Potenssipilleri on iso ilo. Vai suuri vaara, joka peittää vakavan valtimotaudin ensioireet? Vastaamassa dosentti Andreo Larsen Peijaksen sairaalasta Vantaalta.

1. Potenssilääkkeen avulla erektiokyky säilyy vaikka 90-vuotiaaksi.

Totta. Mies on periaatteessa seksuaalisesti kyvykäs koko ikänsä, joskin potenssi pyrkii kyllä vuosien mittaan heikkenemään ja monet taudit voivat rapauttaa sitä huomattavasti. Potenssilääkkeellä voidaan useimmissa tapauksissa korjata erektion heikkeneminen, eikä niiden käytölle ole yläikärajaa. Toisaalta, onpa 90-vuotiaita miehiä, joilla on erektiokyky tallella ilman pillereitäkin. Onko heillä sille käyttöä, onkin sitten eri kysymys...

2. Enää ei saa puhua impotenssista vaan erektiohäiriöstä.

Tarua. Toki impotenssista saa puhua, mutta usein mieluummin käytetään sanaa erektiohäiriö, joka mielletään lievemmäksi ja salonkikelpoisemmaksi ilmaisuksi, mitä se kyllä onkin.

Kirjaimellisesti ottaen impotenssi tarkoittaa kyvyn puutetta, mistä osittaisessa erektion heikkenemisessä ei ole kyse. Samat tekijät, esimerkiksi verenkiertohäiriöt tai hermoratavauriot, voivat aiheuttaa niin lieviä kuin hankaliakin erektiohäiriöitä, kyse on aste-erosta. Mutta sana impotenssi tulisi siis varata tarkoittamaan vaikeimpia erektiohäiriötä. Henkiset tekijät, kuten suorituspaine, ”rimakauhu” – niin kiusallisia kuin voivat ollakin – eivät aiheuta totaalista erektion puutetta.

3. Erektiohäiriö on nykyään helposti lääkkeillä hoidettava pikkuvaiva.

Pääosin totta. Tablettihoito korjaa erektiohäiriön kolmella neljästä potilaasta, eli useimmilla. Se on siis varsin helposti hoidettavissa, vaikka olisi väärin nimittää sitä “pikkuvaivaksi”. Kuitenkin noin neljäsosalla häiriö on niin vaikea, useimmiten verenkierrollisista syistä tai neurologisesta taudista johtuen, että tablettihoito ei riitä ja joudutaan harkitsemaan injektiohoitoa tai jopa kirurgisia toimenpiteitä.

4. Potenssilääke ei hoida sairautta vaan ”korjaa” vanhenemisen merkkejä.

Totta. Potenssilääke vahvistaa hermoimpulssien aikaansaamaa paisuvaiskudoksen laajenemista, vahvistaen siten erektiota mutta ei poista taustalla olevaa mahdollista tautia, esimerkiksi verenkiertohäiriötä. On tärkeää, että erektiohäiriön syy pyritään selvittämään ja perustauti mahdollisuuksien mukaan hoitamaan.

5. Parikymppiset käyttävät potenssilääkettä pystyäkseen huippusuorituksiin sängyssä.

Totta, mutta ei ilmeisesti kovin yleistä. Jotkut hankkivat lääkettä ulkomailta tai saavat miehiltä, joille lääkäri on sitä perustellusti määrännyt. Se on typerää, koska useimmiten se on täysin turhaa – ja siis hukkaan heitettyä rahaa. Tabletit (Cialis, Levitra, Viagra) eivät paranna normaalia potenssia vaan korjaavat heikkoutta. Ja jos se ei ole turhaa, se todistaa, että kaverilla silloin on erektiohäiriö.

6. Huvikäyttö voi aiheuttaa psykologista lääkeriippuvuutta.

Totta. Jos totuttautuu toimimaan pillerin voimalla, vaikka sitä ei tarvitsisikaan, saattaa käydä niin, ettei uskalla koettaakaan yhdyntää ilman. Ja jos joskus pillerit ovat unohtuneet, iskee paniikki. Lantin toinen puoli on se, että hoitoa oikeasti tarvitseva, mutta lieväoireinen mies voi joskus pärjätä ilmankin, kunhan tietää, että pillerit ovat mukana.

7. Erektiolääkkeen pitkäaikainen käyttö heikentää siittiöiden hedelmöityskykyä.

Tarua. Tästä ei ole mitään yksiselitteistä tieteellistä näyttöä. Eri asia on sitten se, että erektiolääkkeiden avulla mies säilyttää siitoskykynsä korkeampaan ikään ja iän myötä siemennesteen laatu luonnollisesti hieman heikkenee.

8. Mies jatkaa epäterveellisiä elämäntapoja, kuten juomista, tupakointia, ylensyömistä ja yletöntä työntekoa, pitempään kun impotenssi ei säikyttele.

Totta, tällainen riski on valitettavasti olemassa.

9. Vakavat valtimotaudit voivat jäädä huomaamatta, koska potenssiongelmat ovat niissä usein ensioire.

Totta. Tosin ennemmin tai myöhemmin vakavat valtimotaudit antavat kyllä kuulua itsestään muutenkin, mutta silloin voi jo olla liian myöhäistä. Jos siis mies tarvitsee hoitoa erektiohäiriöön, on tärkeää, että verenkiertoelimistön tila tarkistetaan.

10. Erektiolääkkeen tulon jälkeen miesten haluttomuus on lisääntynyt.

Tarua. Joidenkin naisten päinvastaisesta käsityksestä huolimatta, myös mies voi toisinaan olla haluton. Ennen moderneja erektiohoitoja mies saattoi vedota vaikkapa ikäänsä tai heikentyneeseen potenssiinsa, jos ei huvittanut. Mutta nyt häneltä on riistetty tämä mahdollisuus, kun nykyhoidoilla lähes jokainen voi olla kyvykäs.

Miesten haluttomuus ei todellisuudessa ole lisääntynyt, mutta joissakin parisuhteissa se on saattanut putkahtaa kaapista ulos, tulla potenssihäiriön takaa esiin. Siitä myös puhutaan enemmän. Suorituskeskeisyys on yhteiskunnassa entisestään lisääntynyt, mikä joidenkin miesten kohdalla voi johtaa vastareaktioon, seksuaalisuuden torjuntaan.

11. Saamme pian pillerin myös naisten seksiongelmiin.

Totta. Tällainen lääke todella on tulossa. Mutta sitä ei voi eikä pidä verrata miesten potenssipillereihin. Naisen seksuaalifysiologia ja -psykologia ovat hyvin erilaisia kuin miehen ja niin myös lääkinnälliset keinot niiden hoitamiseksi. Tulevan lääkkeen hyöty on todennäköisesti suurin haluttomuudesta kärsiville naisille (ja pareille).

Lue lisää miesten vaihdevuosista.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.