itsetunto, psykoterapia, työelämä
Kuva Shutterstock

Vaihdoin syksyllä työpaikkaa, olin edellisessä paikassa 8 vuotta. Tuli lomautukset ja olin määräaikainen, niin oli pakko jäädä pois. Pääsin kuukauden kotona olon jälkeen uuteen paikkaan.

Siellä on ihan mukavaa, mutta ikävä vanhaan paikkaan on kova: kaipaan työkavereita ja työtä. Itkettää, kun kuulen heistä jotain: muut määräaikaiset ovat palanneet takaisin jne.

Miksen osaa päästää irti? Nyky-yhteiskunnassa muutos on jatkuvaa ja työpaikkoja vaihdetaan, minulle se tuntuu olevan vaikeaa. En tiedä enää, mitä haluan, pitäisikö palata vanhaan vai rohkeana odotella vain, että uusi työpaikka alkaa tuntua omalta? Uuden opettelu on kuluttavaa, mutta ajan myötä ehkä palkitsee. Miten pääsen eroon työpaikan vaihtoon liittyvästä surusta?

MUUTOSTA PELKÄÄVÄ 32 v.

Muutos on nykytyöelämässä vallitseva olotila, joskin muutosta muutenkin aina tapahtuu – totesihan jo luonnonfilosofi Herakleitos aikoinaan, ettei samaan virtaan voi astua kahdesti. Vaikka kehitys on myönteistä, usein unohdetaan, ettei kaikki muutos johda parempaan. Pahimmillaan uudistuksissa rikotaan toimivaa. Niinpä sopeutuminen ei aina ole paras suhtautumistapa. Joskus jopa virran suuntaa kannattaa yrittää muuttaa.

Muutoksista myös puhutaan usein hyvin epämääräisesti. Muutos on varsin erilaista riippuen siitä, onko se sisäsyntyistä vai ulkoista ja onko se kokijalleen myönteistä vai kielteistä.

Sisäsyntyinen muutos viriää ihmisestä itsestään: henkilö kehittyy tai taantuu omasta tahdostaan riippumattoman sairauden vuoksi. Kehittymistä ja oppimista tapahtuu pääasiassa vain siinä määrin, kun motivoidutaan asettamaan tavoitteita ja ponnistelemaan niitä kohti. Suuri osa muutoksesta syntyy ulkoisista vaikuttimista. Ihminen omista pyrkimyksistään riippumatta – maailmankatsomuksensa mukaan joko sattumalta tai johdatuksesta – saa uuden työn, rakastuu, voittaa lotossa, loukkaantuu onnettomuudessa tai menettää jotakin itselleen tärkeää.

Pahimpia ovat ulkoapäin tulevat, kielteiset muutokset. Oman tahdon ulkopuolelta tuleva liikehdintä, jopa myönteinen, on kuitenkin jossain määrin stressaavaa. Syy siihen lienee se, että muutokset uhkaavat koherenssia eli kokemusta oman elämän hallittavuudesta, ymmärrettävyydestä ja merkityksellisyydestä. Vastavoimana toimii ”resilienssi” eli mielen kyky joustaa haasteiden edessä. Parhaimmillaan ihminen taipuu taikatemppuun: onnistuu tuunaamaan ulkoisesta, kielteisestä muutoksesta sisäisen myönteisen, jolloin ei ainoastaan sopeuduta vaan kehitytään.

Mietit, miksi et mukaudu uuteen työpaikkaan. Kaikkiin muutoksiin ei kannatakaan sopeutua. Joskus järkevämpää on ongelmallisen tilanteen muuttaminen tai jättäminen. Jos paluu entiseen vielä onnistuisi, miksi et palaisi? Työpaikat ovat erilaisia, eivätkä niiden ongelmat yhden työntekijän toimesta helposti korjaannu. Rasittavinta on välitilassa eläminen, koska on vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Sen jälkeen kun tiedät, mitä teet, sinun on todennäköisesti parempi olla. Jos päädyt jatkamaan nykyisessä työssäsi, työstä mennyt ja suuntaa tämän jälkeen tulevaan. Mieti, mikä tuottaa surua – mistä on vaikea luopua. Mikä auttaa menetyksen yli? Mikä on myönteistä ja innostavaa uudessa työssä? Keskustele näistä toisen ihmisen kanssa tai kirjaa ylös. Selvitä kuitenkin ensin itsellesi, mitä haluat.Sanna Aulankoski

Näin eteenpäin

  • Älä soimaa itseäsi. Voi olla, ettei sinua riivaa muutosvastarinta vaan rationaalinen ajattelu.
  • Mieti ratkaisua tulevaisuuden avulla pohtimalla, missä mieluiten haluaisit olla.
  • Suunnittele keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ja ryhdy toimeen.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta
Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys