Omat lapset helpottivat Johan Jakobssonin päätöstä luovuttaa kantasolujaan: ”Olin sopiva luovuttaja leukemiaa sairastavalle lapselle, jolle kantasolusiirto oli viimeinen mahdollisuus”. Kuva: <span class="photographer">Piia Arnould</span>
Omat lapset helpottivat Johan Jakobssonin päätöstä luovuttaa kantasolujaan: ”Olin sopiva luovuttaja leukemiaa sairastavalle lapselle, jolle kantasolusiirto oli viimeinen mahdollisuus”. Kuva: Piia Arnould

Johan Jakobsson luovutti kantasolujaan ja Pihla Pälvi munasolujaan tuntemattomalle tarvitsijalle. Molemmat saivat paljon myös itse.

Pienellä vaivalla voi tuottaa valtavasti hyvää itselle ja muille. Johan Jakobsson, 42, huomasi tämän luovutettuaan kantasolujaan leukemiapotilaalle.

"KAKSI VUOTTA sitten olin kokouksessa, kun puhelimeni hälytti. Yleensä en keskeytä kokousta, mutta jostain syystä päätin vastata tuntemattomaan numeroon ja siirryin käytävälle puhumaan.

Punaisen Ristin Kantasolurekisterin sairaanhoitaja soitti minulle kertoakseen, että olisin mahdollinen kantasolujen luovuttajakandidaatti eräälle potilaalle. Olin liittynyt Kantasolurekisteriin yli kymmenen vuotta sitten, ja olin jo unohtanut asian. Liityin luettuani tarinan, jossa terveeltä luovuttajalta saaduilla kantasoluilla korvattiin syöpäpotilaan pahanlaatuiset solut. Täytin liittymislomakkeen netissä, ja sain kotiin näytepussin. Sen pumpulipuikoilla otin syljestäni näytteet ja lähetin ne Veripalveluun. Todella vaivatonta. Minut myös tutkittiin tarkkaan ja todettiin terveeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Selvisi, että minä olisin sopiva luovuttaja leukemiaa sairastavalle lapselle. Kantasolujen siirto olisi hänen viimeinen mahdollisuutensa, sillä kaikki muut hoidot oli jo kokeiltu. Tuntui hienolta päästä auttamaan lasta! Herkistyin ajatellessani omia 4- ja 7-vuotiaitani. Ehkä hekin tarvitsevat joskus elämässään tuntemattoman apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

KANTASOLUJENI keräämispäivänä nuoren vastaanottajan oma luuydin olisi tuhottu solunsalpaajilla ja hän odottaisi minun terveitä kantasolujani. Vastaanottaja voisi olla missäpäin maailmaa tahansa. Pääsisin tekemään jotain, jolla on oikeasti merkitystä elämässä.

Seuraavana päivänä minut nukutettiin ja neulalla kerättiin luuydintä 1–1,5 litraa selkärangan luuharjanteista. Herättyäni minulla ei ollut kipuja ja toimenpide oli mennyt täydellisesti. Kenties luuydintäni oli jo kuriirin mukana lentokoneessa matkalla jonnekin, sillä aikaa on 72 tuntia siirtää kantasolut saajan verenkiertoon.

PUOLEN VUODEN kuluttua sain kirjoittaa kirjeen kantasolujeni saajalle. Osoitin sen suoraan lapselle: Minulla on ollut suuri kunnia luovuttaa kantasolujani sinulle. Toivon sydämestäni, että sinulla on kaikki hyvin, olet saanut elämänlangasta kiinni, aurinko paistaa ja pääset pian jäätelölle.

Vuoden kuluttua tästä sain kysyä tietoa saajan voinnista. Lääkäri kertoi, että pieni lapsi oli selviytynyt syövästä kantasolujeni ansiosta. Oli mahtavaa ja helpottavaa kuulla uutinen. Niin pieni vaiva minulle, ja niin iso hyöty sairaalle lapselle.

ROHKAISIN lähipiiriäni liittymään Kantasolurekisteriin, ja sain ainakin yhden työkaverin innostumaan. Olen edelleen rekisterissä, ja iästäni huolimatta toinen luovutuskerta on vielä mahdollista.

Sain kantasolujen luovutuksesta luottoa siihen, että myös minua ja läheisiäni autetaan tarpeen tullen. Tämä on hieno ja vahva tunne yksilökeskeisessä ajassamme. Hyvän tekeminen lisää myös omaa onnellisuutta. Suosittelen.

”Halusin vain auttaa mutta sainkin tietoa omasta terveydestäni”

Pihla Pälvin, 30, luovuttamista munasoluista syntynyt lapsi saattaa 18-vuotiaana ottaa yhteyttä häneen. Se tuntuu hänestä hauskalta ajatukselta.

Munasolujen luovutuksen jälkeen Pihla Pälvi tietää tarkkaan biologisen kuntonsa saada jälkikasvua: ”Munarakkulani olivat kuulemma tosi kauniita.”
Kuva: Piia Arnould

"OLIN VUOSIA SITTEN opiskeluiden ohella töissä kahvilassa, jossa työkaverini oli pitkään yrittänyt tulla raskaaksi. Kertoessaan lapsettomuusongelmistaan hän alkoi itkeä. Päätin silloin, että joskus vielä luovutan munasoluja ja toteutan jonkun haaveen lapsesta.

Kerran sitten huomasin bussissa penkin selkänojassa mainoksia, joissa kannustettiin lahjoittamaan munasoluja. Lähetin viestin Mehiläinen Felicitas -klinikalle, ja minuun otettiin seuraavalla viikolla yhteyttä.

SYY MUNASOLUJEN lahjoittamiseen oli vilpitön halua auttaa, mutta bonuksena sain runsaasti tietoa omasta terveydestäni. Suvun sairaudet käytiin läpi ja biologinen kuntoni saada jälkikasvua tutkittiin perinpohjaisesti. Luovuttaminen ei vähennä kykyäni tulla raskaaksi eikä se nopeuta vaihdevuosien alkamista.

Aluksi verestäni tutkittiin Anti-Muller-hormoni, joka kertoo munasolujen aktiivisuudesta. Arvoni oli hyvä. Kävin myös psykologin puheilla. Hän kertoi, että lahjasoluja saaneiden vanhempien pitää kertoa asiasta lapselleen. Ja meidänkin pitää mieheni kanssa kertoa mahdollisille lapsillemme, että lahjoitettujen munasolujen takia heillä voi olla puolisisaruksia. Munasoluistani syntynyt lapsi voi ottaa minuun yhteyttä täysikäisenä, mutta mitään juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia ei ole.

Kun verikokeiden ja terveystarkastuksen tulokset varmistivat sopivuuteni luovuttajaksi, teimme lääkärin kanssa hoitosuunnitelman. Munasarjojen stimulaatiohormonihoidon tarkoituksena on yhden kuukautiskierron aikana kypsyttää yhden munasolun sijasta useampi.

YHDEKSÄNÄ päivänä pistin itse alavatsaani hormonia. Hoidon aikana kävin klinikalla muutaman kerran ultraäänitutkimuksissa, joissa seurattiin munasolujen kasvua. Yksi ei saa keulia ja muut surkastua, vaan niiden pitää kasvaa samankokoisiksi. Siksi pistetään kahta hormonia, joista toisella vähän jarrutetaan kasvua. Käynnit olivat nopeita ja onnistuivat ennen työpäiväni alkua.

Pistokset olivat prosessin epämiellyttävin osuus. Sain muutaman mustelman vatsaani ja alavatsa turposi. Mieheni sai iltaisin kärsiä hormonihulluudestani. Välillä liikutuin ajatuksesta, että joku onnellinen saa mahdollisesti vauvan avullani. Joinain iltoina olin niin rakastuneen oloinen, etten halunnut päästää mieheni kädestä irti.

MUNASOLUJEN keräyspäivä jännitti vähän. Sain esilääkityksen ja kipulääkitystä, josta tuli melko villi olo. Keräys kesti varttitunnin. Munasolut kerätään ohuella pitkällä neulalla emättimen kautta munarakkuloista. Toimenpide tuntui muttei varsinaisesti sattunut. Minulta saatiin kerättyä 11 munarakkulaa ja ne olivat kuulemma tosi kauniita.

Mieheni innostui myös luovuttamaan siittiöitään, sillä miesten sukusoluista on huutava pula. Myös hänelle tehtiin laaja terveystutkimus.

Tämä ikä oli minulle hyvä luovuttamiseen, sillä ex tempore tähän ei kannata lähteä. Vuoden päästä saisin kysyä, onko munasoluistani alkanut raskaus. 18 vuoden kuluttua mahdollisesti tapahtuvaa yhteydenottoa odotan innostuneena."

Lue lisää kantasolujen luovuttamisesta Punaisen Ristin Veripalvelun Kantasolurekisteristä. Munasolujen ja siittiöiden luovuttamisesta tietoa löytyy muun muassa Husin Sukusolupankista.

Tämä artikkeli on julkaistu Hyvä terveys -lehdessä 14/2021. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla