Joku osaa ennustaa, toinen lukee ajatuksia, kolmas saa yhteyden henkiin.

Minulla ei ole yhtäkään yliluonnollista kykyä, mutta unelmoin niistä usein. Mielikuvitusmaailmassani hallitsen ainakin seuraavia maagisia voimia.

1. Kyky rentoutua ihmisten seurassa.

Tämä yliluonnollinen kyky ilmenisi minussa niin, että osaisin jutella ihmisten kanssa niitä näitä.

Kykenisin jopa kokonaiseen illanviettoon ihmisten seurassa lainkaan tarkkailematta ja nolostelematta itseäni. Minä ikään kuin ”vain olisin”.

Mitä tällainen arkijärjelle käsittämätön ”vain oleminen” sitten tarkoittaisi?

Se tarkoittaisi sellaista paranormaalia armon tilaa, jossa oman minän ei tarvitsisi piilotella julkisivuminän takana. Vaan minät sulautuisivat ikään kuin yhdeksi ja samaksi minäksi.

Noituutta. Mutta mielikuvitusmaailmassa mahdollista.


2. Kyky olla provosoitumatta.

Niin kuin lapsena haaveilin näkymättömyydestä, haaveilen nyt aikuisena, että kaikki ei menisi aina tunteisiin.

Toisin sanoen minulla olisi yliluonnollinen kyky olla ottamatta itseeni.

Kun liikenteessä joku ajaa autoni takapuskurissa, en lainkaan hikeentyisi vaan keskittyisin omaan ajamiseeni.

Kun teini-ikäinen tiuskaisee minulle jotakin ikävää, en loukkaantuisi enkä varsinkaan vastaisi samalla mitalla. Vaan ymmärtäisin, että nuori tarvitsee tilaa ailahteleville tunteilleen.

En provosoituisi edes pallokentällä. Hyväksyisin, että pallopelin tiimellyksessä tapahtuu ja sanotaan kaikenlaista.

Yliluonnollista totta kai. Mutta unelmissa mahdollista.

3. Kyky olla pelkäämättä asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Tämä taikavoima estäisi minua pelkäämästä niitä vaaroja, joista jatkuvasti uutisista kuulen, mutta joille en voi mitään.

Minulla olisi siis mielen suojakilpi esimerkiksi ydinsodan ja pandemian pelkoa vastaan. En ajattelisi ydinsotaa edes aamuöisin.

Maagista. Mutta kuvittelukyvyn rajoissa.

4. Kyky nukkua aamuun asti.

Tämä kyky veisi minut illasta aamuun niin, etten huomaisi väliin jäävää yötä.

Silkkaa teleportaatiota. Mutta ainahan voi kuvitella.

5. Kyky toteuttaa kesäsuunnitelmia.

Tämä ajankohtainen mutta yliluonnollinen kyky antaisi minulle taianomaisen yhteyden kesään.

Olisin paikalla, kun kesä tapahtuu. Vahvasti läsnä. En jossakin hiukan sivussa, vaan kesän kohdalla. Juuri sen kesän, jota talven pimeinä iltoina ajattelin.

Tällaisen taianomaisen kesänviettokyvyn ansiosta toteuttaisin jopa kesäsuunnitelmia. Kävisin Saaristomeren uloimmilla saarilla tai Kolin kansallismaisemassa tai Lapissa.

Ellen peräti toteuttaisi sitä pyöräretkeä Ahvenanmaalle, jota olen suunnitellut 1970-luvun lopulta lähtien.

Liikutaan siis syvällä rajatiedon alueella.

Mutta tiede ei ole selittänyt vielä kaikkea. Ihmeet ovat mahdollisia. Selittämättömiä asioita tapahtuu.

 

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.