Joku osaa ennustaa, toinen lukee ajatuksia, kolmas saa yhteyden henkiin.

Minulla ei ole yhtäkään yliluonnollista kykyä, mutta unelmoin niistä usein. Mielikuvitusmaailmassani hallitsen ainakin seuraavia maagisia voimia.

1. Kyky rentoutua ihmisten seurassa.

Tämä yliluonnollinen kyky ilmenisi minussa niin, että osaisin jutella ihmisten kanssa niitä näitä.

Kykenisin jopa kokonaiseen illanviettoon ihmisten seurassa lainkaan tarkkailematta ja nolostelematta itseäni. Minä ikään kuin ”vain olisin”.

Mitä tällainen arkijärjelle käsittämätön ”vain oleminen” sitten tarkoittaisi?

Se tarkoittaisi sellaista paranormaalia armon tilaa, jossa oman minän ei tarvitsisi piilotella julkisivuminän takana. Vaan minät sulautuisivat ikään kuin yhdeksi ja samaksi minäksi.

Noituutta. Mutta mielikuvitusmaailmassa mahdollista.


2. Kyky olla provosoitumatta.

Niin kuin lapsena haaveilin näkymättömyydestä, haaveilen nyt aikuisena, että kaikki ei menisi aina tunteisiin.

Toisin sanoen minulla olisi yliluonnollinen kyky olla ottamatta itseeni.

Kun liikenteessä joku ajaa autoni takapuskurissa, en lainkaan hikeentyisi vaan keskittyisin omaan ajamiseeni.

Kun teini-ikäinen tiuskaisee minulle jotakin ikävää, en loukkaantuisi enkä varsinkaan vastaisi samalla mitalla. Vaan ymmärtäisin, että nuori tarvitsee tilaa ailahteleville tunteilleen.

En provosoituisi edes pallokentällä. Hyväksyisin, että pallopelin tiimellyksessä tapahtuu ja sanotaan kaikenlaista.

Yliluonnollista totta kai. Mutta unelmissa mahdollista.

3. Kyky olla pelkäämättä asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Tämä taikavoima estäisi minua pelkäämästä niitä vaaroja, joista jatkuvasti uutisista kuulen, mutta joille en voi mitään.

Minulla olisi siis mielen suojakilpi esimerkiksi ydinsodan ja pandemian pelkoa vastaan. En ajattelisi ydinsotaa edes aamuöisin.

Maagista. Mutta kuvittelukyvyn rajoissa.

4. Kyky nukkua aamuun asti.

Tämä kyky veisi minut illasta aamuun niin, etten huomaisi väliin jäävää yötä.

Silkkaa teleportaatiota. Mutta ainahan voi kuvitella.

5. Kyky toteuttaa kesäsuunnitelmia.

Tämä ajankohtainen mutta yliluonnollinen kyky antaisi minulle taianomaisen yhteyden kesään.

Olisin paikalla, kun kesä tapahtuu. Vahvasti läsnä. En jossakin hiukan sivussa, vaan kesän kohdalla. Juuri sen kesän, jota talven pimeinä iltoina ajattelin.

Tällaisen taianomaisen kesänviettokyvyn ansiosta toteuttaisin jopa kesäsuunnitelmia. Kävisin Saaristomeren uloimmilla saarilla tai Kolin kansallismaisemassa tai Lapissa.

Ellen peräti toteuttaisi sitä pyöräretkeä Ahvenanmaalle, jota olen suunnitellut 1970-luvun lopulta lähtien.

Liikutaan siis syvällä rajatiedon alueella.

Mutta tiede ei ole selittänyt vielä kaikkea. Ihmeet ovat mahdollisia. Selittämättömiä asioita tapahtuu.

 

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Ihminen voi ahdistua monesta, kuten ilmasto- ja ympäristöuhista. Mielessä voi pitää myös sen, mikä on hyvin, miettii kirjailija, musiikintekijä Kauko Röyhkä, 59.

Kun ennen päällimmäisenä huolenaiheena oli esimerkiksi otsonikato, nyt puhutaan meriin kantautuneesta muovijätteestä. Tietysti se ahdistaa, pohtii Kauko Röyhkä.

– Mutta kannattaa muistaa myös se hyvä, mikä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Esimerkiksi omassa lapsuudessani oli pulaa aineellisista asioista, mutta nyt on ihmisten hyvinvointi yleisesti lisääntynyt.

Meillä on paljon hyvää

Kaukon mukaan Suomessa on moni asia kohdallaan: on hieno luonto, vuodenajat ja hyvä yhteiskuntajärjestys.  On myös paljon muita juttuja, jotka tuovat tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.

– Uskon musiikkiin, kirjallisuuteen, suomen kieleen ja kaikkeen hyvään, mitä ihmiset tekevät. Tietenkin kierrätän ja lajittelen roskani, mutta haluan myös nähdä maailmaa, joten matkustan lentokoneella.

Fyysisestä hyvinvoinnistaan Kauko pitää huolta lenkkeilemällä kolmesti viikossa kahdeksan kilometrin lenkin, ympäri vuoden.

– Jos lenkki jää välistä, pidän itseäni huonona ja löysänä ihmisenä.

Kymmenvuotiaan pojan ja kahden aikuisen tyttären isä uskoo kehitykseen ja muun muassa siihen, että lopulta keksitään menetelmä, jolla muovi saadaan kerättyä meristä.

– Minun on pakko olla optimisti. Minulla on lapsia, hän sanoo.

 

Mitkä muut asiat tuottavat Kauko Röyhkälle iloa ja mikä on hänen mielestään jopa vähän noloa? Lue Hyvä terveys 11/2018!

Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyvaterveys

 

 

"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."
"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."

Ylisuorittaminen poltti näyttelijä Krista Kosonen loppuun teatterikouluvuosina. Paniikkikohtaukset pysäyttivät, mutta omasta jaksamisesta on yhä hankala puhua ääneen.

Krista Kosonen, 35, on tyytyväinen, että oppi omat rajansa jo opiskeluvuosinaan. Liian monen kollegan hän on nähnyt saavan työstään burnoutin. Kun läksynsä sai nuorena, ylisuorittaminen ei enää vaivaa.

Krista alkoi saada paniikkikohtauksia teatterikoulun ensimmäisenä vuonna. Niitä tuli vain muutama, mutta jokainen niistä oli pelottava. Kerran paniikki iski teatterin avalla.

– Järki meinasi lähteä päästä. En tuntenut jalkojani ja tuli vainoharhainen olo, että kaikki katsovat minua jotenkin vinoon.

Krista tajusi pian, että kohtaukset olivat seurausta liiasta tekemisestä. Teatterikoulua oli yhdeksästä viiteen arkisin, ja siitä eteenpäin iltakymmeneen asti hän oli laatinut tiukan ohjelman itsensä kehittämiseen: piti nähdä kaikki teatteriesitykset, lukea kaikki teatterikirjat, treenata laulua, fysiikkaa ja hengitystekniikkaa.

Jos kalenteri ei näyttänyt visuaalisesti aivan täydeltä, hän ahdistui. Niinpä ystävät ehdottivat, että hän alkaisi merkitä lepohetketkin kalenteriin.

– Jos kalenterissa luki sohvalla makoilua kello 19–21, sekin tuli suoritettua. Se oli järjetöntä, mutta vähitellen opin ottamaan rennommin.

Ratkaisukeskeinen realisti

Krista kertoo uskovansa hyvään, mutta maailmaa syleilevät Paulo Coelho -tyyppiset elämänviisaudet herättävät hänessä raivoa. Hän kuvailee itseään impulsiiviseksi, intuitiiviseksi ja läikähteleväksi mutta kuitenkin epäromanttiseksi realistiksi.

– Minulla ei ole tarvetta saada lisää jännitystä elämään, työ tarjoaa sitä ihan tarpeeksi. Vapaa-ajalta toivon tekemättömyyttä.

Omasta pahasta olosta tai väsymyksestä kertominen on Kristalle haastavaa.

– Olisi varmasti hyvä taito opetella puhumaan ikävistäkin asioista, mutta se tuntuu luonteeni vastaiselta. Olen niin ratkaisukeskeinen. Ajattelen, että jos on joku ongelma, se ei häviä valittamalla, vaan asialle pitää tehdä jotain. En haluaisi valittaa pienestä, kun joillakin on isojakin ongelmia.

Enää Krista ei mollaa tai syyllistä itseään epäonnistumisista. On hyödyllisempää analysoida, miksi jokin meni pieleen, ja mitä voi jatkossa tehdä toisin. Se on hyvä esimerkki hänen ratkaisuhakuisuudestaan.

– Jos unohdan repliikit, se tietysti harmittaa, mutta haluan ennen kaikkea löytää syyn sille, että niin kävi. Jos en esimerkiksi keskittynyt riittävästi ja mieli oli muualla, ensi kerralla täytyy keskittyä paremmin.

Lue lisää Kristan hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys 11/2018. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi