Elokuvien nainen on onnellinen, kun on tehnyt miehen onnelliseksi. Iskelmien nainen antaa miehelleen vielä hiukset, huulet ja silmänsäkin. Mikä kummajainen on nainen, joka on onnellinen ilman miestä ja lapsia?

Kun yhteiskuntatieteilijä Arja Mäkinen ryhtyi haastattelemaan yksineläviä naisia tutkiakseen naisen normaaliuteen liittyviä odotuksia, monet tuttavat hämmästelivät: miten normaaliutta voi tutkia haastattelemalla naisia, jotka ovat "kaikkea muuta kuin normaaleja"?

Ihmettely vakuutti tutkijan entistä enemmän.

– Normit paljastuvat parhaiten, kun ihminen tekee jotakin vallitsevien normien vastaisesti. Ympäristöhän ei reagoi "normaaliin" vaan siihen, mikä poikkeaa ympäristön odotuksista.

Parempi kysymys kuin mikä on normaalia, voisikin Mäkisen mukaan olla ”mikä on normaalin normi”. Etenkin naisen elämän "normaali" on hänestä pitkälti rajattu parisuhteeseen ja lapsiin, ja hyvä mittari voisi olla vaikkapa kysymys onnellisuudesta: milloin nainen saa olla onnellinen?

– Yleisin lienee oletus, että juuri naimisiin mennyt tai lapsen saanut nainen on onnellinen. Sen sijaan, jos juuri eronnut tai jo keski-ikään ehtinyt sinkkunainen sanoo olevansa onnellinen, sitä pidetään harhana tai selittelynä.

Tutkija arvelee, että pinnan alla vaikuttaa yhä edelleen ikiaikainen käsitys siitä, että naista, etenkin naisen seksuaalisuutta, on yhteiskuntarauhan vuoksi hyvä pitää miehisen kontrollin alaisena. Nainen, jolla ei ole miestä, näyttää yhä edelleen monien ihmisten mielessä olevan onneton, ongelma tai uhka. Puistattavin tutkijan kohtaama tokaisu oli: ”Olisit kysynyt perheellisiltä, minkälaisia yksineläjät oikeasti ovat”.

Tämä kertoo Mäkisen mukaan myös normaalin armottomuudesta.

– Koska enemmistöllä on yleensä etuoikeus määritellä, mikä on normaalia, se luonnollisesti määrittelee itsensä normaaliksi ja vähemmistön poikkeukseksi. Koska ihmisellä on kaiken lisäksi taipumus määritellä itsensä positiivisesti, vähemmistö saa kantaa negatiivisen ikeen. Siispä kun perheelliset, joita on enemmistö, määrittelevät itsensä positiivisesti, perheellisyydestä tulee yleinen onnen normi. Samalla onnettomuus tai epäkelpoisuus keikahtavat yksinelävien kannettavaksi.

Tutkimus on hänestä saavuttanut paljon, jos ajatus siitä, että hyvää elämää voi olla monenlaista, saa maaperää.

– Perhetilanne itsessään ei määritä onnellisuutta, vaan sekä perheellisten että perheettömien joukossa on hyvinvoivia ja onnettomia ihmisiä.

Citysinkku vai reppana?

Väitöstutkimuksessaan Oikeasti aikuiset sekä tutkimuksen pohjalta kirjoitetussa tietokirjassa Vanhoja piikoja ja vapaita naisia Arja Mäkinen esittelee neljä tyypillisintä yksinelävään naiseen liitettävää stereotypiaa.

Tunnetuin lienee kansanperinteessäkin jo satoja vuosia viuhahdellut vanhapiika. Vanhanpiian keskeisin elämäntavoite on ollut ja on avioliitto, mutta koska tavoite ei ole toteutunut, hänestä on tullut kateellinen, katkera ja miehenkipeä ikäneito.

Vanhanpiian nykytyyppi on citysinkku. Hän on kunnianhimoinen, pitkälle koulutettu ja kovapintainen työhullu, joka on jäänyt perhettä vaille, koska kärsii ylipaisuneesta vapaudenkaipuusta. Itsekkyytensä vuoksi (jota myöhemmin tulee katkerasti katumaan) hän lopulta jää parisuhteen ja perheen suomaa onnea vaille.

Citysinkun traagisempi serkku on ”pelästynyt reppana”, jonka elämä on päällisin puolin kunnossa, mutta jota vaivaa jokin menneisyyden trauma, jonka vuoksi hän ei ole pystynyt tai halunnut sitoutua.

Kokonaan omaa elämäänsä elää stereotypia ”kukaties lesbo”. Usein kukaties lesboksi määritellään itsenäinen nainen, jonka "luulisi jo löytäneen puolison itselleen". Päällisin puolin hän näyttää olevan tyytyväinen elämäänsä. Paitsi että jotakin outoa hänessä tuntuu olevan. Hän ei näytä olevan kiinnostunut miehistä, hänen seurassaan ei ole vuosiin nähty miestä, ja kotonakin hän tekee miehille kuuluvat työt useimmiten itse.

Sinkkuuskin kasvattaa

Kaikki neljä yksineläjästereotypiaa ovat ennakkoluuloja, jotka vahvistavat Mäkisen mukaan sitä käsitystä, että vain vakituinen heteroparisuhde ja äitiys voivat tehdä naisesta kypsällä tavalla onnellisen sekä kasvattaa hänestä eri elämänvaiheiden kautta tasapainoisen aikuisen ihmisen.

Tässä piilee tutkijan mielestä myös kysymys, joka jää perheellisyyttä lähtökohtanaan pitävässä elämänkulkututkimuksessa lähes poikkeuksetta huomaamatta: mikä yksineläjänaista "kasvattaa ihmisenä", kun hänen elämänkulkuaan ei voida kuvata parisuhteen ja lasten kautta?

– Perheellisyyteen perustuvan elämänvaiheteorian mukaan yksinelävää ei "kasvata" oikein mikään. Yksinelävän ajatellaan pääsevän elämässä liian helpolla ja siksi jäävän jollakin tasolla ikuisesti lapseksi. Sanotaan, että hänen sosiaalinen kellonsa jätättää, seisoo paikoillaan tai käy jopa taaksepäin, mikäli yksin eläminen on seurausta puolisosuhteen purkautumisesta.

– Tosiasiassa ihminen voi missä tahansa elämäntilanteessa "jäädä kasvamatta aikuiseksi". Mäkinen korostaa. Sinkku voi eristäytyä itsekkääksi omaan napaansa tuijottajaksi, mutta toisaalta pelkästään puolisonsa ja lastensa kautta elävä nainen voi hukata oman itsensä, jos vain perheenjäsenten odotukset ja tarpeet saavat määrittää sen, mitä hän on ihmisenä.

Yksin eläminen saattaa Mäkisen mukaan vaatia naiselta aikuista vastuullisuutta enemmänkin kuin perheessä eläminen. Parisuhteessa vastuu ja murheet voidaan jakaa puolison kanssa, yksineläjän on sen sijaan kannettava yksin taloudellinen vastuu, päätöstensä seuraukset ja myös luopumisen suru lapsettomaksi jäämisestä.

Koska ympäristö viestittää, ettei yksineläjä voi olla samalla tavalla onnellinen ja tasapainoinen ihminen kuin perheellinen, yksi yksineläjän isoista kasvun paikoista on Mäkisen mukaan myös irrottautuminen stereotypioista, hyväksyä itsensä ja olla onnellinen omilla ehdoillaan. Kaiken uhallakin.

Pienten sattumien summa

Perheellinen joutuu harvoin vastaamaan kysymykseen, miksi halusit perheen. Sen sijaan yksineläjä joutuu kerta toisensa jälkeen selittämään, miksi elää yksin. Moni yksineläjä on kehittänyt sopivia vakiovastauksia kuten: kukaan ei ole huolinut tai hyvää ei ole tullut vastaan ja huonoa en ota.

Yksineläjistä tehdyt tutkimukset ovat Arja Mäkisen mukaan paljastaneet, että yksin jääminen tai jättäytyminen on usein monien pienten ratkaisujen tulosta. Yksineläjäkään ei välttämättä ja varta vasten ole päättänyt, ettei halua parisuhdetta, mutta elämä vain on kulkenut niin, että joku muu asia on toistamiseen päässyt ajamaan kumppanin etsimisen edelle. Joskus etusijalla on ollut opiskelu, joskus työ, joskus ehkä halu toipua erosta.

– Jos syitä on tarpeeksi, lopputulos saattaa olla, että nainen huomaakin jääneensä yksin. Joinakin päivinä hän saattaa kaivata perhettä ja toisena päivänä tuntea olevansa onnellinen siitä, että on voinut kehittyä rohkeaksi ja itsenäiseksi ja on jokseenkin vapaa tekemään, mitä itse haluaa.

Lue lisää yksinäisyydestä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.