Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Meillä on mieheni kanssa pientä erimielisyyttä seuraavassa asiassa. Mieheni saattaa usein naurahtaa, kun alle kouluikäinen lapsemme leikkii tosissaan. Hän saattaa esim. puhuu 'puhelimessa', kun hänen mielessään on jokin tapahtumaketju menossa tai sanoo tosissaan jotain päätöntä, niin kuin lapset saattavat sanoa.
Naurahdus on rakastava ja ihaileva. Mieheni pitää lapsen touhuja tai sanomisia suloisina ja sanoo osoittavansa vain arvostusta.
Minä en kuitenkaan pidä siitä, että tosissaan olevalle lapselle edes naurahdetaan. Minusta lapsen reaktiona syntyvä hymy tai isän nauruun yhtyminen on selvästi nolo. Mikä on psykologin näkemys tällaiseen asiaan?
Tosikkoäiti?

Kysymyksesi on moniulotteinen. Vauvat rakastavat kaikkea huomiota, ja nauraminen on yksi vahvin kontaktinotto. Jos naurua ja ilon jakamista on ollut alusta alkaen, lapsi todennäköisesti kokee sen pelkästään myönteisenä. Eli kyllä, lapsen kohtaamisessa voi nauraa ja ilmehtiä, kunhan se on yhteisesti opittu ja jaettu käytäntö. Tällöin on kyse enemmänkin lapsen kanssa nauramisesta kuin lapselle nauramisesta. Huumorin on todettu tutkimuksissa lisäävän luovuutta ja älykkyyttä.

Kun lapsen sosiaalinen älykkyys kasvaa, hän alkaa ymmärtää vuorovaikutustilanteiden erilaisia puolia. Esimerkiksi sitä, onko naurahdus ihaileva ja rakastava, niin kuin kuvaat miehesi nauramista. Jos taas lapsi kokee, että hänelle nauretaan pilkallisesti, jo esikouluikäinen pystyy tulkitsemaan sen negatiivisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nauru ja siihen liittyvä ilo ovat sosiaalisia viestejä. Vaikka naurulla on tutkitusti paljon terveysvaikutuksia, sitä voi väärinkäyttää. Vanhempi voi nauramalla estää muiden sosiaalisten tunteiden käytön ja pahimmillaan saada lapsen kokemaan itsensä pelkäksi viihdyttäjäksi. Tämä voi johtaa käyttäytymisen taantumiseen. On tärkeää, että lapsi otetaan välillä myös vakavasti. Ihailu ei ole yhtä kuin nauru. Harva meistä toivoisi töissä saavansa osakseen naurua hyvästä työsuorituksesta. Tarvitsemme kehittyäksemme myös muuta palautetta, joka toivottavasti annetaan rakentavasti ja oikeaan aikaan. Lapselle on tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana yksilönään. Toivottavasti miehesi osallistuu muillakin tavoilla lapsenne leikkeihin ja kasvattamiseen kuin vain nauramalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näytät tulkitsevan lapsenne vastareaktion isän nauruun noloutena. Nolous ja häpeä näkyvät ulospäin katseen kääntämisenä poispäin, punastumisena ja usein myös hämilleen menona. Onko lapsellanne tällaisia reaktioita vai onko se sinun tulkintasi tilanteesta? Nimeät itsesi tosikkoäidiksi. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta lapsen on hyvä oppia myös huumoria ja kykyä nauraa itselleen. Ehkä miehesi voi opettaa hänelle juuri näitä taitoja.

Oli niin tai näin, teidän kannattaisi miehesi kanssa puhua tästä ja tutustua erilaisiin kasvatusoppaisiin. Esimerkiksi Jari Sinkkosen Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun (2012), Cacciatoren ym. Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa (2009) tai Tunnemuksu-kirja (2005) sekä siihen liittyvät opetusohjelmat antavat näkökulmaa. Olisi hyvä, että teillä olisi aikaa myös irrotteluun ja nauramiseen niin, etteivät roolinne jakaannu vain tosikkoon ja naurajaan. Koko perheen elokuvien Karhuherra Paddington (1 & 2) ja Baby Boss (2017) parissa voi yhdessä nauraa niin aikuisille, lapsille kuin elämälle yleensä.


Näin eteenpäin

  • Hankkikaa erilaisia kasvatuskirjoja ja perehtykää kumpikin niihin.
  • Käykää keskustelua lapsen kasvun tukemisesta.
  • Viekää hyviksi kokemianne neuvoja arkeen ja muuttakaa vanhoja rutiineja, jos koette ne haitallisiksi.
  • Varatkaa aikaa yhteiseen pelleilyyn, elokuvan katsomiseen ja "naurujoogaan".

 

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla