Niina Nurminen

Näyttelijä ja valmentaja Niina Nurminen kertoo olevansa introvertti. Tyttö, joka viihtyi metsässä jo lapsena. Työyhteisöissä hän puhuu tunneälyn puolesta.

Vuorovaikutustaidot ja ihmiset kiinnostivat Niina Nurmista, 51, jo nuorena. Näyttelijäksi opiskellut Nurminen olisi voinut yhtä hyvin pyrkiä opiskelemaan psykologiaa tai pedagogiikkaa kuin Teatterikorkeakouluun.

Nykyisin hän valmentaa työyhteisöjä ArtSense-yrityksessä yhdessä johtamisen ammattilaisen, diplomi-insinööri Kimmo Huhtimon kanssa.

–On loputtoman kiinnostavaa tutustua ihmismielen toimintaan ja siihen, kuinka itse kukin meistä elää suhteessa toisiin ihmisiin, sanoo Nurminen.

Sosiaalisia tilanteita sopivina annoksina

Niina Nurmisen työ vaatii hyviä sosiaalisia taitoja. Hän on kuitenkin perusluonteeltaan introvertti.

–Se ei tarkoita sitä, ettenkö ole sosiaalinen tai kiinnostunut ihmisistä, päinvastoin. Tarvitsen puheentäyteisen ja aistiärsykkeitä vilisevän päivän jälkeen hetken hiljaisuutta ja omaa rauhaa, sanoo Nurminen.

 Osaan kuitenkin

Nurminen on oppinut mukauttamaan omaa rytmiään ja vuorovaikutustyyliään ympäristön mukaan. Hän osaa myös tarvittaessa panna seurapiirivaihteen päälle. Introverttius ei välttämättä näy päälle.

–Nuorena ajattelin olevani ärsyttävän ujo, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että kyse on temperamentista ja ehkä herkkyydestäkin. Valmentajan työssäni rauhallisuudesta, herkkyydestä ja tarkkaavaisuudesta on hyötyä.

Digi ei saa peitota kohtaamista

Nurminen tapaa valmentajan työssä ihmisiä, jotka ovat tottuneet digitodellisuuteen ja kommunikoivat lähettämällä toisilleen sermin yli sähköpostia. Työelämä tuntuu joskus vaativan tiukasti pysyttelyä digitodellisuudessa. Rationaalisen ajattelun rinnalla on aina kuitenkin käyttöä tunneälylle, kuuluvathan tunteet kaikkeen vuorovaikutukseen.

–Tarvitsemme tekniikkaa, mutta siinä vaiheessa, kun se alkaa kokonaan korvata ihmisten välistä kohtaamista, ollaan vaarassa hukata jotakin arvokasta, Nurminen sanoo.

Tekoäly mullistaa tulevaisuuden työelämän ja korvaa paljon perinteisiä ammatteja, mutta sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, palveluammateissa ja luovilla aloilla on aina tarvetta ihmisten väliselle vuorovaikutukselle.

Kohtaamisten laatu korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän.

–Asiakkaan tai työkaverin kohtaaminen vaativat muun muassa tilannetajua, läsnäoloa, empatiaa ja erilaisten persoonien ymmärtämistä. Tärkeää on myös itsetuntemus ja itsensä johtaminen. Onneksi tätä kaikkea voi opetella.

Lue lisää Niina Nurmisen Hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 7/2017. Tilaajana koko lehti luettavissa ilmaiseksi digilehdet.fi

 

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys