotka molemmat voivat vaurioittaa myös verisuonten seinämiä, niin olosuhteet ovat hyvin otolliset LDL-partikkelien kertymiselle verisuonien seinämiin.

Pekka Lönnroth

Sisältö jatkuu mainoksen alla