Kun muistelemme mennyttä myönteisesti, tulevaisuuskin näyttää toiveikkaammalta.
Kuulet pitkästä aikaa lapsuuden rakkaimman televisio-ohjelman tunnusmusiikin. Oi, miten ihanaa tätä ohjelmaa oli aikoinaan katsella!
Nostalgialla tarkoitetaan katkeransuloista tunnetta, joka liittyy hyviin hetkiin ja muistoihin omasta menneisyydestä. Mukana on ripaus haikeutta ja surua siitä, että mennyttä ei saa koskaan takaisin. Tunteen herättää usein jokin konkreettinen asia, kuten pullantuoksu, tuttu laulu, vanha valokuva tai vaikkapa lapsuuden värityskirja.
– Lastenohjelman tunnusmusiikki on siitä hieno esimerkki, että se on tyypillisesti soinut yhä uudelleen tietyssä kohtaa lapsuuden arkea. On saavuttu turvalliseen kotiin päivän touhuista ja ryhdytty arjen askareisiin, neuropsykologi Kaisa Kanerva kuvailee.
Et ehkä muista yksittäistä hetkeä, jolloin kyseinen musiikki soi. Se yhdistyy kuitenkin turvallisuuden tunteeseen, jota noina hetkinä koit.
Minä olen arvokas
Tutkimuksissa on osoitettu, että nostalgia on hyödyllistä hyvinvoinnillemme. Sen avulla rakennamme yhtenäistä käsitystä oman elämämme kulusta. Kun muistelemme menneitä myönteisessä sävyssä, se vahvistaa minäkuvaamme ja omanarvontunnetta.
– Tutkijoiden mukaan nostalgia tuo meidät lähemmäs todellista itseämme, sitä mikä pohjimmiltaan ajattelemme olevamme.
Nostalgian myönteinen sävy parantaa tutkitusti mielialaa, lievittää stressiä ja auttaa käsittelemään menetyksiä. Se lisää yhteyden tunnetta muihin, vähentää yksinäisyyden tunnetta ja auttaa suhtautumaan tulevaisuuteen toiveikkaammin.
Toisaalta nostalgia kertoo siitä, että mielemme voi hyvin. Jos mieliala on synkkä, myös muistot saavat toivottoman sävyn.
Aika kultaa, onneksi
Muistimme toimii niin, että yksityiskohdat vähitellen hämärtyvät ja haalenevat. Samalla aika usein kultaa muistoja ja ikävämmät kokemukset voivat jäädä unholaan.
– Muisti ei toimi nauhurin tavoin, vaan muistomme ovat aina tulkintoja tapahtumista. Mielen hyvinvoinnille on hyväksi, että pystymme näkemään menneessä arvokasta ja tärkeää.
Tämä hetki on usein täynnä haasteita, kiirettä ja hoitamattomia asioita. Oma lapsuus ja nuoruus puolestaan näyttäytyy muistoissa huolettomana aikana, jolloin aurinkokin aina paistoi.
– Kun muistelemme menneitä, meidän on ehkä kaikeksi onneksi hankala nähdä, miten vaikeaa siellä olikaan. Vaikka oli ongelmia ja keskeneräisyyttä, se kaikki on jollain tapaa saatu kasaan ja päätökseen, Kanerva pohtii.
Mennyttä kannattaa muistella läheisten kanssa. Sukupolvelta toiselle siirtyvät muistot ovat tärkeitä: ne luovat yhteyttä sukupolvien välille. Ystävien kanssa voi jakaa myös hämmentäviä tai noloja muistoja menneisyydestä. Silloin ne saavat usein uusia, myönteisiä sävyjä.
Asiantuntija Kaisa Kanerva neuropsykologi, psykologian tohtori.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
