Petri Tamminen:
Petri Tamminen

Se alkoi aivan arkisesta tilanteesta: Tervehdin tuttavaa kauppakeskuksen parkkihallissa. Tuttavan tervehdys oli yllättävän niukka, miltei hapan. Oma ilmeeni sen sijaan oli hyvin lämmin ja aurinkoinen.

Mikähän sillä oli, mietin hiljaa mielessäni, samalla kun käännyin autolleni ja näin ilmeeni sivuikkunan heijastuksesta.
Ilmeeni oli yllättävän niukka, miltei hapan.

Tämä hämmästytti minua suuresti. Tunsin nimittäin kasvolihaksissani, etten ollut ehtinyt vielä muuttaa äskeistä aurinkoista tervehdysilmettäni lainkaan.
Jouduin tekemään johtopäätöksen: Silloinkin kun minulla omasta mielestäni on hyvin herttainen ilme, se ei näy ulospäin vielä mitenkään.

 

Asiaa oli pakko tutkia lisää. Tein kokonaisen sarjan kylmänviileitä havaintoja käytöksestäni ja vertasin näitä havaintoja sitten mielikuviin, joita minulla on itsestäni.

Havainto: Kun vien vaimon autolla töihin, katselen hänen uloskampeutumistaan kärsimättömänä, ikään kuin minulla olisi tulenpalava kiire, ja kaasutan sitten paikalta jo siinä vaiheessa, kun auton ovi vasta lennähtää kiinni. Vastaavasti kun otan vaimon kyytiin, ampaisen liikkeelle jo ennen kuin vaimo on ehtinyt kunnolla istuutua.

Mielikuva: Olen mukava aviomies.

Havainto: Kun menemme kaverin kanssa pitkästä aikaa matsiin tai syömään, ajattelen matkalla, että kaikki kiirehtivät samaan matsiin ja samaan ravintolaan ja että me emme millään saa enää paikkoja. Huokailen ja valitan tätä asiantilaa, ja olen vielä perilläkin niin hermostunut, etten osaa keskittyä mihinkään.

Mielikuva: Olen mukavaa seuraa.

Havainto: Kun lähdemme matkalle, pelkään että sairastun juuri ennen lähtöä, ja puhun tästä pelostani. Perillä pelkään, että sairastun matkan aikana, ja puhun siitä.

Mielikuva: Olen mukava matkakumppani.

Havainto: Kun yritän jutella teini-ikäisen kanssa mutta teini-ikäinen tuijottaa puhelintaan, suutun hänelle ja sanon että hänen kanssaan ei voi koskaan keskustella mistään. Kun teini-ikäinen myöhemmin kysyy minulta jotakin läksyihinsä liittyvää, en irrota katsettani koneen näytöltä vaan käännän vain hivenen päätäni ja sanon: "Ihan kohta."

Mielikuva: Olen mukava isä.

 

En jatka listaa, asia kävi jo selväksi: Mielikuvieni ja tekojeni väliin jää niin paljon klappia, että ei menisi katsastuksessa läpi.

Entä voiko ilmiölle tehdä jotakin? Tuskin. Toisten ihmisten teot näkee juuri sellaisina kuin ne ovat - kun ei heistä oikein muutakaan voi nähdä - mutta omassa hahmossa ovat päällimmäisenä aina tuntemukset, ajatukset, aikomukset.

Onneksi ilmiön tunnistaminen ja myöntäminen tarjoaa positiivisia mahdollisuuksia. Poimin vain pari omakohtaista esimerkkiä:

1. Tunnen olevani verrattoman ketterä palloilulajien harrastaja. Toisaalta pelivuoroni päättyvät usein sisäisen selittelijän monologiin: tänään oli huono päivä. Kun myönnän ristiriidan mielikuvieni ja suoritusteni välillä, voin alkaa taas iloita harvinaisista onnistumisen hetkistä.

2. Tunnen olevani aurinkoinen tervehtijä. Toisaalta tervehdysilmeeni on näköjään niukka ja hapan. Kun myönnän ristiriidan, valaistun samalla ymmärtämään, että kauppakeskuksen parkkihallin tuttava saattaa olla vähintään yhtä lämmin ja aurinkoinen ja herttainen ja ihana ihminen kuin minä.

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, mjoka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.