seksi, haluttomuus
Kuva Shutterstock

Kadonneen seksielämän löytäminen on yksinkertaista muttei helppoa. Pitäisi opetella tuntemaan syvimmät pelkonsa ja tarpeensa, ja niistä pitäisi vielä uskaltaa puhua kumppanille.

Parisuhteessa on kireä tunnelma. Toinen pettyy ja loukkaantuu tullessaan kerta toisensa jälkeen torjutuksi. Toinen ahdistuu tuntiessaan kumppanin väijyvän. Taas se vonkaa, vaikka itseä ei voisi vähempää kiinnostaa. Tunnelma tiivistyy ja lopulta räjähtää riitoihin ja syyttelyihin: ”Kun sinä aina” ja ”Kun sinä et koskaan”.

Kunpa haluttomuuteen löytyisi jokin yksinkertainen niksi. Valitettavasti harvoin on näin, kertoo kliininen seksologi ja psykoterapeutti Leena Hattunen.

– Haluttomuus on niin sanottu ilmioire, se jäävuoren huippu. Pinnan alla saattaa olla mitä moninaisempia psykologisia solmuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Klassisen kaavan mukaan parisuhteen alussa seksiä on paljon, mutta sitten se pikku hiljaa hiipuu. Hattusen mukaan seksistä tulee ongelma siinä vaiheessa, kun toinen haluaa enemmän kuin toinen, tai ihminen kokee kadottaneensa kykynsä nauttia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä haluan todella?

Voi olla, ettei seksi ollut alun perinkään omannäköistä. Suhteen alkuvaiheen ihastuksen huumassa ei osaa tai kehtaa sanoa, että seksi on esimerkiksi liian suoraviivaista tai orgasmikeskeistä, ja oikeasti haluaisi jotain aistillisempaa.

Varsinkin naiset kaipaavat kokonaisvaltaista ihailluksi tulemisen tunnetta. He toivoisivat, että mies koskettelisi ja suutelisi useammin, mutta saattavat kokea, että mies koskettaa vain halutessaan seksiä. Kun toinen taas tökkää erektion kylkeen ja laittaa käden suoraan jalkoväliin, naisessa nousee viha, ei halu.

Toisaalta miesten käytöksestä hiiltyvät naiset eivät aina näe, miten turhauttavaa heidän oma käytöksensä on.

–Naiset ovat emotionaalisia, vihaisia ja vaativia ja miehet ovat ihan pihalla yrittäessään suorittaa sitä seksiä. Nainen ei osaa ilmaista, mitä hän oikeasti haluaa, mutta miehen pitäisi silti tietää miten toimia.

Leena Hattusen mukaan sekä miehillä että naisilla voi olla kaipuu toisenlaiseen seksiin, mutta molemmat ovat hukassa oman seksuaalisuutensa kanssa. Vihapäissämme saatamme ilmaista vahvasti mitä emme halua, mutta kun pitäisi kertoa mitä haluamme, alkaa ahdistaa.

–Vastaanotolla pureudutaan usein juuri tähän eli opetellaan sanoittamaan tarpeita. Tavoitteena on saada kumppanit kuuntelemaan toisiaan ja ymmärtämään, miltä toisen mokkasiineissa tuntuu.

Sänkyyn tulee viestejä menneisyydestä

On tavallista, että seksi herättelee vanhoja traumoja. Ne eivät ehkä tule pintaan ihastumisvaiheessa, mutta suhteen vakiinnuttua ne saattavat ilmetä haluttomuutena. Varhaisten ikävien kokemusten ei tarvitse olla edes seksuaalisia. Jos on lapsuudessaan nähnyt tai kokenut esimerkiksi väkivaltaa tai on kasvanut alkoholistiperheessä, vaikutukset voivat näkyä myöhemmin vällyjen välissä. Myös ihan ”tavallisessa” mutta tunneköyhässä perheessä kasvaneet eivät ehkä ole koskaan oppineet luottamaan omiin tunteisiinsa ja kokemuksiinsa.

– Voi olla vaikea yhdistää, että tällaiset kokemukset vaikuttavat myös parisuhteeseen ja seksielämään.

Leena Hattunen mukaan mahdollisista traumoista voi saada kiinni esimerkiksi keskittymällä siihen, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu silloin, kun ilmassa on seksiä. Jännittyykö keho? Millaisia ajatuksia mielen pinnalle ilmestyy?

— Niistä voi päätellä, liittyykö reaktio tähän hetkeen ja

tähän suhteeseen vai nousevatko reaktiot menneisyydestä.

Ota lupa kaikenlaisiin tunteisiin

Hyvin usein haluttomuus on suoraa seurausta siitä, ettemme osaa tunnistaa ja ilmaista tunteitamme. Jos ei anna itselleen lupaa itkeä, nauraa tai vihata, on myös vaikea antaa itselleen lupaa kokea seksuaalista mielihyvää.

Tai voi olla, että kiihottuu, mutta itse akti ei tunnukaan miltään.

Toinen ääripää ovat ihmiset, joille seksi on ainoa tapa käsitellä tunteita. Tällöin seksi voi tuntua painostavalta.

– Joillekin seksi on ainoa todistus siitä, että toinen rakastaa. Seksillä voidaan hallita tai se voi auttaa sietämään epämukavia tunteita, uupumusta ja stressiä. Seksiä halutaan, jotta tulisi parempi olo. Tässä ei ole mitään pahaa silloin kun kyse on yhteisestä leikistä, mutta jos toinen käyttää seksiä vain oman pahan olonsa purkamiseen, toinen saattaa reagoida haluttomuudella.

Halukkuutta voi herätellä menemällä tunteita kohti. Kun antaa itselleen luvan tuntea surua, vihaa, häpeää ja pelkoa, pystyy myös kokemaan iloa, rakkautta ja aistillista nautintoa. Tunteistaan voi saada kiinni esimerkiksi keskittymällä hengitykseen, sillä yleensä kun blokkaamme tunteen, myös hengitys pysähtyy tai muuttuu pinnalliseksi.

– Mitä enemmän hengittää ja antaa tunteille tilaa, sitä paremmin pystyy myös laskeutumaan eroottiseen nautintoon, Hattunen sanoo.

Hengittäminen on oleellinen osa seksiä. Jokainen voi kysyä itseltään seksologian kolme peruskysymystä:

”Liikunko, hengitänkö ja ääntelenkö?” Seksi on hikistä, märkää ja äänekästä.

Liian kiltti tai kriittinen kumppani?

Liika kriittisyys omaa kehoa kohtaan on tehokas seksintappaja. Monet naiset katsovat itseään peilistä ankarin silmin. He näkevät itsensä rujona roikkutissinä. Esimerkiksi synnytyksen jälkeen kehoa häpeillään ja peitellään nukkumalla t-paita päällä tai kielletään kumppania koskemasta vatsaan. Nämä uskomukset peilataan suoraan kumppaniin ja kuvitellaan, että keho inhottaa häntäkin.

Suorituspaineita on myös miehillä. Aiemmat epäonnistuneet seksikokemukset pyörivät päässä: mitä jos erektio lopahtaa enkä pysty tyydyttämään naista? On kovat odotukset, millaista seksin pitäisi olla.

Naiset kärsivät perinteisesti kiltin tytön syndroomasta, mutta vaivaa miellyttäminen miehiäkin. Hyvän miehen syndrooma on tyypillinen miehille, jotka haluavat olla tasa-arvoisia ja osoittaa kunnioitusta naisia kohtaan.

– Tällaiset miehet pelkäävät maskuliinisuuttaan eivätkä uskalla olla omassa eroottisessa voimassaan, koska se koetaan aggressiivisena. Heillä on vaikeuksia hyväksyä ja ilmaista vihan tunteita. He saattavat pelätä alitajuisesti, että voimansa näyttävästä miehestä tulee automaattisesti väkivaltainen raiskaaja, Hattunen kuvailee.

Todellisuudessa viha ja aggressiivisuus ovat tärkeitä rajatunteita. Tarvitsemme niitä osataksemme sanoa tarvittaessa ”ei” ja puolustaaksemme rajojamme.

Lisää kuullun ymmärtämistä

Jotta kumppanit löytäisivät toisensa ja seksuaalisen vetovoiman uudestaan, vastaus on yksinkertainen mutta sitäkin haastavampi: pitää opetella kommunikoimaan paremmin. Leena Hattusen mukaan parisuhteissa harjoitetaan luullun ymmärtämistä kuullun ymmärtämisen sijaan.

– Suhteissa on paljon reaktiivista toimintaa eli ollaan esimerkiksi kiukkuisia ja nälvitään. Yhtä huono ratkaisu on sekin, että ollaan vain hiljaa ja toivotaan, josko se toinen rauhoittuisi. Kaikkein vaikeinta on ottaa vastuuta ja alkaa sanoittaa, mistä on oikeasti kyse.

Esimerkiksi jos kumppani tulee pahantuulisena kotiin, toinen tarttuu helposti täkyyn ja tulkitsee tämän olevan vihainen hänelle. Kohta riitelijät pääsevät sujuvasti siihen, ettei seksiäkään ole tarpeeksi. Vastuullisempaa olisi sanoa: ”Minulla oli kauhea päivä ja käyn vieläkin ihan kierroksilla.” Siihen on helppo vastata esimerkiksi: ”Ai sä olet huonolla tuulella. Kerro lisää.” Hänkin toimii vastuullisesti ja sietää sen, että toisella on ikävä olo. Ei niin, että mitätöidään toisen tunteet tai yritetään sivuuttaa ne sijaistoiminnalla kuten esimerkiksi hartiahieronnalla.

Yksi ihmisen perustarpeista on tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, kaikkine tunteineen.

– En keksi parempaa keinoa haluttomuuteen tai muihinkaan rakkauselämän ongelmiin kuin sen, että uskalletaan olla haavoittuvaisia yhdessä. Uskalletaan kertoa toiselle omat syvimmät pelot ja tarpeet, ja toinen hyväksyy. Näin vaalitaan sitä tunneyhteyttä, josta sekä rakkaus että seksuaalinen halu kumpuavat.

Asiantuntija: Leena Hattunen, kliininen seksologi ja psykoterapeutti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla