Suuri elämänmuutos nostaa pintaan tunteiden kirjon, joista tärkein on suru. Kriisistä pääsee jaloilleen, kun antaa itsensä kasvaa mukana.

Ensin tulee usein sokki, sitten kieltäminen. Ei tätä oikeasti tapahtunut, ei minulle!

Suuri elämänmuutos ravistelee arjen palasiksi. Äkkinäisen myllerryksen jälkeen mieli on usein turta. Kun tunteet tulevat jälkijunassa, niiden intensiteetti voi yllättää. Vaikka muutos olisi vähittäinen, harva reagoi ennalta odottamallaan tavalla.

Muutos on usein menetyskriisi. Tärkeä tunne, jonka silloin joutuu käymään läpi ja työstämään, on suru.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Useita pieniä purkauksia

Elämänmuutokset ovat lähes aina mutkikkaita vyyhtejä. Ison järistyksen sijaan tapahtuu useita pieniä purkauksia siellä täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni yllättyy, kuinka laajalti esimerkiksi eläkkeelle jääminen vaikuttaa. Rutiinit ja perhesuhteet muuttuvat, tulee myös omaisuuden pohdinta: miten hoidetaan kesämökkiä, onko enää varaa perheasuntoon?

Muutos voi tuntua äkkikäännökseltä, mutta vähitellen sen alta kuoriutuu pitkä sopeutumisprosessi. Tärkeintä on antaa itselleen aikaa: kaikkea ei tarvitse selvittää kerralla eikä yksin.

Tyhjät päivät

Elämänmuutos kolahtaa koko painollaan uuden arjen kynnyksellä. Todellisuus iskee tilanteissa, joista uupuukin nyt jotain tärkeää. Kun rutiinit hajoavat, olosta voi tulla juureton.

Yhtäkkiä ei olekaan työn kautta, puolisona tai vanhempana aktiivisesti vaikuttamassa asioihin. Tunne siitä, että minä en ole tarpeellinen, voi olla ahdistava.

Ontto olo voi tehdä passiiviseksi. Se on vaaranpaikka, jossa moni alkaa etsiä täytettä päiviinsä esimerkiksi alkoholista.

Mitä pidemmäksi ajaksi sulkeutuu kuoreensa, sitä työläämpää on ponkaista taas liikkeelle.

Huolestuttavaa on, jos jää vain keinutuoliin istumaan. Jos huomaa, että fiilis alkaa olla jatkuvasti alakantissa, kannattaa pyytää apua.

Moni saa avun jakamisesta, sillä ajatusten jäsentely ääneen auttaa asettamaan tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin.

On myös erakkoja, jotka menevät metsälle ja sanovat, etten tarvitsekaan ketään toista. Olennaista on, että löytää yksilöllisen tapansa luovia eteenpäin.

Laske odotuksia

Eropaperit allekirjoitettu, esikoisen muuttokuorma pakattu. Vihdoin olen vapaa tekemään mitä haluan! Miksi siis mieli on harmaa?

Moni elämänmuutos on hartaudella odotettu. Tukahduttava työ- tai ihmissuhde päättyy, silmissä siintävät painottomat vuodet. Ongelma on, että muutosta ei voi elää etukäteen. Todellisuus on lähes aina erilainen kuin päiväunet.

Tuntuu väärältä, jos onnen sijaan tuleekin alakulo. Pitää muistaa, että elämänmuutos on menetys. Kielteiset tunteet joutuu vain käymään läpi.

Eläkkeelle jäävä pariskunta on saattanut esimerkiksi odottaa into pinkeänä yhteistä aikaa. Kotona voikin odottaa sokki, jos ei olla aiemmin totuttu elämään päivät pitkät saman katon alla.

Myös sukupuolielämän odotukset kulkevat usein ei tahtia. Vaarana on tyytymättömyys, jos suhdetta ei ole hoidettu vuosien mittaan. Aina ei muisteta, että eläkeläisetkin nykyään eroavat.

Ei kannata paeta

Jos arki on ollut aikataulujen täyttämää, toiminnan tarve ei välttämättä katoa. Ei siis ihme, että pesän tyhjeneminen, työn tai parisuhteen menetys tuntuu usein siltä kuin minuudesta olisi viety palanen. Silloin mielen suojautumiskeino saattaa olla pakko-oireita muistuttava puuhastelu.

Jos puuhaaminen menee överiksi, pitää kysyä, onko se tyydyttävää vai pakenemista.

Yksinäisyyden ja merkityksettömyyden pelot ovat normaali osa surutyötä: kukapa ei tahtoisi kokea itseään jälleen haluttavaksi ja kiinnostavaksi.

Muutoksen jälkeen pitää opetella luottamaan siihen, että on kokonainen ilman tärkeitä sidoksiaan.

Surussa piilee kasvun avain

Juuri surussa piilee kasvun avain. Kun sille antaa tilaa, tyhjä olo alkaa vähitellen muuttua hyväksi painottomuudeksi.

Monilla on tunne, ettei ole saanut elämässään tarpeeksi asioita vain itseään varten. Muutoksen kynnyksellä se on helpommin todettavissa. Pitää vain tietää, kuka on ja mitä haluaa. Ne kysymykset eivät poistu päiväjärjestyksestä. Ihminen muuttuu koko ajan.

Asiantuntijana psykologi ja parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla