Keväällä 50 vuotta täyttänyt näyttelijä Minna Suuronen on havainnut, että iän myötä kliseet alkavat tuntua tosilta.

–Asiat, joille nuorena hymähdin ylimielisesti, ovatkin viisautta. Kuten, että elämässä tärkeintä ovat terveys ja perhe. Tai että ajan kuluminen se vain vuosi vuodelta kiihtyy, sanoo Minna.

Hän havahtuu juhannuksena huomaamaan, että vastahan oli joulu. Jouluna tuntuu, että juhannusta vietettiin ihan äsken.

–Sinänsä en usko vanhuuden automaattisesti tuovan viisautta, mikä tietysti olisi kivaa. Se voi sitä tuoda, jos on erilaisten haasteiden edessä valmis miettimään, miksi tämä tilanne tai tuo ihminen tuntuu taas niin hankalalta.

Silloin on avattava itsessään olevia solmuja, jotka estävät suhtautumasta avoimesti elämään. Jos siinä onnistuu, on avoimempi elämälle ja sitä kautta voi antaa toisille ihmisille enemmän.

–Tätä pitäisin ihmisen vastuuna elämää kohtaan, mutta kukapa aina jaksaisi tehdä kaikkea ärsyttävää työtä, jota vastuunkanto tarkoittaa.

Ei tarvitse selvitä yksin

Minna kertoo, että hänen miehensä Antti Virmavirta on hänen paras ystävänsä.

–Antti tuntee minut parhaiten ja osaa kysyä lisää, houkutellakin puhumaan, jos vetäydyn mietteliääksi. Usein se on minun puoleltani neuvottomuutta, kun en tiedä, miten pitäisi toimia, Minna toteaa.

Tai jos tulee riitaa, Antti yrittää kaivaa esiin sen, mikä Minnaa todella ottaa päähän.

–Sanon yleensä ensin, ettei mikään, vaikka se ei ole totta! Hän näkee, että jotain siellä taustalle on ja vaatii sitä esiin.

Minna on kasvanut ajattelemaan, että hankalista hetkistä pitää selviytyä itsekseen, mutta hiljalleen tajunnut, ettei tarvitsekaan. Kaikki asiat ratkeavat helpommin, kun niistä puhuu jonkun kanssa.

–Toinen ihminen saattaa näyttää vihaiselta, vaikka on ennen muuta ehkä pelokas tai surullinen. Jokaisella on tapansa toimia, kun tulee vaikeaa. On helpottavaa, jos silloin on vieressä läheinen tai ystävä, joka tunnistaa yskän.

Opettelen yhä ottamaan apua vastaan tässä asiassa.

 

Lue lisää Minnan Hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 9/2018

 

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Varjostaako sinun onneasi mustasukkaisuus? Nyt voit hoitaa ongelmaa kotisohvalta.

Vaikka mustasukkaisuus on normaali tunne, liiallisena se vaarantaa parisuhteen. Mustasukkaisuudesta seuraa riitelyä, syyllistämistä tai kontrollointia. Kumppanin viestejä luetaan salaa ja väkivalta hiipii suhteeseeen. Pahimmillaan mustasukkaisuus tappaa: se on toiseksi yleisin henkirikoksen motiivi Suomessa.

Mustasukkaisen on kuitenkin mahdollista löytää rakentavampia tapoja toimia. Niitä voi oppia esimerkiksi psykoterapiassa, mutta nyt niitä voi opetella myös kotona. HUSin Mielenterveystalossa on avattu kaikille avoin Mustasukkaisuuden omahoito -palvelu, josta voi hyötyä niin mustasukkainen kuin hänen kumppaninsakin. Omahoito-ohjelman antaa tietoa mustasukkaisuudesta sekä tarjoaa työkaluja sen kanssa selviytymiseen. Ohjelmassa on tehtäviä, joita voi tehdä joko yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaan pääset  Mielenterveystalo.fi -sivustolta.

Huom! Jos suhteessa esiintyy väkivaltaa tai sen uhkaa, on kaikkien osapuolten turvallisuuden varmistaminen ensisijaista. Väkivaltaan on tärkeää hakea apua. Kun tarvitset kiireellistä apua, soita yleiseen hätänumeroon 112. Muussa tapauksessa ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin, rikosuhripäivystykseen, turvakotiin tai muuhun auttavaan tahoon.

 

Kai Hyttinen aloitti yliopisto-opinnot 65-vuotiaana, mutta sopeutui opiskelijaelämään nopeasti.

Millaista on mennä yli kuusikymppisenä yliopistoon? Mahtavaa, mikäli Kai Hyttistä, 71, on uskominen. Laulajana, säveltäjänä ja näyttelijänä tunnetuksi tullut mies muutti kuusi vuotta sitten Kilpisjärveltä Joensuuhun ortodoksisen musiikin ja venäjän opintojen perässä.

– Ei siinä mitään järkeä ollut, tuntui vain oikealta jutulta, Kai muistelee.

Neljä vuotta vierähtivät nopeasti yliopiston penkkejä kuluttaen. Kai sopeutui yliopistoarkeen ongelmitta, vaikka välillä omien hoksottimien hitaus ärsyttikin.

– Jouduin hyväksymään sen, etten ollut enää niin nopea ja nokkela kuin joskus. Se opetti nöyryyttä.

Muutoin Kai oli opiskelija siinä missä muutkin, mutta opiskelijariennot hän jätti väliin. Ne hän oli omien sanojensa mukaan suorittanut jo aiemmin professoritason paperein.

– Lopetin alkoholinkäytön kymmenisen vuotta sitten. Juominen lakkasi yksinkertaisesti huvittamasta. Ajattelin, että miksi pitää olla ääliö, kun ei ole pakko.

"Jouduin hyväksymään sen, etten ollut enää niin nopea ja nokkela kuin joskus."

Kai oli oppinut venäjää eräoppaan työssään ja vieraillut maassa useaan otteeseen. Kielestä oli tullut hänelle nopeasti rakas, samoin sen kansalaisista, kulttuurista ja ortodoksiuskonnosta.

– Opiskelujen aikana asuin kolme kuukautta Venäjällä Tverissä. Hengenlaatuni sopii täydellisesti sinne. Minulla on slaavilainen mentaliteetti, kaihoisa mollimusiikki on lajini.

– Yllätyin siitä, kuinka hyvin kaikki pelasi internetyhteyksistä lähtien. Menin maahan suomalaisten ennakkoluulojen kanssa, jotka osoittautuivat nopeasti vääriksi. Ei se mitään periferiaa ole.

Kolme kuukautta tuntui liian lyhyeltä ajalta. Nyt Kai haaveileekin puolen vuoden jaksosta naapurimaassa.

– Juuri, kun tuntui siltä, että olisin päässyt kielitaidossani askeleen eteenpäin, pitikin jo lähteä. Haaveissani on vielä palata Venäjälle.

 

Lisää Kain suurista elämänmuutoksista: Hyvä terveys 9/2018. Tilaajana voit lukea lehden maksutta myös digilehdet.fi-palvelusta.