Työkaveri loukkaantui taas - mitä tein väärin?

Olen huomannut, että ihmiset varsinkin työelämässä usein ottavat nokkiinsa kovin helposti. Muutosehdotukset, rakentavatkin, koetaan herkästi loukkauksena omaa työpanosta kohtaan. Itsekin saatan niin reagoida, vaikka ymmärrän, että useimmiten työkaverit tarkoittavat vain hyvää. Miten antaa palautetta niin, ettei siihen reagoida loukkaantumalla? Ja mitä minun pitäisi muuttaa omassa ajatusmaailmassani niin, etten itse vedä hernettä nenään turhan päiten?

Psykologi vastaa

NOKKIINSA OTTAMINEN ja nokkapokka ovat supisuomalaisia termejä, jotka kuvastavat niin yksilö- kuin ryhmätasolla tapahtuvia sosiaalisia yhteenottoja. Hernettä ei voi laittaa kenenkään nenään vaan se pitää itse laittaa sinne. Se miksi teemme näin, on seurausta monista tekijöistä. Sama koskee työyhteisössä tapahtuvia loukkaantumisia, joita monimutkaistavat usein tiedostamattomat talon tavat.

Jos haluamme rakentaa psykologisesti turvallisempaa ilmapiiriä työyhteisöömme, niin sitä pitää tehdä yhtä aikaa niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan kokemusta siitä, että ryhmässä voi ottaa riskejä ja olla oma itsensä ilman pelkoa haitallisista seuraamuksista. Sen osatekijöitä ovat yksilöiden välinen luottamus ja turvallinen ryhmähenki. Kokoukset ja kahvipöytäkeskustelut toimivat ajatusten ja tunteiden näyttämöinä.

Loukkaannumme helposti, jos ajatuksemme eivät saa vastakaikua tai tulevat kritisoiduksi. Monelle työminä on merkittävä osa persoonallisuutta. Siinä on vaaransa. Liian henkilökohtaisesti asiat ottava, supersitounut perfektionisti on vaarassa uupua. Kaikki työt ovat lopulta vain töitä eikä kukaan meistä ole korvaamaton.

NO MITÄ SITTEN voimme tehdä psykologisesti turvallisemman ilmapiirin luomiseksi? Ryhmätasolla olisi tärkeää käydä keskustelua työpaikan psykologisesti ilmapiiristä, mutta ennen kaikkea sen hyödyistä. Turvallinen ilmapiiri antaa mahdollisuuden avoimeen keskusteluun, oppimiseen ja luovuuteen. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja parantaa työn tuloksellisuutta ja työnimua. Jos virheitä ei tarvitse peitellä ja omia mielipiteitä voi tuoda esille ilman kyräilyä, helpottaa se kaikkien oloa. Tärkeällä sijalla on myös esihenkilön rooli ryhmän toiminnan pedagogisen ohjaajana. Jokaisella on kokemuksia tehottomista kokouksista, joissa samat ihmiset pälpättävät ja suurin osa teeskentelee hereillä oloa.

PSYKOLOGINEN turvallisuus on yhteydessä tunneosaamiseen. Meidän on tärkeää havainnoida tunteitamme ja ottaa vastuu niiden säätelystä. Ehkä voisimme tuoda omia virheitä ja oppimisiamme rohkeammin esiin ja toimia esimerkkeinä, että kukaan ei ole täydellinen. On hyvä osata myös vaikuttaa toisiin myönteisellä tavalla. Kriittistäkin palautetta voi antaa, kun sen tekee arvostaen ja aktiivisesti kuunnellen. Myötätunto toisia kohtaan antaa kokemuksen hyväksynnästä ja avaa keskustelua. Osa ihmisistä voi olla lukossa eikä nopeita muutoksia ole tulossa, mutta siitä huolimatta me voimme itse toimia avoimesti ja kannustaen. Ryhmässä tulee uskaltaa ottaa esiin myös kiusallisia asioita, sillä käsittelemättöminä ne paisuvat. Vanhojen kaavojen muuttaminen on aina riskialtista ja aikaa vievää, mutta toivon, että sinä voit osaltasi alkaa rakentamaan turvallisempaa ilmapiiriä omaan työyhteisöösi.

Näin eteenpäin

➤Tutustu Työterveyslaitoksen Pelotta töissä -oppimateriaaliin.

➤Pohdi mitä sinä itse voit tehdä osaltasi loukkaantumisien vähentämiseksi.

➤Keskustele teemasta työkavereidesi ja esihenkilösi kanssa.

 ➤Ole myötätuntoinen myös itseäsi kohtaan: uutta turvallista ilmapiiriä ei rakenneta hetkessä

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.