Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen yli 40-vuotias ja terveydenhoitoalalla. Haluan olla työssäni mahdollisimman huolellinen ja koen antavani kaikkeni. Suutun kovin helposti, jos joku tulee pyytämään minulta jotain lisää. Sillä hetkellä pidän närkästystäni oikeutettuna, mutta ei mene kuin muutama minuutti, kun minua jo harmittaa ja kaduttaa. En myöskään usko saavani ärtymystäni anteeksi, jolloin 'syntitaakkani' kasvaa loputtomiin. Ymmärrän, että kyse on pitkälti huonosta itsetunnostani. Taustalla lienee vaikuttamassa lapsuuden kotini, jossa yritin olla mahdollisimman vähän taakaksi, mutta se on liian helppo selitys. Olen kiltti ihminen, jonka on vaikea sanoa EI - siksi suojelen jaksamistani olemalla vaikeasti lähestyttävä. Haluaisin olla joustava ja mukava työtoveri ja ystävä, mutta enpä taida sellainen olla.

Kiltti äksyilijä

Ärtyisyytesi työpaikalla harmittaa sinua - et tosin tiedä kumpi haittaa enemmän; reaktiosi vai se, että ne häiritsevät sinua. Pulmasi voivat liittyä stressiin ja kiltteyteen. Stressaantuneena pinna on kireällä ja tulee herkästi toimittua jälkikäteen kaduttavalla tavalla. Ärtymys kertoo jaksamisen äärirajoista ja sen viestiä kannattaa kuunnella.

Ylikiltti huolehtii liikaa tekojensa seurauksista. Toteat olevasi kiltti ihminen, jonka on vaikea sanoa muille ei. Muiden kaltaistesi tapaan syyttelet itseäsi ja pelkäät toisten kantavan kaunaa kenties kohtuullistenkin tunneilmaisujen johdosta.

Uskot ongelmiesi kumpuavan huonosta itsetunnosta. Siinä todennäköisesti erehdyt. Mahdollisen stressin lisäksi sinua vaivaa korostunut kiltteys. Siinä ei välttämättä ole kysymys itseluottamuksen puutteesta tai lapsuuden kokemuksista, vaan luonteenpiirteestä.

Muiden luonteenpiirteiden tapaan ominaisuudesta on sekä hyötyä että haittaa. Myötäsukaisuus luo keskinäisen arvostuksen ilmapiiriä ja myönteisyyttä vuorovaikutukseen. Taipumuksen varjopuolena on vaikeus sietää eripuraa ja jännitteitä. Liian kilttien yhteisössä ei kyetä avoimeen ja kriittiseen vuoropuheluun, eikä siksi korjaamaan epäkohtia tai kehittämään toimintaa.

Ylikiltin on hyvä opetella niin sanottua assertiivisuutta eli omien mietteiden jämäkkää mutta ystävällistä viestimistä. Taidon hallitseva osaa muita loukkaamatta kertoa, että on eri mieltä tai ei halua tai ehdi tehdä toisen toivomaa asiaa. Kyvyn oppiminen on kaikille mahdollista, mutta voi vaatia ponnistelua ja tietoista harjoittelua.

Voit tosin lohduttautua sillä, että tavalla tai toisella tämä ongelma koskee useita. Monella meistä on varaa kehittää itseään jommankumman - jämäkkyyden tai ystävällisyyden - suuntaan. Jämäkkyyden hyvin hallitsevien haasteena on reippaan, jopa töykeältä tuntuvan, itseilmaisun kurissa pitäminen.

Ennen kuin alat treenata toimintatapojasi, arvioi psyykkinen tilasi. Jos arvelet kärsiväsi pitkään jatkuneesta stressistä, selvitä mitkä tekijät vaikuttavat siihen ja keskustele tarvittavista korjauskeinoista ammattiauttajan tai esimiehesi kanssa.

Voinnin normalisoiduttua on sopiva ajankohta vaativammalle itsensä kehittämiselle. Mieti tällöin kumpaan tähtäät: reaktioittesi hyväksymiseen vai uusiin toimintatapoihin tunteita herättävissä hetkissä. Laadi tavoitetilan kuvaus pohtimalla miten toivot kyseisissä tilanteissa ajattelevasi ja toimivasi sekä ryhdy harjoittelemaan tavoitteen mukaista menettelyä. Voit edistää oppimista pitämällä kirjaa onnistumisistasi.
 

Näin eteenpäin

  • Lievitä stressiä, joka ylläpitää ärtymystäsi.

  • Unohda ylitulkinnat. Ongelmasi on kiltteys, joka ei liity itsetuntoon tai lapsuuteen.

  • Valitse haluatko hyväksyä tunneilmaisusi vai opetella ystävällistä jämäkkyyttä. Tee tavoitteesi pohjalta harjoitussuunnitelma.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva Shutterstock

Arjessa ei koskaan ole liikaa tervehdyttävää iloa ja naurua. Sitä voi lisätä päiviinsä itsekin. Lue, kuinka!

Hyvät naurut laskevat verenpainetta ja rentouttavat. Nauru todella voi pidentää ikää.

Kuinka arjen pieniin vastoinkäymisiin ja jopa omiin vaarattomiin heikkouksiinsa oppisi suhtautumaan huumorilla? 

Vastaajana ensihoitaja ja kirjailija Heidi Holmavuo, joka teki huumorista kirjan Uskalla nauraa - ajatuksia arjen huumoriin (Fitra).

Holmavuo antaa kolme hyvää neuvoa:

 

1. Sietäisitkö sittenkin häpeää?

Omiin heikkouksiin voi suhtautua rennommin, jos kykenee sietämään vähän häpeää. Opettele nauramaan arkisille heikkouksillesi. Kun sen taidon osaa, heikkouksista voi hiljalleen tulla vahvuuksia – ainakin niistä saa hyviä juttuja. Jos kykenet nauramaan sille, että ostit kaupasta väärää juustoa, olet hauskempi tyyppi kuin se, joka jää suremaan ja vatvomaan asiaa. 

 

2. Mene nauravien seuraan!

Huumori elämässä lisääntyy, kun hakeutuu kanssasi samantapaisille jutuille nauravien seuraan. Joissakin lounas- ja harrastuspiireissä naurattaa, toisissa ei. Väitetään, ettei nauru kuulu suomalaiseen mentaliteettiin. Tätä puolitotuutta voit osaltasi kyseenalaistaa. Työpaikalla voitte yhdessä päättää, että perjantaisin arvotaan – ei kuoharia vaan – viikon vitsi tai sattumus.

 

3. Avoimemmin ja mielikuvituksella 

Väkisin ei nauramisesta tule mitään. Omia ajattelumallejaan voi kuitenkin ravistella. Se vaatii vähän riskinottoa, rohkeutta, mutta vie kohti rennompaa elämää. Kun joku hymyilee jutulle, jonka kerrot elämästäsi, olet puolitiessä. Toinenkin saattaa kertoa jotain yllättävän hauskaa. 

 

Anna-Stina Nykänen:
Anna-Stina Nykänen

Seksistä puhuminen on vaikeaa ja siitä kirjoittaminen vielä vaikeampaa, koska ei löydy oikeita sanoja. Törmäsin tähän, kun tein juttua ja kyselyä orgasmeista.

Orgasmihan on mainio poikkeus. Se on hämmästyttävän neutraali sana. Se ei ole kenenkään mielestä kiusallinen, iljettävä tai kökkö. Kaikenlaiset ihmiset, tavikset ja asiantuntijat, nuoret ja vanhat, voivat käyttää sanaa luontevasti sekä intiimeissä tilanteissa kotona että asiayhteyksissä.

Kaikki orgasmin synonyymit ovat kuitenkin vaikeita: Laukeaminen, liian toiminnallista. Hekuman huippu, liian runollista. Orkku, liian tuttavallista.

Entä miksi itse aktia pitäisi kutsua? Yhdyntä on liian yhdyntäkeskeinen, se ei huomioi kaikkea sitä mielihyvän tuottamista, joka seksiin kuuluu. Se on myös liian heteronormatiivista, ikään kuin akti olisi aina vain miehen ja naisen välinen asia.

Akti on liian etäännyttävä, kliininen, kuin pinseteillä käsitelty, ikään kuin kyse olisi luontodokumentista. Lemmiskely on liian lupsakka ja humoristinen, kuin vanhasta suomielokuvasta.

Rakastelu on sana, joka ärsyttää monia hirveästi. Se antaa ymmärtää, että seksiä saisi olla vain sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Voihan kyse olla pelkästä halusta, himosta, tarpeesta, huvituksesta, nautinnosta tai ajanvietteestä.

Entä sitten seksi? Sehän on hyvä. Mutta kokeilkaapa käyttää tuota sanaa verbimuodossa, teonsanana. Siinä törmätään ongelmiin. Tehdä seksiä, seksitellä, sekstata... Ei. Minä seksin, sinä seksit, me seksimme... Ei, ei.

Pitäisi sanoa, että ihmiset harrastavat seksiä. Mutta mikä ihmeen harrastus se on?

 

Lapsille on vaikea puhua seksistä, kun ei ole hyviä sanoja edes kropalle. Seksivalistus onkin usein jätetty kouluille, ja se painottuu ehkäisyyn, ei nautintoon. Koulussa elimistä voi käyttää niiden virallisia nimiä. On muun muassa penis, vagina, emätin ja ulkosynnyttimet. Niillä sanoilla ei kotioloissa pärjää.

Neutraalein sana on alapää. Mutta entä jos pitää tarkentaa? Joskus vanhemmat päätyvät epätoivoisiin ratkaisuihin. Uusin kuulemani versio on sukupuolineutraali: takapylly ja etupylly. Minä vastustan! Ei ole minun pimpsani mikään pylly. Nyt joku jo paheksuu sanavalintaani.

Inhoan kiertoilmauksia. Mieheni lapsuudessa 1960-luvulla naapurin pojan ja tytön alapäätä kutsuttiin kukoksi ja kanaksi. Onko se edes häveliästä vai ihan perverssiä?

Joillakin ei ole sanaa edes omalle alapäälle. Kun tein Parhaat puoleni -kirjaa, kysyin nimityksiä. Yhden suosikki oli toisen inhokki. Joillakin on pelkkä SE. Yksi väitti, ettei tarvitse SILLE sanaa, koska ei ikinä puhu SIITÄ. Entäs gynekologilla, minä kysyin. Siellä hän kuulemma osoittaa sormella kohti oikeaa paikkaa, nimittelemättä.

 

Orgasmikyselyn yhteydessä pohdittiin, onko myönteistä sanaa seksuaalisesti aktiiviselle naiselle. Usein sanat viittaavat kovaan ammattilaisuuteen tai säälittävään kontrollin puutteeseen.

Mies voi olla don juan, casanova tai naistenmies. Mutta miehiin menevä nainen? Siitä puuttuu kiva seikkailunhalu, vahva vitaalisuus ja kaikki hohto.

Ei kyllä löydy myönteisiä sanoja niillekään, joita seksi ei kiinnosta. Ei naisille, eikä varsinkaan miehille.

Hyviä seksisanoja ei vain ole. Paitsi se yksi. Orgasmi on hyvä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.