masentuneen mummon hoito uuvuttaa lapsenlapsen
Kuva Shutterstock

Olen 30-vuotias nainen. Ongelmani koskee suhdettani iäkkääseen mummooni, joka on minulle läheinen. Hän kärsii muistihäiriöstä ja muista vaivoista, kuten nivelrikosta. Aiemmin olin hänen kanssa viikoittain mm. syömässä, mutta enää en jaksa. Joka kerralla mummo valittaa kaikesta, vaivojensa lisäksi hän märehtii menneitä virheitä ja murehtii tulevaa. Minun elämäni ei häntä kiinnosta edes sen vertaa, että kyselisi kuulumisia.
Tapaamisemme jälkeen olen ihan poikki. Välillä on toki hyviäkin hetkiä. Silloin tulee hyvä mieli, kun autan mummoa esim. siivoamisessa. Haluaisin auttaa häntä enemmänkin, mutta en jaksa. Hän ei pärjää kovin hyvin, asuu yksin eikä halua kotiapua. Olen itse toipumassa psyykkisestä sairaudesta. Onko parempi olla itsekäs eikä tehdä mitään?
HENNA

Isoäitisi vaikuttaa masentuneelta. Masentuneen mieli vaeltelee virheissä, vaivoissa, huolissa, katumuksessa - elämän epäkohdissa. Muistihäiriö taas altistaa alakuloisuudelle. Aina syy-seuraussuhdetta ei tosin ole helppo erottaa. Pelkkään masennukseenkin kuuluvat joskus muistioireet.

Masennuksessa vaikuttavat useat ulottuvuudet. Biologiseen tasoon kuuluu mm. aivojen välittäjäaineiden vaikutus henkilön ajatteluun.

Omaelämäkerrallinen taso sisältää kokemuksen oman elämän mielekkyydestä ja eksistentiaalinen taso pohdinnan yksilön elämää suuremmista filosofisista kysymyksistä.

Ikääntymisen myötä ihmissuhteiden vähentyessä ja fyysisten rajoitteiden ilmaantuessa tunne oman olemisen mielestä voi olla kateissa. Mikäli mummosi kärsii depressioista, on tärkeää että hän saa hoitoa. Elämisen rajoitteista huolimatta iäkäskään ei ole tuomittu masennukseen. Lääkkeet sekä keskustelut ammattilaisen kanssa tai vertaistukiryhmissä voivat avata uusia näkymiä elämään kaikenikäisillä. Tulevaisuushorisontin kapeutuessa merkityksellisyys voidaan tavoittaa nykyhetkestä ja eletyn elämän myönteisistä muistoista.

Sinua huolettaa oma jaksamisesi. Pulmaasi sisältyy eettinen dilemma. Voimien säilyttämiseksi olisi hyvä vähentää tekemistä - toisaalta omien arvojen mukainen toiminta auttaa jaksamaan. On tarpeen tunnistaa mustavalkoisen ajattelun ansa. Uupuneella on houkutus ratkaista tukalalta tuntuva tilanne joko-tai-ajattelulla; irtisanomalla kuormittava työ tai ihmissuhde kokonaan. Useimmiten kompromissi toimii kuitenkin parhaiten.

Voisit kartoittaa sinulle sopivaa kompromissia tavoitetilan avulla. Mieti kuinka usein ja kuinka pitkiä ajanjaksoja tuntuu mahdolliselta viettää isoäitisi kanssa. Pohdi lisäksi ajankäyttönne tapaa. Kerrot saavasi hyvän mielen autettuasi häntä esimerkiksi siivoamalla. Havainto saattaa johtaa sinut ratkaisun jäljille. Keksitkö muita asioita, joita voisit mummosi luona tehdä tai mitä voisitte vielä kenties yhdessäkin tehdä? Kielteiseksi kääntyvän keskustelun sijaan parempi yhdessäolon muoto voi löytyä toiminnasta.

Vastuun jakaminen on tärkeä tuki jaksamiselle. Et mainitse kirjeessäsi muista auttajista. Voisit yhdessä muiden isoäitisi läheisten tai virallisen auttaja-
tahon kanssa laatia suunnitelman ajalle, jolloin hän ei enää pärjää kotona yksin.

Helpotusta voit saada myös ongelman hyväksymisellä. Kärsit niin sanotusta kognitiivisesta dissonanssista eli kahden ristiriitaisen motiivin vaikutuksesta. Ne kuuluvat ihmissuhteisiin. Vaikka ajatusristiriitoja voidaan lieventää, vain harvoin niistä päästään kokonaan.

Näin eteenpäin

  • Huolehdi, että mummosi saa tarvitsemaansa hoitoa.
  • Vältä mustavalkoisen ajattelun ansa: etsi ratkaisuksi toimivampi yhdessäolon tapa.
  • Pidä yhteyttä muihin auttajiin.
  • Hyväksy ajatusristiriidat osaksi ihmissuhteita.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys