Petri Tamminen

Uskallan väittää, että olen elämäni aikana soimannut itseäni kyllin kattavasti.

Olen pilkannut uima-, erämies- ja vuorovaikutustaitojani. Olen todennut itseni surkeaksi grillaajaksi ja lainaneuvottelijaksi. Olen haukkunut suuntavaistoani säälittäväksi, käsi-alaani kömpelöksi, rytmitajuani riittämättömäksi.

Pidän itseäni jopa huonona talviautoilijana, mikä on suomalaismieheltä paljon myönnetty, mutta en ole kummoinen kuski kesälläkään.

Tuntui siis hyvin virkistävältä, kun huomasin ominaisuuden, jota en ole koskaan itsessäni moittinut.

Minulla on täsmälleen oikeanlainen huumorintaju. Huumori, jolle nauran, on juuri oikeanlaista huumoria.

Itse asiassa oletan, että kaikki pitävät huumorintajuaan juuri oikeanlaisena. Kun ihminen esittäytyy parinhakuilmoituksessa huumorintajuiseksi - ja melkein kaikki esittäytyvät - se on aina totta. Hän saattaa tietenkin harrastaa "mitä spitaalinen sanoi" -vitsejä, mutta juuri sen huumorin hän tajuaa.

 

Huumori on ainutlaatuista itseluottamuksen aluetta, ja hyvä niin.

Paitsi parinhaussa myös muistokirjoituksissa kehutaan usein huumorintajua, paljon useammin kuin vaikkapa säästäväisyyttä tai päässälaskutaitoa.

"Hän säilytti ainutlaatuisen huumorintajunsa loppuun asti."

"Hänet tunnettiin hyvin huumorintajuisena ihmisenä."

Huumorintaju todistaa, että elämä on eletty hyvin. Niin kaunis asia huumori on.

Hyvä, huumori on siis kaunista ja jokaisella on juuri sopiva huumorintaju. Mutta sitten kiperä kysymys: onko meillä kansakuntana huumorintajua?

Muistatteko sen Yleisradion äänestyksen, jossa listattiin sata suurinta suomalaista? Joukkoon pääsi kaksi humoristia: Spede ja Repe Helismaa. Tai ehkä kolme, jos Matti Nykänen lasketaan, ja kyllä hänet pitää laskea, kun muistetaan kaikki ne aidosti hauskat aforismit: "Usein tuntuu siltä, että tietää kaikesta kaiken, mutta ei muista mistään mitään".

Kolmekin on silti aika vähän. Tässä maassa pitää olla vakava ja vitsitön, jos aikoo oikeasti suureksi. Tässä maassa pitää olla tosissaan.

 

Ensin luonto opetti meidät olemaan tosissaan. Piti olla tosissaan kylvöaikaan, jos halusi korjata syksyllä sadon, ja piti olla tosissaan korjuuaikaan, jos halusi, että ruoka riittää kevääseen.

Seuraavaksi oli sotien vuoro opettaa meitä olemaan tosissaan.

Ja olemme me opetelleet tosissaan olemista itsekin. Meillä on aina ollut huutava pula salonkikelpoisuudesta, ja tätä puutetta on lääkitty pönötyksellä.

Ilmiön kääntöpuolena olemme saaneet paljon karnevalisoituja huumorihahmoja: turhapurot, viljot, kummelit, monet Peteliuksen ja Ruonansuun tyypit. Huumorillamme on todella ollut missio, se on yrittänyt vapauttaa meitä salonkikelpoisuuden paineesta.

 

Saattaa tietenkin olla, että missään maassa huumorilla ei pääse sadan suurimman joukkoon. Ei huumori ole ensisijaisesti suurta vaan paremminkin syvää.

Ehkä me suorastaan varjelemme huumoria suuruudelta, arvostukselta, juuri siltä pönötykseltä. Ehkä juuri se tekee huumorista niin suurta, että sillä ei pääse suureksi.

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Aikuisena on samat pelot ja höpsötykset kuin nuorempana, vaikka ulkokuori on muuttunut, sanoo Minttu Mustakallio..
Aikuisena on samat pelot ja höpsötykset kuin nuorempana, vaikka ulkokuori on muuttunut, sanoo Minttu Mustakallio..

Minttu Mustakallion mielestä ei tarvitse yrittää selviytyä sankarillisesti. On ihan ok sanoa, että joku asia kummastuttaa tai pelottaa. 

Näyttelijä Minttu Mustakallio, 44, ajatteli lapsena, että aikuisilla on homma hallinnassa. Mutta ei se niin menekään.

– Aikuisena on samat pelot ja höpsötykset kuin nuorempana, vaikka ulkokuori on muuttunut, sanoo Minttu. 

– Olen itsekin yhä järjetön pähkäilijä, vaikka joidenkin valintojen tekeminen on elämänkokemuksen myötä helpottunut.

Nytkin olisi osattava päättää, minne seuraavaksi matkustaisi. Ostaisiko jo lennot? Pitäisikö lähteä matkalla perheen kanssa vai ystävien vai miettiä vielä vähän...

– Luulen, että olen hidas. Toisaalta, ehkä olenkin vain tarkka, ja eikö se ole hyvä asia?

Pärjäämisen vaatimus ahdistaa

Minttu arvelee, että hänellä on aika vahva itsetunto. Ei ole ollut tarvetta pähkäillä sellaisia asioita kuin naiseus tai kroppakaan. Paitsi hetken teininä.

– Jalkani olivat kamalan laihat! Keksin lainata talvella kasvuveljeni Japun paksuja, pitkiä kalsareita. Kun ne olivat farkkujen alla, jalat eivät näyttäneet tikuilta, Minttu kertoo

Hän lähtee siitä, ettei elämässä kaikessa tarvitse yrittää kiihdyttää tai vastata koveneviin vaatimuksiin. Pärjäämisen vaatimukset ovat sekä naisille että miehille raskaita.

– Pitäisi olla myyvempi ja tauotta esillä somessa ja mediassa. Sellainen ahdistaa.

– Vedän oven kiinni ja sammutan kännykän, kun haluan keskittyä vain tärkeimpiin asioihin. Tärkeintä on voida elää niin kuin parhaaksi näkee ja olla rehellinen itselleen.

Minttu on hyväksynyt, että hitaus kuuluu hänen tapoihinsa. Ja senkin, että välillä on paras sanoa rohkeasti, ettei ymmärrä tai tiedä, mitä pitäisi tehdä.

– Silloin voi kysyä, mikä tässä onkaan meneillään? Entä mitä minulta odotetaan, Minttu sanoo.

 

Katso myös video, jossa Minttu kertoo, miten selviytyy vaikeista tilanteista?

 

Lue lisää Mintun hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 3/2018. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
 

Ekstreme-liikkuja Mikko Peltola on intohimoinen kalastaja. Ruuanlaiton pitää kuitenkin olla simppeliä. Peltsin ahvenfileistä tulee tummia ja rapeita.

Merellä hauenkalastuksen lumoihin joutunut toimittaja Mikko Peltolalla on muutama suosikkiresepti kaloille.

–Kokkaamisen pitää olla helppoa, joten yleensä se on myös kohtalaisen askeettista. Reseptini ovat sen mukaisia, sanoo Peltsi.

Ahvenet, joiden saalistaminen on helpompaa kuin haukien ja onnistuu ihan marketin kalatiskiltäkin, kuuluvat Peltolan suosikkeihin.

Mutta yllätys, niitä ei Peltolan käsissä kieritellä munaa, korppujauhoja ja voita -perinteen mukaisesti. Ruiskorppujauho tekee niistä rapeita ja säilyttää kalan oman maun.

–Jotkut pitävät tärkeänä juuri voin makua. En itse tee asiasta numeroa. Tärkeintä on tuoreus.

Perunamuusin tai keitetyt perunat Peltola korvaan välillä osittain tai jopa kokonaan höyrytetyillä porkkanoilla ja lanttulohkoilla.

 

Peltsin tummat ahvenet

  • Ahvenfileitä
  • Ruiskorppujauhoja
  • Kasvisrasvasekoitetta, voita tai paistamiseen sopivaa öljyä
  • Porkkanoita, lanttua ja perunoita

Kierittele ahvenfileet ruiskorppujauhoissa ja paista pannulla rasvassa tai öljyssä pinnaltaan rapeiksi. Syö saman tien yhdessä keitettyjen kasvisten tai perunoiden kanssa.

Lue lisää Mikko Peltolan hyvän olon tekijöistä: Hyvä terveys 3/2018. Lehti on maksutta tilaajien luettavissa digilehdet.fi-palvelussa.