En saa mitaan aikasieksi saamattomuus masennus
Kuva Shutterstock

Elämässäni ei ole minkäänlaista rutiinia. Nousen sängystä vasta päivällä, en saa töitä tehdyksi, en huolehdi terveydestäni tarpeeksi, en saa pidettyä asuntoani siistinä ja ilkeilen miehelleni jatkuvasti purkaakseni turhautumistani. Elämässä on paljon hauskoja hetkiä, mutta tunnen että olen kaiken suhteen myöhässä ja pettynyt. Olen tarkoituksella muuttanut asennettani kyyniseksi, jotta en pettyisi koko ajan omaan toimintaani. Pahin ongelmani on, että en halua aloittaa mitään epämukavaa tehtävää. Olen 27-vuotias nainen, vakaassa parisuhteessa, valmistuin hiljattain korkeakoulusta mieluiseen, mutta vaikeasti työllistyvään ammattiin. Nyt teen satunnaisesti etätöitä freelancerina. Mistä saan apua ja mitä minun kannattaa tehdä?
Laura

Aikaansaaminen lienee yksi meidän suomalaisten perisynneistä. Pakko tehdä varmasti riittävästi ja pelko saada laiskan leima, istutetaan jo varhain meihin. Kulttuuri ja kasvatus pystyvät muokkaamaan parhaimmastakin geeniperimästä varjokuvan, jollemme itse pistä hanttiin. Teemaa kuvaa hyvin Maaret Kallio kirjassaan Lujasti Lempeä, jossa hän kysyy muun muassa "mitä sanoisi rakkaus". Ongelmanratkaisu alkaa tuttuun tapaan sen tunnustamisesta, kuten sinä olet jo tehnyt.

Kerrot kamppailleesi vuosia aikaansaamattomuuden kanssa. Silti olet valmistunut hiljattain korkeakoulusta ja parisuhteessa. Pinnan alla on kuitenkin turhautumista ja jopa jonkinlaista itserankaisua, kun laiminlyöt itseäsi ja suhdettanne.

Yksi asia, mikä pistää silmään kirjeessäsi, on suunnan puute: et oikeastaan kuvaa mitä haluat vaan sen, mitä et enää halua. Muutoksen aikaansaamiseksi sinun pitäisi ruveta haluamaan jotain sinulle arvokasta elämääsi. Ilman suuntaan ajaudumme sinne tänne, mikä tekee elämästä poukkoilevaa ja hallitsematonta.

Ikäsi perusteella olet tilanteessa, jossa joutuu pohtimaan perheen perustamista: parisuhteesta tehdään vakaa ja lapsia joko hankitaan tai ei hankita. En tiedä oletko ratkaissut tämän elämänkysymykset, mutta voisi olla hyvä puhua siitä luottoystävän tai miehesi kanssa. Ratkaisemattomat elämänkysymykset vievät usein kuvaamaasi ajelehtivaan tilaan. Suosittelisin lukemaan esimerkiksi Viktor Franklin Elämän tarkoitusta etsimässä tai Anthony De Mellon Havahtumisen.

Kuvauksesi perusteella ylläpidät pessimismiä ikään kuin rankaisuna johonkin. Mikä tämä asia elämässäsi voisi olla? Välttääksesi kohtaamasta jotain vielä pelottavampaa? Taustalla voi olla ylikontrolloitua tai suorituskeskeistä lapsuutta, jossa ei ole ollut mahdollista löytää omaa tietään. Ehkä voisit etsiä sitä vaikkapa psykoterapian avulla.

Erilaisia ajankäytön oppaita oman työskentelyn aikatauluttamiseen löytyy pilvin pimein. Kokemukseni mukaan ne voivat toimia myös uusien pettymysten välineinä. Ehkä oletkin jo hakenut verkosta tietoa.

On hyvä muistaa, että et ole yksin. Me kaikki välttelemme asioita, jotka tuottavat tuskaa tai ovat liian pelottavia. Elokuvassa Jäähyväiset (Israel 2014) käsitellään meille kaikille pelottavaa teemaa eli kuolemaa. Jos siitä voi tehdä komedian ikäihmisten piirissä, ollaan jo pitkällä. Myös kotimainen komediasarja Siskonpeti tekee pilaa lähes kaikesta mitä suomalaisen miehen ja naisen pitäisi kyetä tekemään, mutta jossa epäonnistumme surkeasti. Suvaitsevampaa kesää sinulle.

Näin eteenpäin

  • Harjoittele suvaitsevampaa ja rakastavampaa suhdetta itseesi kaikkine puutteinesi ja riittämättömyyksinesi.
  • Pysähdy pohtimaan kysymystä: Mitä minä oikeasti haluan elämässä?
  • Harjoittele olemaan turvallisesti surkea esimerkiksi miehesi kainalossa tai terapiassa.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys