Keväällä 50 vuotta täyttänyt näyttelijä Minna Suuronen on havainnut, että iän myötä kliseet alkavat tuntua tosilta.

–Asiat, joille nuorena hymähdin ylimielisesti, ovatkin viisautta. Kuten, että elämässä tärkeintä ovat terveys ja perhe. Tai että ajan kuluminen se vain vuosi vuodelta kiihtyy, sanoo Minna.

Hän havahtuu juhannuksena huomaamaan, että vastahan oli joulu. Jouluna tuntuu, että juhannusta vietettiin ihan äsken.

–Sinänsä en usko vanhuuden automaattisesti tuovan viisautta, mikä tietysti olisi kivaa. Se voi sitä tuoda, jos on erilaisten haasteiden edessä valmis miettimään, miksi tämä tilanne tai tuo ihminen tuntuu taas niin hankalalta.

Silloin on avattava itsessään olevia solmuja, jotka estävät suhtautumasta avoimesti elämään. Jos siinä onnistuu, on avoimempi elämälle ja sitä kautta voi antaa toisille ihmisille enemmän.

–Tätä pitäisin ihmisen vastuuna elämää kohtaan, mutta kukapa aina jaksaisi tehdä kaikkea ärsyttävää työtä, jota vastuunkanto tarkoittaa.

Ei tarvitse selvitä yksin

Minna kertoo, että hänen miehensä Antti Virmavirta on hänen paras ystävänsä.

–Antti tuntee minut parhaiten ja osaa kysyä lisää, houkutellakin puhumaan, jos vetäydyn mietteliääksi. Usein se on minun puoleltani neuvottomuutta, kun en tiedä, miten pitäisi toimia, Minna toteaa.

Tai jos tulee riitaa, Antti yrittää kaivaa esiin sen, mikä Minnaa todella ottaa päähän.

–Sanon yleensä ensin, ettei mikään, vaikka se ei ole totta! Hän näkee, että jotain siellä taustalle on ja vaatii sitä esiin.

Minna on kasvanut ajattelemaan, että hankalista hetkistä pitää selviytyä itsekseen, mutta hiljalleen tajunnut, ettei tarvitsekaan. Kaikki asiat ratkeavat helpommin, kun niistä puhuu jonkun kanssa.

–Toinen ihminen saattaa näyttää vihaiselta, vaikka on ennen muuta ehkä pelokas tai surullinen. Jokaisella on tapansa toimia, kun tulee vaikeaa. On helpottavaa, jos silloin on vieressä läheinen tai ystävä, joka tunnistaa yskän.

Opettelen yhä ottamaan apua vastaan tässä asiassa.

 

Lue lisää Minnan Hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 9/2018