Jos kukaan ei näe että syön, sitä ei lasketa syömiseksi. Jos syön vain iltaisin, sitä ei lasketa syömiseksi. Jos syön seisten ja hotkien, sitä ei lasketa syömiseksi. Ketä oikeastaan huijaat, kun syöt salaa? Miksi ruoka hävettää?

Syön salaa vain lapsiltani. Se vaatii viekkautta, koska lapset ovat luontaisia herkkupoliiseja, mutta Pikku Kakkosen aikaan he ovat yhä tokkurassa päiväkotipäivästä. Silloin napsin kaapista satunnaiset, pölyttyvät joulukonvehdit. Putsaan komeron turmeluksista, jotta lapseni pelastuisivat hammaspeikoilta. Enkä saa kehiteltyä edes pientä jälkikrapulaa. Onko minulla ongelma? Miksi ihmeessä syömme salaa?

Kyse voi olla harmittomasta tavasta, lievästä ongelmasta tai vakavasta psyykkisestä sairaudesta. Selvää on vain, että lähes kaikki meistä salamutustavat jossain elämänsä vaiheessa.

– Useimmat meistä lipsuvat välillä syömisnormeista, eikä taustalla yleensä ole psyykkistä ongelmaa. Lievimmillään salasyöminen on yhtä vaaraton käyttäytymismuoto kuin se, että joskus tulee katsottua telkkaria liian myöhään, HYKSin lihavuustutkimusyksikön johtaja, professori Aila Rissanen sanoo.

Aina ei siis tarvitse huolestua. Koska rakastan suklaata mutta haluan säilyttää lasteni uskon karkkipäivään, aion jatkaa satunnaista, suloista salaherkutteluani.
Ongelmaksi salasyöminen muuttuu, kun sitä alkaa leimata häpeä. Syömisestä katoaa ilo, piiloherkuttelusta tulee pakonomaista tai ylikilot yllättävät. Pahimmillaan salasyöminen on osa sairaalloista ahmimishäiriötä eli bulimiaa, joka vaatii psykiatrista hoitoa.

Olenko vain nälkäinen?

Ongelmallisen salasyömisen tunnistat syyllisyydestä. Syöt väärään aikaan (öisin) tai väärässä paikassa (autossa ja vessassa). Vääriä asioita (suklaata ja pepperonipizzaa), vääriä määriä (litran jätskiä) tai väärällä tyylillä (yksin ja ahmien). Häpeät jokaista suupalaa. Kun syöt salaa, teet kaiken nurinpäin. Ei ihme että ahdistaa. Salasyöjä voi olla kuka tahansa meistä: isä tai äiti, teini tai mummi, hoikka tai pullea. Kätkemme herkkuja kaikissa elämänvaiheissamme.

– Yleisintä salasyöminen on naisilla, jotka laihduttavat kroonisesti tai jotka ovat selvästi ylipainoisia. He kieltävät ruoan itseltään ja kuvittelevat, että muutkin tuomitsevat heidän syömisensä, Syömishäiriökeskuksen johtaja, psykologi Pia Charpentier sanoo.

Onnellinen lapsi natustaa karkkeja sängyn alla vain siksi, koska tietää, että paljastuminen vie pussin. Masentunut lapsi syö salaa, koska kaipaa syliä.

– Syrjäytyneillä lapsilla on paljon salasyömistä, aivan kuten murrosikäisilläkin. Herkuttelu on nopea tapa kohottaa hetkellisesti mielialaa. Useimmiten salasyöjä käyttääkin ruokaa apeuden karkottamiseen, Aila Rissanen sanoo.

Aina ei tarvita edes apeutta. Yllättävän usein salailukierteen laukaisee nimittäin kiljuva nälkä. Moni salasyöjä pitää itseään suursyömärinä, vaikka saattaakin itse asiassa syödä liian vähän. Ikuinen laihduttaja sinnittelee työpäivänsä banaanin voimalla ja ihmettelee vilpittömästi, kun tahdonvoima ei riitä iltaan asti. Illalla energiavaje on niin kova, että tekee mieli ahmia – ja siihen ei kukaan pysty muiden nähden. Tehokkain hoitokeino salasyömiseen ovatkin täsmälliset ruoka-ajat.

– Moni jättää ruokailuvälit liian pitkiksi. Se on höpsöä taistelua ihmisen fysiologiaa vastaan, Rissanen sanoo.

Kyttäätkö korvapuustiani?

Ai kauhee kun mä tulin ähkyyn! Nyt ei kyllä tartte syödä mitään koko loppuviikolla. Monilla naisilla on polttava tarve korostaa, että heidän vatsalaukkunsa on pikkuruinen ja täyttyy poikkeuksellisen nopeasti – melkein jo pelkästä pullan ajattelemisesta. Miksei nälkä ole naisellista?

– Kulttuuriimme kuuluu, että on naisellista syödä niukasti ja äijämäistä syödä paljon. Sen kuulee jo kahvilajonossa, kun ystävättäret pohtivat ”sorrutaanks yhdessä juustokakkupalaan”. Miehillä on pienempi paine salailuun, Pia Charpentier sanoo.

Herkuttelun paheksunnasta on tullut yleisesti hyväksytty puhetapa, jota harva kritisoi. Charpentierin mukaan osasyy herkkuhäpeään on vanhakantaisessa terveysvalistuksessa, jossa ylipainoiset leimataan koko kansanterveyden uhkiksi.
Kenen katsetta me sitten pelkäämme? Äidin, puolison, terveystietoisen tyttären, ärsyttävän hoikan työkaverin. Jopa tuntemattomien oikeinsyöjien.

– Salasyöjän ylikiloja on kenties kommentoitu rumasti tai hän on kasvanut perheessä, jossa vanhemmat vahtivat toistensa syömistä. Taustalla on useimmiten jokin kokemus, jonka vuoksi hän on alkanut pitää syömistä paheksuttavana, Pia Charpentier sanoo.

Charpentier tuntee paljon ylipainoisia naisia, jotka eivät kehtaa käydä pizzeriassa tai syödä julkisesti pullaa. Lihava nainen on varma, että kahvilan kulmapöydän tuntematon keski-ikäinen mies kyttää herkeämättä, lankeaako rouva korvapuustiin. Salasyöjällä on sitkeä väärinkäsitys, että hänen ruokavalionsa kiinnostaa muita.

– Tosiasiassa kaikkia kiinnostaa vain se ikioma juustokakunsiivu, Charpentier sanoo.

Valitettavasti on niitäkin, jotka todella tarkkailevat muiden kakunsiivuja. Pahimmillaan lähiomaisen kommentit voivat olla osasyy syömishäiriön puhkeamiseen.

– Poliklinikallamme on nykyään yhä enemmän potilaita, joiden ulkonäköä aviomies, äiti tai muu lähiomainen on vahtinut haukan lailla, Aila Rissanen sanoo.

Syönkö salaa itseltäni?

Joskus syöminen on niin salaista, ettet huomaa sitä edes itse.
– Tämä on yleisin salasyömisen muoto, Charpentier sanoo.

Lihot mystisesti vaikket syö liikaa. Tai siis luulet, ettet syö. Kun huijaat itseäsi, et yksinkertaisesti huomaa, mitä kaikkea päivän aikana nielaiset. Itsesi sumuttaminen käy helposti, jos olet kehitellyt sitä tukevia, tiedostamattomia sääntöjä:

Jos syön niin, ettei kukaan näe, sitä ei lasketa syömiseksi. Jos syön seisten enkä ruokapöydän ääressä, sitä ei lasketa syömiseksi. Jos syön vain kylmää ruokaa, sitä ei lasketa syömiseksi. Jos syön vain iltaisin, sitä ei lasketa syömiseksi.
Saatat aidosti kuvitella, ettet ole syönyt päivän aikana mitään, koska olet kieltäytynyt lämpimästä lihapulla-annoksesta. Kun mietit tarkemmin, muistatkin kenties syöneesi kolme pullaa, kaksi lakupussia ja muutaman kylmän pizzanpalan.

Kun syöt itseltäsi salaa, kiellät itseltäsi luvan nautintoon. Et pidä itseäsi niin arvokkaana, että ansaitsisit täyden vatsan ja hyvän omantunnon. Välinpitämättömyys on selviytymiskeino, jonka suojissa unohdat stressisi, sydänsurusi tai ylipainosi. Salailusi huomaat, kun pidät rehellistä ruokapäiväkirjaa.

Aila Rissasen mukaan moni ahmija on arjen sankari, joka hyysää muita ja kieltää itseltään kaiken. Jopa syömisen. Kieltäytymisestä seuraa repsahdus, repsahdusta häpeä ja häpeää salailu. Herkimmin salasyöjäksi ajautuu se, jolla on alttius masennukseen tai tunnetilojen nopeaan vaihteluun.

Tarvitsenko hoitoa?

Piilosyömäriä piinaa paljastumisen pelko. Mitä kamalaa hän kuvittelee tapahtuvan, jos jää nalkkiin? Moni pelkää vain itsensä nolaamista. Paljastumista tyypiksi, joka ei ole sitä miltä näyttää. Joka onkin heikko, säälittävä ja halujensa vietävissä.

– Elämänhallinta on tärkeä osa ihmisten välistä arvostusta. Jos ei hallitse syömistään, menettää kasvonsa muiden edessä, Aila Rissanen sanoo.
Ahmimishäiriöisellä pelissä on koko ihmisarvo. Hän on varma, että jos mässäily paljastuu, muut hylkäävät hänet. Jos hän lihoo, hän on kelvoton, vastenmielinen ja turha.

Bulimiaan eli ahmimishäiriöön kuuluvat salatut ahmimiskohtaukset, valtavien ruokamäärien syöminen ja lihomisen pelko. Ahmimista seuraa ahdistus, jota sairastunut torjuu tyhjentämällä vatsansa oksentamalla, lääkkeillä tai peräruiskeilla. Osa paastoaa tai liikkuu liiallisesti. Noin 1–10 prosenttia nuorista naisista täyttää ahmimishäiriön kriteerit, mutta ajoittaisista bulimiaoireista kärsii jopa 20–40 prosenttia naisopiskelijoista.

Yleensä sairauden laukaisee raju laihdutusyritys. Miehiä hoitoon hakeutuvista bulimiapotilaista on alle kymmenesosa, ja lievää ahmimishäiriötä sairastavia miehiä on reilu kolmasosa naisten määrästä.

Oli kyse siis kevyen sarjan piilonapostelusta tai sairaudesta, naiset jyräävät.
– Tilanne on tosin tasa-arvoistumassa. Miestenkin syömishäiriöt ovat lisääntyneet eikä miesten hodareitten syömistä enää ihailla kuten ennen, Aila Rissanen sanoo.

Lue lisää Syömishäiriöt-teemasta

Näin eroon
salasyömisestä

  1. Tarkista, syötkö päivän aikana tarpeeksi usein. Unohda ruokamäärät ja kirjaa ylös vain mihin aikaan syöt. Jos ateriavälisi venyvät yli neljän tunnin mittaisiksi tai jos jätät lounaan väliin joka päivä, salasyömisesi syynä saattaa olla nälkä. Kokeile mitä tapahtuu, kun otat käyttöön täsmälliset ruoka-ajat.
  2. Ennen kuin mietit miksi syöt salaa, mieti mitä syöt salaa. Kun kirjaat ylös mitä käytännössä teet, keksit myös vaihtoehtoisia toimintamalleja. Muistele päivää, jolloin viimeksi söit salaa. Mitä tapahtui? Mitä söit päivän mittaan? Millaisia määriä söit? Mitä teit juuri ennen kuin syömishimo iski, mitä teit sen jälkeen? Miten muuten voisit toimia?
  3. Onko salasyöminen sinulle vain rutiininomainen tottumus vai tunteellinen tapa? Miltä sinusta tuntuu ennen kuin alat syödä? Oletko väsynyt, nälkäinen, pelokas, yksinäinen vai kyllästynyt? Kaipaatko kaveria, päiväunia vai sittenkin ruokaa? Jos piilotat herkkujasi vain tietyn ihmisen kommenttien vuoksi, mieti kumman ongelmasta on kyse – sinun vai hänen?
  4. Pidä itsellesi suklaakoulu. Päätä, että saat syödä suklaata joka ainut ilta – mutta vain kaksi palaa. Tunge loput levystä komeroon. Jos mielesi tekee lisää, soita kaverillesi ja tilitä suklaanhimosi hänelle.
  5. Mieti mitä tapahtuisi, jos alkaisit syödä julkisesti. Ahdistuisitko sittenkään? Muuttuisiko muiden käsitys sinusta mitenkään? Jos lopettaisit salasyömisen, löytäisitkö kenties aikaa ja energiaa johonkin mukavampaan, unohtuneeseen harrastukseen? Järjestä itsellesi hauskaa ruokaseuraa ja kokeile, miltä se saa ruoan maistumaan.
Kuva Shutterstock

Liikunta auttaa karistamaan liikakilot, eikä siihen tarvita hikirääkkiä.

  1. Treenaa lihaskuntoa, kuntosalilla tai jumpassa. Jos laihdutat ja harrastat vain aerobista liikuntaa, menetät enemmän kallisarvoista lihasmassaa.
  2. Muista kevyt liikunta, kuten kävely. Se vähentää stressihormonien määrää, palauttaa kovista treeneistä ja auttaa säätelemään ruokahalua.
  3. Vaihtele lajeja, niin lihakset saavat uutta ärsykettä ja motivaatio pysyy korkealla.
  4. Lisää arkiaktiivisuutta. Monta kevyttä liikuntapätkää päivässä on parempi kuin hikirääkki kerran viikossa. Jokainen minuutti lasketaan: kävele pysäkinvälit ja nouse tuolista vähintään kerran tunnissa.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

Vierailija

Laihdut liikkuen, kun teet näin

Erinomainen kansantajuinen artikkeli englanninkielellä siitä miksei pelkästään liikunnan lisääminen johda laihtumiseen. Ruokavalio on painonpudotuksessa avainasemassa. Liikunta on terveyden ja toimintakyvyn kannalta hyödyllistä ja painonpudotuksessa säästää lihasmassaa. Mutta pelkästään liikunnan avulla painonpudotus ei onnistu. https://www.vox.com/2016/4/28/11518804/weight-loss-exercise-myth-burn-ca...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Jos ylipainoa on paljon, laihdutuksen alkuun voi olla hyvä ottaa tiukempi jakso, jolla painon lasku saadaan vauhtiin. Lue miten se onnistuu.

Nopeat tulokset antavat voimia jatkaa laihduttamista sittenkin, kun painon putoaminen on hitaampaa. Näin ainakin sanotaan.

– Moni toivoo näkyviä tuloksia nopeasti. Se lisää motivaatiota. Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin ymmärtää, mikä on realistinen tavoite. Kilo viikossa on kova vauhti, ja epärealistiset tavoitteet taas syövät motivaation, ravitsemusterapeutti Anette Palssa kertoo.

Hän on huolissaan television laihdutusohjelmien antamasta kuvasta, että paino voisi jatkuvasti laskea useita kiloja viikossa. Se on mahdollista vain, jos henkilöllä on todella merkittävää lihavuutta tai runsaasti nestekertymiä. Jo kilon viikkotahti vaatii paljon päivittäistä ponnistelua. Puoli kiloa viikossa olisi realistisempi tavoite, vaikka sitäkään ei saavuta ilman vaivannäköä.

Liian tiukka alku laihduttamiselle voi laukaista ahmimisreaktion.

Syömisen hallinta voi muutenkin hajota, jos aloitus jättää liian nälkäiseksi.

– Tiukemmassa aloituksessa on myös tärkeää syödä paljon kasviksia, reilusti proteiinia ja kohtuullisesti rasvaa. Miehet sietävät hiilihydraattien karsimista melko hyvin, mutta naisten keho saattaa mennä jumiin, jos hiilihydraateista karsitaan liikaa. Laihduttaessa on tärkeää kuulostella omaa oloa. Olisi loistavaa, jos joku olisi tukemassa ja tarvittaessa ohjaisi oikeaan suuntaan, oli apuna sitten asiaan perehtynyt ystävä tai alan ammattilainen, Palssa toteaa.

Pussikuurille vai ei?

Välillä jo unohdetut VLC- tai ENE-dieetit tekevät paluuta. Niitä suositellaan myös terveydenhuollossa. Niukka, alle 800 kalorin päivittäinen energiansaanti on vauhdikas tapa pudottaa ensimmäisiä

kiloja. Toisaalta näin tiukka aloitus voi olla joillekin liikaa, eikä syömistä kuurin jälkeen saadakaan hallintaan.

– Pussikuurit eivät opeta uusiin ruokailutottumuksiin, vaan todellinen muutos alkaa vasta kuurien jälkeen. Jos laihduttamisen haluaa aloittaa erittäin niukkaenergisellä jaksolla, on entistä tärkeämpää, että kuurin jälkeen saa apua ruokavaliomuutoksen tekemisessä.

Anette Palssa suosittelee ennemmin normaalilla ruoalla toteutettavaa niukkaenergistä jaksoa kuin valmiiden ENED-valmisteiden käyttämistä.

– Kun syö tavallista ruokaa aluksi hyvin vähäenergisesti, on helpompaa jatkaa pysyvien muutosten tekemiseen. Ja jos määriteltyjen päiväannosten jälkeen on vielä nälkä, proteiinia voi syödä lisääkin, eikä painon lasku siitä juuri hidastu, Palssa toteaa.

Tee näin, jos haluat aloittaa vauhdilla (energiaa alle 800 kcal päivässä)

Tätä dieettiä voi noudattaa enintään kaksi viikkoa ilman lääkärin tai ravitsemusterapeutin ohjausta. Jos on säännöllisellä lääkityksellä, tulee aina keskustella lääkärin kanssa ennen niukkaenergisen dieetin aloittamista.

Päivän ruoat

  • Kasviksia 500–800 grammaa, josta hyvin tärkkelyspitoisia. kuten juureksia, enintään 300 grammaa. Ei perunaa, bataattia tai maissia.
  • Proteiinia kaksi 100 gramman annosta vähärasvaista lihaa tai kalaa, kaksi desiä rasvatonta raejuustoa ja yksi desilitra rasvatonta rahkaa.
  • Rasvaa 30 grammaa, esimerkiksi kaksi ruokalusikallista oliivi- tai rypsiöljyä.
  • Marjoja 1–2 desiä. Ei hedelmiä viljaa vain yksi näkkileipä tai pieni annos puuroa. Ei muita viljatuotteita tai sokeria.
  • Monivitamiinivalmiste
  • Nestettä 2–3 litraa vettä, kivennäisvettä, teetä, yrttijuomia ja sokeroimattomia juomia. Kahvia 1–2 kupillista päivässä.