masentuneen mummon hoito uuvuttaa lapsenlapsen
Kuva Shutterstock

Olen 30-vuotias nainen. Ongelmani koskee suhdettani iäkkääseen mummooni, joka on minulle läheinen. Hän kärsii muistihäiriöstä ja muista vaivoista, kuten nivelrikosta. Aiemmin olin hänen kanssa viikoittain mm. syömässä, mutta enää en jaksa. Joka kerralla mummo valittaa kaikesta, vaivojensa lisäksi hän märehtii menneitä virheitä ja murehtii tulevaa. Minun elämäni ei häntä kiinnosta edes sen vertaa, että kyselisi kuulumisia.
Tapaamisemme jälkeen olen ihan poikki. Välillä on toki hyviäkin hetkiä. Silloin tulee hyvä mieli, kun autan mummoa esim. siivoamisessa. Haluaisin auttaa häntä enemmänkin, mutta en jaksa. Hän ei pärjää kovin hyvin, asuu yksin eikä halua kotiapua. Olen itse toipumassa psyykkisestä sairaudesta. Onko parempi olla itsekäs eikä tehdä mitään?
HENNA

Isoäitisi vaikuttaa masentuneelta. Masentuneen mieli vaeltelee virheissä, vaivoissa, huolissa, katumuksessa - elämän epäkohdissa. Muistihäiriö taas altistaa alakuloisuudelle. Aina syy-seuraussuhdetta ei tosin ole helppo erottaa. Pelkkään masennukseenkin kuuluvat joskus muistioireet.

Masennuksessa vaikuttavat useat ulottuvuudet. Biologiseen tasoon kuuluu mm. aivojen välittäjäaineiden vaikutus henkilön ajatteluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Omaelämäkerrallinen taso sisältää kokemuksen oman elämän mielekkyydestä ja eksistentiaalinen taso pohdinnan yksilön elämää suuremmista filosofisista kysymyksistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ikääntymisen myötä ihmissuhteiden vähentyessä ja fyysisten rajoitteiden ilmaantuessa tunne oman olemisen mielestä voi olla kateissa. Mikäli mummosi kärsii depressioista, on tärkeää että hän saa hoitoa. Elämisen rajoitteista huolimatta iäkäskään ei ole tuomittu masennukseen. Lääkkeet sekä keskustelut ammattilaisen kanssa tai vertaistukiryhmissä voivat avata uusia näkymiä elämään kaikenikäisillä. Tulevaisuushorisontin kapeutuessa merkityksellisyys voidaan tavoittaa nykyhetkestä ja eletyn elämän myönteisistä muistoista.

Sinua huolettaa oma jaksamisesi. Pulmaasi sisältyy eettinen dilemma. Voimien säilyttämiseksi olisi hyvä vähentää tekemistä - toisaalta omien arvojen mukainen toiminta auttaa jaksamaan. On tarpeen tunnistaa mustavalkoisen ajattelun ansa. Uupuneella on houkutus ratkaista tukalalta tuntuva tilanne joko-tai-ajattelulla; irtisanomalla kuormittava työ tai ihmissuhde kokonaan. Useimmiten kompromissi toimii kuitenkin parhaiten.

Voisit kartoittaa sinulle sopivaa kompromissia tavoitetilan avulla. Mieti kuinka usein ja kuinka pitkiä ajanjaksoja tuntuu mahdolliselta viettää isoäitisi kanssa. Pohdi lisäksi ajankäyttönne tapaa. Kerrot saavasi hyvän mielen autettuasi häntä esimerkiksi siivoamalla. Havainto saattaa johtaa sinut ratkaisun jäljille. Keksitkö muita asioita, joita voisit mummosi luona tehdä tai mitä voisitte vielä kenties yhdessäkin tehdä? Kielteiseksi kääntyvän keskustelun sijaan parempi yhdessäolon muoto voi löytyä toiminnasta.

Vastuun jakaminen on tärkeä tuki jaksamiselle. Et mainitse kirjeessäsi muista auttajista. Voisit yhdessä muiden isoäitisi läheisten tai virallisen auttaja-
tahon kanssa laatia suunnitelman ajalle, jolloin hän ei enää pärjää kotona yksin.

Helpotusta voit saada myös ongelman hyväksymisellä. Kärsit niin sanotusta kognitiivisesta dissonanssista eli kahden ristiriitaisen motiivin vaikutuksesta. Ne kuuluvat ihmissuhteisiin. Vaikka ajatusristiriitoja voidaan lieventää, vain harvoin niistä päästään kokonaan.

Näin eteenpäin

  • Huolehdi, että mummosi saa tarvitsemaansa hoitoa.
  • Vältä mustavalkoisen ajattelun ansa: etsi ratkaisuksi toimivampi yhdessäolon tapa.
  • Pidä yhteyttä muihin auttajiin.
  • Hyväksy ajatusristiriidat osaksi ihmissuhteita.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla