itsetunto, psykoterapia, työelämä
Kuva Shutterstock

Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, olin edellisessä paikassa 8 vuotta. Tuli lomautukset ja olin määräaikainen, niin oli pakko jäädä pois. Pääsin kuukauden kotona olon jälkeen uuteen paikkaan.

Siellä on ihan mukavaa, mutta ikävä vanhaan paikkaan on kova: kaipaan työkavereita ja työtä. Itkettää, kun kuulen heistä jotain: muut määräaikaiset ovat palanneet takaisin jne.

Miksen osaa päästää irti? Nyky-yhteiskunnassa muutos on jatkuvaa ja työpaikkoja vaihdetaan, minulle se tuntuu olevan vaikeaa. En tiedä enää, mitä haluan, pitäisikö palata vanhaan vai rohkeana odotella vain, että uusi työpaikka alkaa tuntua omalta? Uuden opettelu on kuluttavaa, mutta ajan myötä ehkä palkitsee. Miten pääsen eroon työpaikan vaihtoon liittyvästä surusta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

MUUTOSTA PELKÄÄVÄ 32 v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutos on nykytyöelämässä vallitseva olotila, joskin muutosta muutenkin aina tapahtuu – totesihan jo luonnonfilosofi Herakleitos aikoinaan, ettei samaan virtaan voi astua kahdesti. Vaikka kehitys on myönteistä, usein unohdetaan, ettei kaikki muutos johda parempaan. Pahimmillaan uudistuksissa rikotaan toimivaa. Niinpä sopeutuminen ei aina ole paras suhtautumistapa. Joskus jopa virran suuntaa kannattaa yrittää muuttaa.

Muutoksista myös puhutaan usein hyvin epämääräisesti. Muutos on varsin erilaista riippuen siitä, onko se sisäsyntyistä vai ulkoista ja onko se kokijalleen myönteistä vai kielteistä.

Sisäsyntyinen muutos viriää ihmisestä itsestään: henkilö kehittyy tai taantuu omasta tahdostaan riippumattoman sairauden vuoksi. Kehittymistä ja oppimista tapahtuu pääasiassa vain siinä määrin, kun motivoidutaan asettamaan tavoitteita ja ponnistelemaan niitä kohti. Suuri osa muutoksesta syntyy ulkoisista vaikuttimista. Ihminen omista pyrkimyksistään riippumatta – maailmankatsomuksensa mukaan joko sattumalta tai johdatuksesta – saa uuden työn, rakastuu, voittaa lotossa, loukkaantuu onnettomuudessa tai menettää jotakin itselleen tärkeää.

Pahimpia ovat ulkoapäin tulevat, kielteiset muutokset. Oman tahdon ulkopuolelta tuleva liikehdintä, jopa myönteinen, on kuitenkin jossain määrin stressaavaa. Syy siihen lienee se, että muutokset uhkaavat koherenssia eli kokemusta oman elämän hallittavuudesta, ymmärrettävyydestä ja merkityksellisyydestä. Vastavoimana toimii ”resilienssi” eli mielen kyky joustaa haasteiden edessä. Parhaimmillaan ihminen taipuu taikatemppuun: onnistuu tuunaamaan ulkoisesta, kielteisestä muutoksesta sisäisen myönteisen, jolloin ei ainoastaan sopeuduta vaan kehitytään.

Mietit, miksi et mukaudu uuteen työpaikkaan. Kaikkiin muutoksiin ei kannatakaan sopeutua. Joskus järkevämpää on ongelmallisen tilanteen muuttaminen tai jättäminen. Jos paluu entiseen vielä onnistuisi, miksi et palaisi? Työpaikat ovat erilaisia, eivätkä niiden ongelmat yhden työntekijän toimesta helposti korjaannu. Rasittavinta on välitilassa eläminen, koska on vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Sen jälkeen kun tiedät, mitä teet, sinun on todennäköisesti parempi olla. Jos päädyt jatkamaan nykyisessä työssäsi, työstä mennyt ja suuntaa tämän jälkeen tulevaan. Mieti, mikä tuottaa surua – mistä on vaikea luopua. Mikä auttaa menetyksen yli? Mikä on myönteistä ja innostavaa uudessa työssä? Keskustele näistä toisen ihmisen kanssa tai kirjaa ylös. Selvitä kuitenkin ensin itsellesi, mitä haluat.Sanna Aulankoski

Näin eteenpäin

  • Älä soimaa itseäsi. Voi olla, ettei sinua riivaa muutosvastarinta vaan rationaalinen ajattelu.
  • Mieti ratkaisua tulevaisuuden avulla pohtimalla, missä mieluiten haluaisit olla.
  • Suunnittele keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ja ryhdy toimeen.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta
Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla