Hämmentävätkö tunteet sinua? Puratko kiukun mieluiten toimintaan, kuten juoksemiseen tai halkojen hakkaamiseen? Sinulla saattaa olla aleksitymia. Aleksityymisyyttä voidaan selvittää kysymyslistalla. Testaa, miten moni aleksityymisyyttä kuvaavista väitteistä sopii sinuun.
Tämä kysymyslista paljastaa, kuinka kiinnostunut ihminen on tunteista tai kuinka hankalaksi hän kokee niiden erittelyn.
- Kun olen poissa tolaltani, en oikein tiedä, olenko surullinen, vihainen vai peloissani.
- Puhun mieluummin arkisista asioista kuin tunteista.
- Minulla on fyysisiä tuntemuksia, joille ei löydy selitystä.
- Ihmiset ovat kehottaneet minua kertomaan enemmän tunteistani.
- Minun on vaikea paljastaa sisimpiä tuntoja edes läheisille.
- Mieluummin erittelen ja tutkin ongelmia kuin kuvailen niitä.
- Olen usein ymmälläni kehoni tuntemuksista.
- Minun on vaikea kuvailla tunteita, joita toiset ihmiset minussa herättävät.
- En aina tiedä, miksi olen vihainen.
- Elokuvista tai näytelmistä häviää nautinto, jos niistä yrittää etsiä syvällisiä merkityksiä.
Asiantuntija kertoo aleksitymiasta:
Termi aleksitymia pulpahti pinnalle noin viisikymmentä vuotta sitten. Suomennettuna se tarkoittaa sitä, ettei tunteille ole sanoja. Aleksitymia on persoonallisuuden piirteistö, jolle on ominaista ulkokohtainen ajattelu sekä vaikeus tunnistaa tunteita ja ilmaista niitä. Se ei merkitse sitä, etteikö tunteita olisi.
– Tunteita kyllä koetaan, mutta ne ovat epämääräisiä. Ihminen ei aina pysty erottamaan sitä, onko hän surullinen, vihainen, harmissaan vai kuormittunut. Hän saattaa tuntea pahaa oloa, mutta ei välttämättä tiedosta, että onkin masentunut tai ahdistunut, kertoo aleksitymiaa tutkinut dosentti Max Karukivi Turun yliopistosta.
Tunteet ja fyysiset tuntemukset voivat sekoittua keskenään. Huono olo saattaa puskea pinnalle selkäkipuna, päänsärkynä tai vatsavaivoina. Järkytys voi tuntua painona rinnassa. Osalla on pitkittyneitä kipuja. Psyykkinen kuormitus voimistaa oireita.
Aleksitymiset henkilöt kärsivät muita enemmän psykosomaattisista oireista. Ne ovat fyysisiä vaivoja, joille ei sinnikkäistä tutkimuksista huolimatta löydetä ruumiillista eli somaattista selitystä. Tosin aivokuvantamisen kehittymisen myötä myös joillekin psykosomaattisiksi nimetyille oireille on saatu neurobiologista taustaa.
– Joillakin korostuvat fyysiset oireet, mutta osa puhuu ihan ahdistuksesta. Usein ahdistus ilmenee muutenkin pitkälti fyysisinä oireina: kurkkua saattaa kuristaa, olo on levoton ja tuskainen, on vaikea olla paikallaan, kädet puutuvat ja hikoiluttaa.
Monessa sairaudessa mukana
Aleksitymia on yhdistetty laajasti niin mielenterveyden pulmiin kuin fyysisiin sairauksiin. Kun tunteille ei ole sanoja, kärsitään enemmän ahdistuneisuushäiriöistä ja masennuksesta. Usein oireet myös pitkittyvät ja toipuminen on kitkaisempaa.
Aleksitymia saattaa ”kummitella” verenpainetaudin taustalla tai horjuttaa diabeteksen hoitotasapainoa. Jos ei osaa lukea toisen ihmisen ilmeitä ja eleitä, vaikuttaa etäiseltä ja kylmältä. Ehkä näyttää vihaiselta, mutta voi olla siitä autuaan tietämätön.
Ongelman käsittelyn sijaan aleksityminen painuu autotalliin tai pyörälenkille. Piirteet painottavat kuitenkin eri tavoin. Joillakin keskeinen ongelma voi olla juuri tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen, joillakin taas ulkokohtainen ajattelu.
– Tunteiden tunnistamisen ja ilmaisun vaikeus näyttää liittyvän kiinteämmin esimerkiksi masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Kun taas ulkokohtainen ajattelu saattaa jopa suojata masennuksen kokemuksilta, koska henkilö ei ole niin kiinnostunut sisäisistä tapahtumista.
Pinnan alla kuplii
Tunteiden tunnistamisen ja ilmaisun vaikeutta voi ajatella Karukiven mukaan tarkkuuden ongelmana. Ulkokohtaista ajattelua hän taas pitää herkkyyden ongelmana, jolloin ihminen ei ole kovinkaan kiinnostunut mielensä liikkeistä. Kolikon kääntöpuoli on se, että voimakaskaan ulkokohtainen ajattelu ei näytä suojaavan mieltä. Ihminen ei välttämättä vain tunnista, että jokin asia järkytti tai kuormitti.
– Vaikka tunteita ei pureta keskustelemalla, on kuitenkin viitteitä siitä, että se saattaisi tapahtua muita reittejä. Joku syö nopeita hiilihydraatteja ja rasvaista ruokaa, toinen turvautuu alkoholiin tai menee stressitupakalle. Olotilan aiheuttaneesta tunteesta voi olla vaikea saada kiinni. Tuli huono olo, mutta on vaikea sanoa, onko se suuttumusta, surua vai mitä. Vaikka tunnetason kuormitusta ei koeta, pinnan alla siis kuplii.
Puhuttaisiko hetki tunteista?
Aina aleksitymia ei aiheuta harmia ihmiselle itselleen. Läheisissä ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa, se kuitenkin voi sen tehdä. Ihmissuhteissa kun on pitkälti kysymys yhteensopivuudesta.
– Jos kaksi kovin ulkokohtaisesti ajattelevaa henkilöä lyöttäytyy yhteen, niin tuskin kumpikaan kärsii siitä, että toinen ei ole kiinnostunut keskustelemaan ruokapöydässä tunteista. Jos se on taas kumppanille tärkeää, hän voi pettyä, toteaa Karukivi.
Aleksitymia heijastuu sosiaalisten suhteiden laatuun ja syvyyteen: ihmissuhteet saattavat jäädä etäisiksi.
– Läheiset voivat kokea tämän tunnetason kohtaamattomuuden turhauttavana. Jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat enemmän kosketuksissa tunteisiinsa ja joille tunteet ovat maailman luonnollisin asia, on vaikea ymmärtää ihmistä, jolla on musta aukko siinä kohtaa.
Ammattilaisen pakeille ohjaaminen ei myöskään ratkaise ongelmaa, sillä perinteinen psykoterapia pohjautuu pitkälti tunteiden käsittelyyn, työstämiseen ja psykologiseen oivaltamiseen.
Jos ihminen ajattelee ulkokohtaisesti, hän ei edes ole järin kiinnostunut tunteista. Silloin motivaatiota saada apua tilanteen muuttamiseen ei välttämättä ole. Joillakin halu muutokseen taas on hyväkin motivaattori, ja aleksityminenkin voi oppia tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita.
Juuret lapsuudessa
Aleksitymialta suojaavat samat tekijät kuin ylipäänsä mielenterveyden häiriöiltä eli turvallinen kasvuympäristö: ilmapiiri, joka kannustaa ja tukee siihen, että tunteita saa rohkeasti kokea ja ilmaista.
Jos näin ei ole, aleksitymia alkaa versoa jo lapsuuden varhaisessa vuorovaikutuksessa. Taustalla voi olla esimerkiksi kohtaamattomuutta, kaltoin kohtelua, perheväkivaltaa tai muita traumaattisia kokemuksia.
– Vanhemmalla on ehkä ollut mielenterveys tai päihdeongelma, joka on vienyt kaiken huomion ja verottanut voimia. Lapsi on kokenut, ettei ole tullut nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tai saanut tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Hän on jäänyt tunteidensa kanssa yksin eikä ole saanut peilata niitä.
Jonkin verran piirteet periytyvätkin, mutta kehityspolkuun vaikuttavat enemmän ympäristöön liittyvät tekijät kuin neurobiologia. Sekin on hyvin merkittävää, millä tavalla tunneilmaisua ja tunnetaitoja harjoitellaan esimerkiksi vanhempien kanssa ja kuinka lapsi oppii itse säätelemään tunteitaan.
Tunteiden tunnistamattomuus on yleisempää iäkkäillä. Eri sukupolvet ovat eläneet hyvin erilaisissa olosuhteissa.
– On hyvin todennäköistä ja ymmärrettävää, että sukupolvella, joka on käynyt läpi traumatisoivan sota-ajan ja jälleenrakennuksen vuodet, aleksitymian esiintyvyys on korkeampi. Silloin on pitänyt vain selviytyä, Karukivi sanoo.
Aivokuvantamista ja kyselyitä
Aleksitymian esiintyvyys on noin kymmenisen prosenttia. Miehillä se on naisia yleisempää. Kulttuureittain vaihtelee sekin, kuinka suuri ongelma aleksitymia on: kuinka tärkeänä tunteiden tunnistamista, kuvaamista ja niistä keskustelemista pidetään.
Piirrettä on selvitetty myös aivokuvantamisen avulla. Eniten on tutkittu sitä, liittyykö aleksitymiaan jommankumman aivopuoliskon korostuneeseen aktiivisuuteen tai passiivisuuteen, onko aivopuoliskojen välinen yhteispeli jotenkin heikentynyt tai muuttunut.
– Tunneärsykkeiden käsittelyyn osallistuvat esimerkiksi mantelitumake ja muut limbisen järjestelmän osat. Näitä alueita onkin erityisesti tutkittu viime vuosina. Siellä vaikuttaa olevan jonkin verran poikkeavuuksia.
Tutkimustyötä rajoittava tekijä on Karukiven mukaan se, että on keskitytty aleksitymiaan yhtenä kokonaisuutena huomioimatta sen vivahteita.
– Tutkitaanko ihmistä, jolle juuri tunteiden ilmaisu ja tunnistaminen on vaikeaa, vai puhutaanko siitä, että ulkokohtainen ajattelu on korostunutta. Jos ominaisuuden arviointi perustuu yhteen mittariin, se on karkea tapa arvioida kaikkea muuta kuin mustavalkoista piirrettä, Karukivi sanoo.
Asiantuntija: dosentti Max Karukivi Turun yliopistosta
Lähteitä myös: www.terveyskirjasto.fi, www.psychologytoday.com
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta
