Miten voisin auttaa ahdistunutta nuorta?

Lukioikäinen tyttäreni voi huonosti. Hän pelkää, ettei selviydy koulusta. Mieliala on masentunut ja syömishäiriö vaivaa. Nuorten menot eivät kiinnosta, vain kuntosali vetää ulos. Hän on saanut apua koulupsykologilta, mutta kaikesta ei saa puhua. Koen, että hänellä menee paljon energiaa ulkoisen kuoren ylläpitoon. Kukaan ei saisi huomata, ettei kaikki ole täydellistä. Vasta viime aikoina olen saanut kertoa hänen ongelmistaan muualla asuville perheenjäsenillemme. Meidän välimme ovat hyvät mutta herkät. Asumme yhdessä ja annan hänen ehkä liikaa määrätä omiakin tekemisiäni.

Asiantuntija vastaa:

Nuorten psykiatristen diagnoosien määrä lisääntyi Suomessa viidenneksellä koronan ensimmäisen aallon jälkeen. Eniten kasvoivat syömishäiriöt, masennus ja ahdistuneisuushäiriöt. Syyt ovat ikävä kyllä juuri niitä mistä sinä kirjoitat: pärjäämisessä niin omissa kuin ympäristön asettamissa haasteissa.

Ulkoinen kuori on asia, johon on helpointa itse vaikuttaa. Hyvältä pitää näyttää vaikka sydän märkänisi. Ulkonäköpaineet ovat naisilla suurempia kuin miehillä ja siksi laihuus- ja ahmimishäiriöt ovat nuorilla naisilla jopa kymmenen kertaa poikia yleisempiä. Myös koulussa suoriutuminen aiheuttaa tytöille enemmän paineita. 

Vanhempien rooli nuoren tukijoina muuttuu jo noin kahdentoista vuoden iässä. Nuori irrottautuu vanhemmista ja suuntautuu yhä enemmän kaveripiirin normeihin ja käytöstapoihin. Toisaalta hän tarvitsee vanhempia, mutta toisaalta hänen kasvutehtävänsä on tulla toimeen ilman heitä. Asiassa auttaa, jos nuorella on turvalliset kiintymyssuhteet molempiin vanhempiin. Isän kanssa voi olla helpompi puhua joistakin asioista ja äidin kanssa taas toisista. Tärkeintä on vierellä kulkeminen nuorta kuunnellen. Huolissaan olo, avun tyrkyttäminen ja ”hoitoon ohjaus” saa nuorilta täystyrmäyksen ja lisää ahdistuneisuutta. On hienoa, että sinulla on hyvä yhteys tyttäreesi ja tiedostat tämän yhteyden herkkyyden.

Henkisellä tuella tarkoitetaan läsnäoloa, kuuntelua, toivon antamista, sosiaalisen tuen, yhteyksien ja vertaistuen mahdollistamista sekä erilaisten ohjeiden tarjoamista autettavalle. Punaisen Ristin verkosta saatava Henkisen tuen opas on mielestäni hyvä yleisesitys siitä, miten kriisissä olevaa ihmistä voi tukea. Paljon tietoa auttajille ja nuorille löytyy HUSin Mielenterveystalo.fi nuorten osasta: esimerkiksi omahoito-ohjelmat ahdistukseen ja opiskelu-uupumukseen. Nuorten elämä -sivusto kokoaa yhteen erilaisia tukipalveluita kriisipuhelimista chat- ja nettipalveluihin.

Kannattaa tutustua näihin ja katsoa näitä palveluita vaikka yhdessä nuoren kanssa. Samalla voi kartoittaa vähän sitä, minkälaisesta avusta nuori voisi olla kiinnostunut. Esimerkiksi koulupsykologi, -terveydenhoitaja tai -kuraattori on monelle nuorelle ensimmäinen matalan kynnyksen apukontakti.

Keskeistä on myös oman jaksamisen varmistaminen. Jos kokee myötätuntouupumusta ja toivottomuutta, on syytä hakea apua vaikkapa työterveyshuollosta. Lisäksi on tärkeää keskustella oman puolison ja muiden vanhempien kanssa siitä, mitä kokemuksia ja vinkkejä heillä on nuoren tukemiseen ja omaan jaksamiseen hankalassa elämänvaiheessa.

Onneksi kyseessä on ohimenevä vaihe, vaikka se helposti jatkuu uusien opiskelu- ja urapaineiden kanssa. Vanhempien on hyvä korostaa nuorilleen, että elämä ei ole pelkkää suoriutumista ja menestymistä vaan ennen kaikkea hyvän ja merkityksellisen elämän rakentamista. Erilaiset kriisit ovat osa sitä, mutta niistä selviää, kun on valmis jakamaan murheitaan ja ottamaan vastaan tukea muilta. Se on vaikeaa myös meille vanhemmille, jotka olemme usein liian yksin omissa työ- ja parisuhdeongelmissa. Voimia kasvatustyöhön!

Näin eteenpäin

1. Tutustu antamiini verkkolinkkeihin.
2. Keskustele muiden vanhempien kanssa.
3. Ole yhteydessä kouluun ja kysy heidän tukipalveluistaan.
4. Muista varata aikaa omaan palautumiseen ja pidä huolta rajoistasi.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.