Kuvat
Juha Salminen

Kolumnistimme Anna-Stina Nykänen tunnisti Lumikki-syndrooman oireet ja päätti ottaa taudista selvää.

Makasin peittoon käpertyneenä ja itkin, kunnes alkoi pitkästyttää. Miten olin taas päätynyt pitkäkseni pillittelemään? Kyseessä on Lumikki-syndrooma.

Lumikin ympärillä häärää seitsemän kääpiötä, hauskoja kavereita kaikki. On lintuja ja bambeja ja kämppä kiiltää. Mutta tarvitaan vain yksi myrkkyomenan puraisu ja Lumikki makaa lasiarkussa. Ei auta kääpiöiden itku, ei lintujen sirkutus eivätkä tekemättä jääneet kotityöt.

Niin oli käynyt minullekin. Kaikki oli kivasti, mutta sitten yksi myrkyllinen hetki oli vienyt kaiken ilon. Niinkö?

Modernina aikuisena naisena en jäänyt odottamaan prinssiä, vaan potkaisin lasikaton itse rikki. Tästä taudista oli syytä ottaa selvä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

x
Mikä onkaan se myrkkyomena, jonka puraisu saa sulkemaan silmät elämän ilolta?

Lumikilla myrkkyomena on viesti vaikeasta lapsuuden traumasta. Myös monen nykyajan aikuisen ongelmien takana on jokin lapsuuden juttu. Addiktiotkin ovat usein peräisin jostain sieltä kaukaa.

Myrkkyomena onkin kuin alkoholistille tarjottu ryyppy, joka saa hänet unohtamaan kaiken, omat läheiset, työt, jopa omat tunteet. Selvittämätön menneisyys tuhoaa nykyisyyden. Lumikki on jäänyt lapsena rakkautta vaille eikä voi jatkaa elämää käsittelemättä noita rakkauden ja hylätyksi tulemisen tunteita.

Kenellä tahansa voi olla piilossa arka paikka, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä täydellisen yksinäiseksi ja hylätyksi. Ihminen vetäytyy kuin lasiarkkuun, eikä häntä osaa lohduttaa.

Lumikki-syndrooma on siis terapeutin heiniä.

x
Mutta onhan Lumikki-syndroomassa toki myös yhteiskunnallinen puolensa.

Lasiarkku vertautuu lasikattoon. Siis siihen, joka estää naisia etenemästä yhteiskunnan huipulle ja talouselämän johtoon. Olisi kyllä ilkeää ajatella, että naiset vain heittäytyvät odottamaan, että prinssi tulisi hakemaan heidät valtakunnan johtoon.

Mikä on se myrkky, joka saa naiset levollisesti pysymään aloillaan ja odottamaan? Kuka sen naiselle syöttää? Onko syypää vanhemmissa naisissa, jotka ovat kateellisia nuorille naisille ja haluavat estää näitä etenemästä?

Naisten pitäisi tukea ja kannustaa toisiaan. Ajatelkaa, jos Lumikki odottaisi lasiarkussa, että omat frendit tulisivat hakemaan. Sitten halattaisiin ja hypeltäisiin toisten kaulaan ja kiljuttaisiin ja itkettäisiin meikit poskille. Ai niin, Lumikillahan ei ollut naisystäviä, ehkä vika olikin juuri siinä.

Ehkä myrkkyomenan ojensikin noita-akaksi naamioitunut prinssi vain saadakseen esiintyä pelastajana, kun joutaa.

x
Jokaisen pitäisi miettiä, mistä oma lasiarkku on tehty ja miten siitä pääsee ulos.

Aina sieltä jotenkin pääsee, se on hyvä muistaa. Jos nyt muutama hetki menee myrkkyä märehtiessä, tulee hetki, kun on aika nousta ylös ja palata elämään. Niin Lumikillekin tapahtui. Vaikka hän oli hetken ihan passiivinen ja aloitekyvytön, eikä yhtään reipas.

Ei kukaan koko ajan jaksa. Ja sitten jaksaa taas.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

 

Anna-Stina Nykänen on helsinkiläinen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla