Aikuistyypin diabetekseen voi liittyä muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymistä, mutta myös aivomuutoksia, jotka on yhdistetty dementian kehittymiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan tämä haitallinen kehityskulku koskee erityisesti lihavia ja ylipainoisia diabeetikoita.
Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä myös lihavuus on yhdistetty samankaltaisiin aivomuutoksiin ja kognitiivisten mielentoimintojen heikentymiseen, mutta lihavuuden ja diabeteksen yhteisvaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Eteläkorealaiseen aineistoon perustuva tutkimus julkaistiin Diabetologia-lehdessä, ja siihen osallistui 150 potilasta. Potilaista kolmannes oli lihavia ja poti aikuistyypin diabetesta, kolmannes oli normaalipainoisia diabeetikoita ja kolmannes normaalipainoisia ja terveitä.
Aivojen magneettikuvauksissa diabeetikoiden aivokuorissa havaittiin monin paikoin ohenemista verrattuna terveiden aivoihin. Muutokset olivat myös suurempia lihavilla kuin normaalipainoisilla diabetespotilailla. Muutoksia oli varsinkin aivojen ohimolohkoissa, tutkijat havaitsivat. Ohimolohkot ovat tärkeitä mm. muistitoimintojen kannalta.
Havainnot olivat samansuuntaisia testeissä, joissa selvitettiin potilaiden muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymistä.
Tulokset pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat vahvasti diabeteksen ja lihavuuden voivan yhdessä altistaa muistisairauksien kehittymiselle. Tulokset korostavat myös lihavuuden vähentämisen tärkeyttä diabeetikoiden hoidossa.
Suomalaisista arviolta 1,5 miljoonaa on ylipainoisia ja noin 650 000 lihavia. Aikuistyypin eli tyypin 2 diabetesta sairastaa noin 500 000 suomalaista. Lihavuus on aikuistyypin diabeteksen merkittävin riskitekijä.
Uutispalvelu Duodecim
(Diabetologia 2017;doi:10.1007/s00125-017-4266-7)http://link.springer.com/article/10.1007/s00125-017-4266-7

(2017515)

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.