TIA-kohtaus voi yllättää alle 30-vuotiaankin. Päivystykseen on syytä lähteä heti. Neurologi listaa tyypillisimmät oireet.
Ohimenevä aivoverenkierron häiriö, TIA (Transient Ischemic Attack), voi iskeä mihin tahansa aivojen osaan.
Sen merkkejä ovat suupielen roikkuminen, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen vaikeus, puheen mongerrus, toisen raajan heikkous, halvausoireet, kaksoiskuvat, nielemisvaikeus, huimaus, näön hämärtyminen toisesta silmästä.
Vaikka oire menisi ohi, päivystykseen pitää hakeutua saman tien.
– Viidesosa aivoverenkiertohäiriöpotilaista on työikäisiä. Meilläkin on viikoittain 20–30-vuotiaita potilaita, neurologian erikoislääkäri Kirsi Rantanen kertoo.
Käytännössä kuka tahansa voi saada aivoverenkiertohäiriön.
– Ihmiset, jotka eivät olisi ajatelleet sairastuvansa, ovat järkyttyneimpiä. TIAsta ei jää kuitenkaan oireita ja lääkehoidoilla voidaan estää noin 80 prosenttia tulevista kohtauksista, Rantanen sanoo.
Varoitus, johon kannattaa reagoida
Voi myös ajatella niin, että TIA on loistava mahdollisuus estää pysyvä tukos eli aivoinfarkti.
– Puolet aivoinfarkteista tulee kahden ensimmäisen päivän aikana TIA-kohtauksesta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pienemmäksi riski kutistuu.
Jos puhe ja käden voimat palautuvat, moni saattaa ajatella, ettei ole mitään hätää. Pahimmillaan voi tehdä sen virheen, että menee nukkumaan – ehtiihän lääkäriin huomennakin. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä.
Jos oire on ollut pieni, esimerkiksi puheen mongerrusta tai suupielen roikkumista, sairaalaan voi mennä taksillakin, mutta esimerkiksi halvausoireiden tai puheen pysähtymisen kohdalla oikea kyyti on ambulanssi.
Aivoverenkiertohäiriöstä kertovat puutumiset tai kömpelyys tulevat yleensä äkillisesti, ovat useimmiten toispuoleisia ja laaja-alaisia, esimerkiksi niin, että koko kasvojen puolisko tai käsi tai jalka puutuu.
– Ihmiset huolestuvat usein vaikkapa suupielien, sormien tai varpaiden puutumisesta, mutta yleensä niillä ei ole mitään tekemistä aivoverenkiertohäiriön kanssa.
Tukos hajoaa itsestään
TIA-kohtaus syntyy, kun jokin kohta aivoverisuonistossa tukkeutuu, mutta toisin kuin aivoinfarktissa, se hajoaa itsestään. Kohtaus kestää yleensä alle kymmenen minuuttia. Viimeistään oireet ovat ohi vuorokaudessa.
Oireet riippuvat pitkälti siitä, onko hetkellisesti tukkeutunut suoni iso, esimerkiksi keskimmäinen aivovaltimo. Tällöin puhetta on vaikea tuottaa tai saman puolen kädessä ja jalassa on halvaantumista. Jos taas tukos on pienessä suonessa, oirekin voi olla vähäpätöisempi, vaikkapa käden heikkous, suupielen roikkuminen tai puheen hankaluus.
– TIA-kohtausta ei voi saada tietämättään, paitsi silloin, jos se tulee unen aikana, Rantanen sanoo.
Huimaus sekoittaa arviota
Aivoverenkierto jaetaan karkeasti etu- ja takakiertoon. Noin 80 prosenttia on etukierron oireita. Silloin puhuminen vaikeutuu, suupieli roikkuu, toisesta silmästä katoaa näkö tai voi tulla erilaisia halvausoireita.
Takakierron oireista kertovat kaksoiskuvat, nielemisvaikeus, kiertohuimaus, pahoinvointi ja raajojen heikkous. Niiden tunnistaminen onkin haastavampaa, koska myös korvaperäinen huimaus aiheuttaa hieman samankaltaisia oireita, kuten oksentelua ja kiertohuimausta.
– Useimmiten huimaus ei ole vakavaa ja johtuu vaikkapa verenpaineen laskusta tai niska-hartiaseudun jännityksestä. Aivoverenkiertohäiriössä huimaus on kaatavaa ja kiertävää, ja siihen liittyy näkökenttäpuutoksia.
Kuvaavaa on se, että ongelmat alkavat äkillisesti, kuin salamana taivaalta.
– Jos ilmaantuu yhtäkkiä uusi oire, täytyy ensisijaisesti miettiä pahin vaihtoehto eli aivoverenkiertohäiriö, Rantanen tähdentää.
Hoito ja pitkä seuranta TIA-kohtausta epäiltäessä aivot kuvataan, joko tietokonetomografialla (TT) tai magneettikuvauksena.
Jos tukos on jo liuennut, kuten yleensä on, kun potilas saapuu sairaalaan, TT-kuva on normaali. Siihen yhdistetäänkin usein angiografia, jossa nähdään myös verisuonet.
Se, mitä potilas tai läheinen kertoo kohtauksesta, sen kestosta ja oireista, on todella tärkeää. Tarkoituksena on varmistaa, ettei aivoissa ole infarktimuutoksia tai kaulavaltimoissa ahtaumia, joista voisi lähteä tukos aivoverenkiertoon.
Jos oire on ohi nopeasti eikä tarvita esimerkiksi kaulavaltimon leikkaushoitoa, potilas saattaa kotiutua jopa samana päivänä. Jatkoseuranta tehdään terveysasemalla tai työterveydessä.
Estolääkitys suojaa
Alkuvaiheessa pyritään saamaan verenpaine ja kolesteroliarvot riittävän mataliksi sekä hoitamaan ylipainoa.
TIA-kohtaukselle altistavat samat tekijät kuin aivoinfarktille. Niitä ovat vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio, lihavuus, kohonnut verenpaine, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, diabetes ja eteisvärinä sekä korkeat kolesteroliarvot. Myös e-pillerit, aurallinen migreeni, ylipaino sekä raskaus lisäävät riskiä.
Lääkitys tulee loppuelämän ajaksi, ja onkin tärkeää ottaa lääkkeet säännöllisesti. Palettiin kuuluvat esimerkiksi verenpainetta ja kolesteroliarvoja alentavat lääkitykset. Jos taustalla ei ole sydänperäistä syytä, käytetään lääkkeitä, jotka estävät verihiutaleiden tarttumista toisiinsa ja näin hyytymien muodostumista.
Asiantuntijat Kirsi Rantanen neurologian erikoislääkäri, HUS.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
