Hypnoosi auttaa pelkoihin ja ahdistuneisuuteen mutta myös eräisiin vatsavaivoihin. Ammattitaitoisen terveydenhuollon ammattilaisen luona se on tehokas ja turvallinen hoitomuoto.

Varhaisissa, shamanistisissa kulttuureissa ajateltiin, että sairaudet ovat näkymättömien olentojen ja voimien kepposia. Tauteja hoidettiin lepyttelemällä jumalia tai manaamalla ”paha henki” pois ihmisestä. Kertomusten mukaan kreikkalaisten tarujen jumala Asklepios paransi sairaita sivelemällä kipeää kohtaa ja tuottamalla samalla unenomaisen tilan.

Yhä nykyäänkin hypnoosiin liitetään mystiikkaa. Yksi hypnoosiin liittyvä vankka uskomus on, että hypnotisoitu ihminen ei reagoi mihinkään vaan sukeltaa lasittunut katse silmissään omaan maailmaansa, niin sanottuun transsiin. Todellisuudessa vain murto-osa ihmisistä pystyy rentoutumaan niin syvästi.

— Nekin, jotka rentoutuvat syvästi, eivät koe sitä epämiellyttävänä tai ahdistavana tapahtumana, päinvastoin se on usein varsin miellyttävää, vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo.

Kukaan ei myöskään ”jää” hypnoosiin vaan havahtuu siitä kuin unesta.

Aitoja tapahtumia ja valemuistoja

Psykologi, hypnoterapeutti Tuire Lehtonen kertoo, että hypnoosissa voidaan herätellä alitajuisia muistoja. Jotkin elämän tapahtumat voivat olla niin kipeitä, että mieli on torjunut ne.

— Monet saavat välähdyksiä vauva-ajastaan tai alkavat itkeä. Joku saattaa kertoa, ettei ole koskaan lapsena istunut isän sylissä. Usein kysyn, missä olet nyt ja mitä siellä tapahtuu. Tärkeintä on, että ihminen tuntee hypnoosihoidon aikana olevansa turvassa.

Ammattitaidottoman hypnologin luona voi syntyä myös valemuistoja eli ihminen muistaa jotain sellaista, mitä ei ole koskaan tapahtunut. Lauerma ottaa esimerkiksi ufosieppaukset. Iso osa sieppaustarinoista palautuu mieleen hypnoosissa. Siepatut kertovat nähneensä lentäviä lautasia ja häikäiseviä valoja. Uhrit ovat paikoilleen jähmettyneitä ja huomaavat lopulta olevansa leikkaussalia muistuttavassa avaruusaluksessa, jossa heille tehdään lääketieteellisiä toimenpiteitä tai seksuaalista väkivaltaa.

Sieppaukset koetaan usein hetkeä ennen nukahtamista, unen ja valveen rajamailla, ja ne saattavatkin olla unihalvauksen kaltaisia hallusinaatioita eli aistiharhoja.

Eroon tuskaisesta olosta

Ammattitaitoinen hypnoosin käyttäjä selvittää ensimmäisenä potilaan todellisuudentajun. Se ratkaisee, voiko häntä hypnotisoida. Hypnoosia ei suositella skitsofreenikoille tai vaikeasti masentuneille, sillä se voi pahentaa näitä sairauksia.

Hypnoosissa tehdään paljon mielikuvaharjoituksia. Mielikuvissa voi kiivetä vaikka vuorille ja kuvitella, että on yhtä vahva kuin vuori. Tai heittää purossa kelluvalle lehdelle huonot ajatukset ja jättää ne virran vietäviksi.

Hypnoosilla on päästy muun muassa unettomuuden, ahdistuneisuuden ja koirapelon lähteille. Sillä on hoidettu tehokkaasti myös erilaisia toiminnallisia vatsavaivoja, joille ovat tyypillisiä ripulin ja ummetuksen vuorottelu, esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymää. Hypnoosi ja sen luomat rauhoittavat mielikuvat hidastavat ylivilkkaan suolen myllerrystä.

Erityisen hyvin hypnoosi puree, jos se yhdistetään kognitiiviseen psykoterapiaan. Näin jotkut ovat irtautuneet tupakastakin, mutta ilman omaa motivaatiota se ei onnistu.

Hammaslääkäri voi hyödyntää hypnoterapeuttisia menetelmiä pelkopotilaiden kanssa ja hypnoosia voidaan käyttää myös kivun hoidossa. Silloin kivun syy on tunnettava, sillä kipu varoittaa kudoksen vaurioitumisesta.

— Kerran eräs nuori, suggestiivisiin menetelmiin ihastunut opiskelija keksi hypnotisoida jalkakipua potevan opiskelukaverinsa vapunaattona. Ystävä käveli sitten päivän murtuneella, kipeällä jalalla. Tiettävästi tuo opiskelija kuitenkin oppi kerralla, Lauerma naurahtaa.
 

Hypnoosiherkkyys vaihtelee

Suomalaisten tietoisuuteen hypnoosi tuli kesällä 1960. Silloin professori Asser Stenbäck hypnotisoi Bodomjärven kolmoismurhista henkiin jääneen Nils Gustafssonin. Kokeiden tuloksista ei koskaan kerrottu tarkasti julkisuu
teen. Myöhemmin hypnoosiin vaipui Bodomin rannalla aikaisin helluntaiaamuna onkimassa ollut, tapahtumahetkellä 14-vuotias poika. Murhaajasta tehtiin piirrokset, mutta tutkintalinja ei edennyt.
Ihmiset eroavat toisistaan hypnoosiherkkyyden suhteen. Lähes jokainen voidaan hypnotisoida, mutta ketään ei voi hypnotisoida vastoin tahtoaan. Siihen, meneekö ihminen hypnoosiin, vaikuttavat myös jännitys ja se, kuinka turvalliseksi hän tilanteen kokee. Hypnoosiherkillä on usein vilkas mielikuvitus ja he pystyvät intensiiviseen keskittymiseen.

Tuire Lehtonen kertoo, että ensin hypnoosissa etsitään turvapaikka, joka voi olla vaikkapa järvimaisema, oma vuode tai sauna. Seuraavaksi tehdään ankkurointi.

— Tällöin kysyn asiakkaalta, saanko ottaa häntä käsivarresta kiinni, ja useimmat antavat luvan. Aina jos hypnotisoitavasta tuntuu pahalta, hän voi tarttua kädestä kiinni, kiinnittää itsensä tähän hetkeen, Tuire Lehtonen kertoo.

Ei mikään pika-apu

Hypnoosi, kuten muukaan terapeuttinen hoito, ei tarjoa pika-apua. Esimerkiksi esiintymisjännityksen lievittyminen vaatii useamman hoitokerran. Ja valitettavasti kuka tahansa voi kertoa olevansa hypnologi. Aina ihmiset eivät edes uskalla häpeän pelossa tehdä ilmoitusta puoskarista.

— Mielen osaamaton peukaloiminen voi pahimmillaan horjuttaa ihmisen todellisuudentajua, aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä tai pahentaa pelkotiloja, Hannu Lauerma toteaa.

Hän korostaa, että hypnoosin soveltajan tulee olla pohjakoulutukseltaan lääkäri, hammaslääkäri, psykologi, psykoterapeutti tai muu terveydenhuollon valvottu ammattilainen, joka kykenee soveltamaan hypnoosia ammatillisen pätevyytensä puitteissa ja rajoissa. Tämä pätevyys on tarkistettavissa Terhikki-rekisteristä. Erikoistuneena ammattilaisena saattaa näet pyrkiä esiintymään kuka tahansa, joka haluaa päteä ja käyttää valtaa ilman siihen kuuluvaa valvontaa ja vastuuta. Terhikki on Valviran ylläpitämä keskusrekisteri, jonne on koottu tiedot laillistetuista terveydenhuollon ammattilaisista.

Hypnoosista herättäminen on tärkeää. Se tapahtuu esimerkiksi laskemalla numeroita kymmenestä yhteen. Sen jälkeen asiakas voi venytellä ja palata rauhassa tähän hetkeen.

Tuire Lehtonen ei suosittele auton rattiin hyppäämistä heti hoidon jälkeen, sillä olo saattaa olla unelias.

— Jos ajaa autolla kotiin, ei välttämättä muista, miten se on tapahtunut. Myös onnettomuusriski kasvaa.
 

Lisää tietoa
Tieteellinen hypnoosi ry
 
ASIANTUNTIJAT: Hannu Lauerma, Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori, Turku ja Tuire Lehtonen, psykologi, hypnoterapeutti, Helsinki

Lue lisää
hypnoosista
Hypnoosilla ihannepainoon?

  • Pelkojen ja ahdistuneisuuden lievittämiseen.
  • Unettomuuden hoitoon.
  • Toiminnallisten vatsavaivojen, kuten ärtyvän suolen oireyhtymän hoitoon.
  • Tupakoinnin lopettamisen tukena.
  • Kivun hoidossa, kun kivun syy tunnetaan.
     
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.