Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

"Tuntui kuin sydämeni olisi kirjaimellisesti haljennut", kertoi yksi Hyvän terveyden nettikyselyyn vastanneista. Rakkaussurua helpottivat usein ystävien tuki, vertaistuki, uudet harrastukset, ajan kuluminen, liikunta ja luonto.   

Pyysimme nettikyselyssä Hyvän terveyden lukijoita kertomaan, miltä tuntui, kun parisuhde yllättäen päättyi ja huomasi tulleensa jätetyksi. Entä mitkä asiat auttoivat toipumaan tapahtuneesta?

Rikkoiko rakkaus sydämen -kyselyn mukaan itsehoitokeinoista yleisimpiä ovat läheisten tuki, ystävien seura, ajan myötä asian hyväksyminen, uudet harrastukset tai vanhoihin turvautuminen. 

Myös musiikin, elokuvien ja kirjallisuuden tuoma lohtu mainittiin. Yksi oli terapoinut menetystään kirjoittamalla tuntemuksistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutama oli lähtenyt matkalle tai aloittanut elämäntaparemontin. Oli tarve päästä elämässä seuraavaan vaiheeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni kertoi vertaistuen merkityksestä. Sitä oli itse aktiivisesti haettu, mutta sitä oli myös jääty kaipaamaan. "Ehdottomasti olisin kaivannut apua", kirjoitti nimimerkki Stella.

"Kokeilin kaikkea, kriisiapua, terapiaa, läheisiä. Olisin tarvinnut yhden saman kontaktin, joka olisi paneutunut tilanteeseeni", kertoo nimimerkki Rosa.

Muutama kertoi toipuneensa jätetyksi tulemisesta vuosia, yksi kymmenen vuotta. 

Kiitos kaikille, jotka vastasivat kyselyymme. Saimme 48 pientä tarinaa, joissa kuvailtiin tuntemuksia jätetyksi tulemisen jälkeen - sekä yhden vähän pidemmän tarinan.

Tässä se ja seitsemän muuta. Tarinat julkaistaan nimimerkeillä.

Lukijoilta:

Pitkä matka toipua

”Tuntui, että maailma romahti. Sattui sydämeen niin kovin, että en voinut hengittää. Aika auttoi, mutta olisi ollut hyvä, jos olisin saanut apua vaikka vertaistukiryhmästä.

Tapasimme ensimmäisen kerran kun mies oli vapailla intistä. Muutaman kuukauden päästä asuimme jo yhteisessä osoitteessa. Vuosipäivänä menimme kihloihin ja jouluna olimme jo eronneet, miehen tahdosta. Mies tuli istumaan sohvalle ja kertoi päätöksestään, halusta erota.

Joulun jälkeen pakkailin hänen tavaroitaan veljeni kanssa, jopa iloisissa tunnelmissa, vaikka tiesin, että lopulta valtaisi suuri tyhjyyden tunne. Juuri silloin olin kuitenkin ensimmäistä kertaa jopa iloinen päätöksestä, sillä huonolla miehellä ei tee mitään.

Toipumiseen meni jonkun aikaa, mutta todellisuudessa enemmän mitä olen antanut muille ymmärtää. Vaihdoin asuntoa, sisustusta ja jopa omaa tyyliäni. Matkustin ulkomaille. Katkeruutta miestä kohtaan lisäsi tieto siitä, että heti erottuamme hän meni kihloihin erään toisen naisen kanssa.

Olin pitkään itselleni ja miehelle vihainen, rinnassa pusersi kipu. Ensimmäisinä kuukausina en saanut nukutuksi eikä ruoka mennyt kurkusta alas. Menin jonkinlaisella autopilotilla. Pidin itseni kiireisenä, ja sisarukseni kävivät viikonloppuisin yökylässä, etten olisi yksin.

Pikkuhiljaa minusta tuli taas oma itseni. Yritin aloittaa uusia suhteita, mutta lopputuloksena oli kaaosta, sillä en ollutkaan valmis sitoutumaan. Minusta tuli sitoutumiskammoinen. En myöskään tuntenut suuria tunteita. Saatoin pitää, mutta en rakastaa.

Meni yli kaksi vuotta, kunnes törmäsin nykyiseen mieheeni. Kahden vuoden yhdessäolon jälkeenkään en sano hänelle, miten tärkeä hän on tai miten paljon häntä rakastan.

Yhdestä asiasta olen kiitollinen: olen oppinut rakastamaan ja olen saanut olla rakastettu.” Suvi

Pakko tehdä jotakin

”Pahinta oli jäädä ilman kunnollisia vastauksia. Sain jonkinlaisia, mutta en sellaisia, jotka olisivat tuntuneet tosilta. Päässä pyörivät päivästä toiseen samat kysymykset ja tuntui, että tässähän tulee hulluksi, jos ei lähde lenkille tai soutamaan tai hiihtämään tai johonkin... Ladulla hikoillessa ainakin osa ajatuksista häipyi mielestä.

Kun pääsin purjehdusreissulle ystävien kanssa, sain paremmin etäisyyttä tapahtumiin. Reissu vei toiseen maailmaan, ja se helpotti. Erosta on nyt pari vuotta, mutta vieläkin se välillä kummittelee mielessä.” Kari

Uusien ihmisten luo

”Pelotti ja suru oli suuri. Minut valtasi yksinäisyyden tunne, ja se vei voimat. Ruokahalu meni myös, olo oli levoton, eikä uni tullut. Tilanteeseen toivat helpostusta kotieläimeni, kissa ja koira. Uusien harrastusten ja tekemisen löytäminen auttoivat nekin. Ja uusien ihmisten tapaaminen.” Tiina

Tukea uupumisen jälkeen

”Aluksi olin helpottunut ja olo oli jopa euforinen, kunnes tyhjyys iski. Alkoi pelottaa, että olen menettänyt mahdollisuuteni lopullisesti. Joudun olemaan aina yksin. En uskaltanut pysähtyä vaan aloitin elämänremontin. Lopulta uuvuin ja vain itkin. Hain avuksi tukea ja onneksi sitä sain.” Elli

Hormonitoiminta meni sekaisin

”Päällimmäisinä oli ahdistus ja tunne, että en selviä tästä koskaan. Elämä satutti oikein kunnolla, muuttui kertaheitolla ennakoitamattomaksi ja haavoitti. Ehdottomasti olisin kaivannut apua. Sain suremalla hormonitoimintani sekaisin, kilpirauhanen ei toiminut niin kuin pitäisi. Se selvisi vähän myöhemmin. Selviydyin menemällä eroseminaariin, jossa sain vertaistukea.” Stella

Hoidin surua juomalla

”Neljän vuoden seurustelu päättyi, kun kaveri ilmoitti tavanneensa toisen. Se yllätti, vaikka tiesinkin, ettei hän pidä alkoholin käytöstäni ja että hän suunnitteli asuntonsa myymistä. Muutin sieltä pakon edessä. Vapaa-aika meni työkavereiden kanssa ryypätessä. Hoidin surua juomalla entistä enemmän. Herkuttelinkin niin, että terveys alkoi kärsiä. Jonkin ajan kuluttua muutin takaisin kotiseudulle, jossa on edes jonkinlainen turvaverkko. On mennyt vuosia päästä alkoholista. Voin nyt paremmin, mutta olen aika lailla erakoitunut vanhapiika.” Ville-Kalle

Opin sentään jotakin

”Hylätyksi tulemisen tunne oli musertava mutta ajan kanssa aloin olla kiitollinen siitä, että näin kävi. Alkuvaiheessa purin olotilaani ystäville. Se auttoi, samoin luonnossa oleminen. Toipumiseen auttoi sekin, että kokemuksen myötä kasvoin ihmisenä. Opin jotakin.” Alisa

Realiteetit on myönnettävä

”Tunsin olevani täysin hylätty. Olo oli apea ja mielikuvitukseton. Mikään ei kiinnostanut. Kipu oli jopa fyysisiä ja unettomuus vaivasi. Jonkin ajan kuluttua suostuin ajattelemaan, että realiteetit on myönnettävä. Varmasti näin kuuluikin tapahtua. Parempi kaikille osapuolille.” Laila

Kiitämme kaikkia Rikkinäinen sydän -kyselyyn osallistuneita. Kahdelle vastanneista on lähetty kirjapalkinnot arvonnan tuloksena.

Lue lisää rakkaussurusta toipumisesta: Hyvä terveys, numero 1/2018

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla