talviulkoilu, lumikenkäily, hiihto, luistelu
Kuva Shutterstock

Pieni talvivaellus toimii kuin isompikin irtiotto, kun suunnittelee reitin ja evästyksen. Lähde luontoon suksilla, luistimilla tai kävellen. Uutta intoa ulkoiluun tuo myös omien taitojen päivittäminen.

Siellähän on lunta ja jäätä! Siis talvesta nauttimaan. Suunnittele reitti kaverin kanssa tai mene kurssille, niin talviliikunnasta tulee entistäkin antoisampaa.

Tässä kolme vinkkiä sille, joka empii ulos lähtemistä. Vinkit antoi aikuisliikunnan suunnittelija Hanna Okkonen, 40. Okkonen suunnittelee Suomen Ladun hiihto-, talviuinti- ja sauvakävelytapahtumia sekä ohjaajakursseja lumikenkäilyssä, polkujuoksussa ja maastopyöräilyssä.

1.  Kaverikin suksille

Jos viimeisestä hiihtelystäsi on kauan, houkuttele mukaan kaveri, jonka taidot ovat samaa tasoa kuin omasi. Lähtekää ladulle, jonka päässä vuokrataan välineitä. Sukset ovat nyt parempia kuin kymmenkunta vuotta sitten. Laduista helpoin on aluksi paras. Jos into iskee, ilmoittautukaa hiihtokurssille, sillä taidot lisäävät nautintoa.

2. Pitkillä terillä jääradalle

Auratut jääreitit kutsuvat. Tarkista, että luistimet ovat terävät, tai ehkä voit vuokrata luistimet luistelupaikalta. Pukeudu järkevästi tuulenpitävään ja ota reppuun eväiden lisäksi vaihtovaatetta, jos paita kostuu hiestä tai sukat kastuvat. Matkaluistelulle on ratansa, retkiluisteluun järjestetään kursseja, joilla paneudutaan myös turvallisuuteen.

3. Rauhallista askelten narskahtelua

Minivaellus lumisessa kauneudessa lataa henkisesti. Kävelyreitin sijasta voi valita tampatun väylän, jota pitkin lumikenkäilijät tai fat bike -pyöräilijät ovat kulkeneet. Sieltä saattaa löytyä nuotiopaikkakin. Ota reppuun taiteltava istuinalusta. Se auttaa ihmeesti luonnon ihastelua. Nuori polvikin hinkuu ulos, kun teinejä muistuttaa siitä, kuinka jänniä kuvia lumesta saa someen.

+ Vinkki

Valtakunnallista Metsähallituksen organisoimaa Sukella talveen -päivää vietetään lauantaina 4.2. Suomen Latu tekee päivästä maailman suurimman hiihtokoulun, joten hiihtotaidotonkin pääsee ladulla alkuun. Tapahtuma on ensimmäinen neljästä tänä vuonna järjestettävästä Luonnonpäivästä.

Lisätietoa kursseista ja tapahtumista: suomenlatu.fi/hiihtopalvelut, luisteluliitto.fi/radat/matkaluisteluradat, skrinnari.fi, jälki.fi, suomenlatu.fi/hiihtokoulu

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys