motivaatio, liikuna
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Sekö että on kivaa ja tuntuu hyvältä? Vai fiilis joka tulee, kun olo paranee ja muoto muuttuu?

Noin joka kolmatta aikuista ei tarvitse houkutella liikkumaan. Hikoileminen, taitojen karttuminen ja muut positiiviset kokemukset tuottavat niin suurta iloa, että liikunnalle irtoaa aina aikaa.

Mutta miten aloittaa, jos liikunnasta ei ole kokemuksia tai ne ovat ajalta ennen nivelvaivoja tai ylipainoa?

– Pelkät terveyssyyt eivät pidä harrastusta yllä, ellei liikunta anna mieli-hyvää. Terveys- ja kuntovaikutukset sekä ilo niistä tulevat mieluisan harrastuksen sivussa, sanoo erikoistutkija, terveystieteiden tohtori Marjo Rinne UKK-instituutista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rinne kuitenkin vakuuttaa, että jokaiselle löytyy sopiva tapa liikkua. Jos esimerkiksi selkävaivat tai runsas ylipaino arveluttavat, voi mennä vertaisryhmään. Selkäyhdistykset pyörittävät niin vesi- ja selkäjumpparyhmiä kuin zumba- ja kehonhuoltotuntejakin. Sydänyhdistykset järjestävät omia liikuntaryhmiään ja kunnatkin järjestävät painonhallintaryhmiä. Kesän korvalla alkavat taas puistojumpat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se näkyy olemuksessa

Säännöllinen liikunta kohentaa nopeasti olemusta. Ryhti oikenee, vaatteet istuvat paremmin. Tuntuu mukavalta. kun muut kysyvät, mitä on tapahtunut, kun näytät noin hyvältä.

–Liikkuva on sinut itsensä kanssa, ja se näkyy, Marjo Rinne sanoo.

Liikunta herkistää myös kehon tuntemuksille. Liikkuvalle keho kertoo, milloin se tarvitsee liikettä ja millaista

Vaikka liikunta ilman muita elintapamuutoksia laihduttaa vähän, se kuitenkin auttaa painonpudotuksessa. Mikä parasta, liikunta tuottaa terveysvaikutuksia jo ennen kuin paino putoaa.

Liikunta tasaa näläntunteen säätelyä, jonka vuoksi syöminen kohtuullistuu. Mieliteot myös vähenevät, kun tekeminen itsessään tuottaa mielihyvää.

Jo kevyt liikuskelu kuluttaa energiaa. Mitä reippaammin ja pidempään liikut, sitä enemmän energiaa kulutat. Tehokkainta on kestävyystyyppisen liikunnan ja lihaskuntoharjoittelun yhdistelmä.

Painavamman kehon liikuttaminen kuluttaa enemmän kuin kevyemmän kehon.

Levossa 70-kiloinen kuluttaa 70 kilokaloria, 100-kiloinen 100 kilokaloria. Tunnin kävelyllä kuuden kilometrin tuntivauhdilla 70-kiloinen kuluttaa 420 kilokaloria, 100-kiloinen 590 kilokaloria.

– Säännöllinen liikunta aktivoi myös lepoaineenvaihduntaa, Marjo Rinne sanoo.

Kun rasva vähenee ja lihakset kasvavat, keho käyttää energiaa entistä enemmän ja aineenvaihdunta kiihtyy.

Kun lisäät spurtteja kohtuutehoiseen kävelyyn, niin kehosi käyttää rasvaa energianlähteenä paremmin kuin pelkässä kävelyssä.

Tee siitä itsellesi tärkeä

Mutta mistä aikaa uimiselle, kuntosalille, jumpalle, chi kungille, tanssitunnille tai kimppakävelylenkille, kun aikataulu on täynnä aamusta iltaan?

— Tämä onkin ensimmäinen ratkaistava kysymys, Marjo Rinne sanoo.

Hän neuvoo käymään läpi päivittäiset rutiinit, niihin käytetyn ajan ja katsomaan, missä liikunnalle on saumaa.

Kirjaa ajat kalenteriin ja noudata niitä. Näin teet liikunnasta itsellesi tärkeän asian ja osoitat arvostavasi sille varattua aikaa.

Sohvaperuna

Kokeile "sohvaperunan juoksukoulua", löytyy netistä googlaamalla. Itse en liikkunut lainkaan vuosiin ja se alkoi näkyä koko ajan kasvavana keskivartalolihavuutena. Ruoka kun kuitenkin maistuu erinomaisen hyvin. Työpaikalla ruvettiin pari vuotta sitten puhumaan juoksukilpailuun (puolimaraton tai 10 km) ja porukat innostui. Tuntui tylsältä ja ulkopuoliselta kun tiesi ettei ole mahdollisuuksia osallistua. Siemen oli kuitenkin istutettu ja googlailin tapoja aloittaa juoksuharjoittelu. Löysin tuon Porin kaupungin liikuntaviraston juoksukoulun. Meni vielä pari kuukautta ennen kuin uskalsin aloittaa, mutta kisaan oli vielä puoli vuotta aikaa. Ostin kunnon lenkkarit (kaupassa tarkistivat ettei ole pronaatiota ja mitkä kengät olivat sopivat) koska niihin kuulemma kannattaa satsata! Ja eikun harjoittelemaan. Alku sujui hyvin, koska harjoitukset olivat helppoja. Mitä pidemmälle pääsi viikoissa sitä uskomattomammalle tuntui, että MINÄ pystyn juoksemaan jo kilometreissä laskettavan matkan (1,5 - 2,5 km)! Välillä tuli kipuja joiden takia piti pitää paussia, mutta sitten taas meno maistui. Oli upeaa  juosta ensimmäinen vitonen, siis ihan koko matka, jonka jossain vaiheessa hankkimani sykemittarin GPS vahvisti. Siis 5 kilometriä! Siitä oli helppo sitten jatkaa matkaa siihen kymppiin, jonka asetin itselleni tavoitteeksi. Kisa läheni ja noudatin orjallisesti kisajärjestäjän ohjeita levosta, ruokailuista ja nesteytyksistä. Se kannatti. Kisapäivänä vielä pieni epäilys kalvoi sisuksia, mutta kun kisa starttasi ja olin juossut pari-kolme kilometriä niin tiesin onnistuvani. Siitä sai vielä lisää voimaa. Oli aivan mielettömän hienoa tulla maalin 10 kilometrin jälkeen. Siis MINÄ, sohvaperunoiden äiti, olin juuri juossut 10 km! Siitä lähtien lenkkeily on kuulunut viikottaiseen ohjelmaani. Joskus useimmin, joskus jopa ei ainuttakaan. Mutta sitten taas muistan kuinka hienoa oli päästä maalin, ja kun on jo toinen kympin kisa takana niin oikein odottaa seuraavaa. Ja se saa jatkamaan! Olen jo mummoiässä oleva perheellinen naisihminen. Tsemppiä! Toivottavasti löydät lajisi.

Jämä

Jaa, olen nyt kuusi vuotta pakottanut itseni liikkumaan. Siis todella pakottanut. Selittänyt itselleni kuinka liikunta tekee koko minälle. Olen lihonut, en ole kertaakaan saavuttanut kuuluisaa hyvän olon tunnetta, nukun huonommin. Ehkä minulla on väärät lajit? Jotain kai teen väärin? Olen yrittänyt puhua asiasta myös työterveyshuollossa, mutta he vain kehoittavat jatkamaan, kyllä se siitä....

Sisältö jatkuu mainoksen alla