yksinäisyys, ystävyys
Kuva Shutterstock

Nurinkurista kyllä Facebook-kavereiden parvessa pesii yksinäisyys. Omien puutteiden peitteleminen ruokkii erillisyyden tunnetta, vaikka elämä olisikin pullollaan seuraa.

Modernin elämänmenon suurimpiin oikkuihin kuuluu, että näennäisesti olemme kaikkien kanssa mutta samaan aikaan valtava määrä ihmisiä kokee lähes musertavaa yksinäisyyttä. Yksinäisyydestä onkin alettu puhua 2000-luvun epidemiana.

Suomalaisista arviolta 20 prosenttia on jossain elämänsä vaiheessa kokenut yksinäisyyttä. On tärkeää erottaa yksinäisyys yksin olemisesta. Ihmisellä on luonnollinen tarve olla toisten seurassa. Yksinäisellä tämä tarve ei täyty.

– Muutto uudelle paikkakunnalle on tyypillinen tilanne, jossa yksinäisyys koskettaa ja sitä on käsiteltävä, psykologi Antti Kauppi Terveystalosta sanoo.

Yksinäisyys voi koskettaa niitäkin, joilla on ihmissuhteita.

– Silloin yksinäinen ei pysty tuottamaan muistojen, unelmien ja mielikuvituksen keinoin omassa mielessään kokemusta turvasta. Hän ei pysty lohduttamaan itseään, Kauppi sanoo.

Joskus yksinäisyys kytkeytyy häpeään. Sen ytimessä on tunne siitä, että itsessä on jotakin, jonka ilmaiseminen johtaa torjutuksi tulemiseen.

– Ihminen pelkää, että jos hän paljastaa muille aitoa itseään, hän ei kelpaakaan. Hylkäämisen kokemus tekee niin kipeää, että sitä yritetään vältellä pitämällä ihmissuhteet pinnallisina ja ennakoimalla sitä, mitä muut haluavat, Antti Kauppi kertoo.

Särkyvä sydän

Yksinäisyyttä ei diagnosoida sairautena, mutta se kulkee käsi kädessä muun muassa masennuksen ja monien vakavien fyysisten sairauksien kanssa. Chicagon yliopiston uusista tutkimuksista selviää, että yksinäisyyden aiheuttama riski kuolla on kaksi kertaa suurempi kuin lihavuuden ja lähes yhtä suuri kuin tupakoinnin.

Kuoleman lisäksi yksinäisyys lisää myös sairastumisen vaaraa: Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ilmeni, että itsensä yksinäisiksi kokevat iäkkäät sairastuivat dementiaan 64 prosenttia todennäköisemmin kuin samanikäiset, jotka eivät olleet yksinäisiä.

Eläintutkimukset ovat paljastaneet, että yksinäisyys käynnistää hermostollisia muutoksia, joiden tarkoituksena on suojella yksilöä vaaroilta – onhan yksinäinen helpoin suupala pedoille. Myös ihmisessä toimii samoja prosesseja evoluution jäänteenä.

Ja juuri tämä neuronitason sekamelska aiheuttaa terveydelle hallaa.

Yksinäisen sydän voi kirjaimellisesti särkyä, sillä pitkäaikaisesta yksinäisyydestä kärsivillä on muita suurempi riski saada tulehdussairauksia. Ne taas voivat aiheuttaa sydänsairauksiin johtavia kudosvaurioita. Yksinäisyys on joskus myös hyytävä kokemus. Toronton yliopiston tutkimuksessa nimittäin selvisi, että yksinäiset tuntevat keskimääräistä enemmän fyysistä kylmyyttä.

Ikään kuin tässä ei olisi jo kylliksi:

Neurobiologiset tutkimukset osoittavat, että yksinäisyyden kokemus aktivoi aivoissa saman alueen kuin fyysinen kipu.

Kavereita nolla

Inhottavinta on lasten yksinäisyys, toteaa Turun yliopiston dosentti Niina Junttila, jolta on vasta ilmestynyt teos Kavereita nolla. Junttilan tutkimusten mukaan jo alakouluikäiset lapset tuntevat pysyvää yksinäisyyttä.

–Yksinäinen lapsi kokee itsensä erilaiseksi kuin muut. Taustalla on usein muutoksia perheen olosuhteissa, kuten avioero ja muutto uudelle paikkakunnalle, Niina Junttila kertoo.

Varsin usein yksinäisyys on ensimmäisiä oireita siitä, että lapsi tai nuori ei voi psyykkisesti tai sosiaalisesti hyvin. Silti vasta masennukseen – jota yksinäinen lapsuus vahvasti ennustaa – on mahdollisuus saada apua.

Niina Junttila on eniten huolissaan poikien yksinäisyydestä, joka näyttäytyi hänen tutkimuksessa syvänä ja emotionaalisena. Poikaa ahdistaa, kun ei ole yhtään läheistä ja luotettavaa ystävää. Junttilan tutkimukseen haastattelemista koulupojista yksi kiteytti, mistä on kyse:

”Jos sais valita, niin mieluummin ottaisin, et joku vaikka hakkais mua, mut silti mulla olis joku kaveri, kun tän, ettei kukaan edes huomaa mua. Mä luulen, ettei mun luokkalaiset ees muista mun nimeä. Tai no. Tiedän. Kun nyt just kävi niin...”

Niina Junttila muistuttaa, että vanhemmat voivat näyttää lapselle esimerkkiä siitä, kuinka ystävyyssuhteita hoidetaan. Lapsia on hyvä kannustaa menemään paikkoihin, joissa voi harjoitella sosiaalisia taitoja: pihalle, puistoon, kerhoon ja harrastuksiin.

Oletko piiloyksinäinen?

Elämän kiireet vaikuttavat myös kykyymme kohdata muita. Antti Kaupin mukaan stressi ruokkii yksinäisyyttä, koska se kaventaa tunne-elämää.

– Kun huomio on kiinnittynyt työhön ja sen aiheuttamiin uhkiin, saattavat ihmissuhteet ja laadukas ”hidas” aika toisten kanssa tuntua toissijaiselta. Kun luonnollinen rentoutuminen seurassa vähenee, tilalle tulevat usein päihteet ja riippuvuudet. Ne alkavat korvata ihmissuhteita ja niistä saatavaa tukea.

Olipa sosiaalisesti kuinka aktiivinen tahansa, voi yksinäisyys siltikin repiä ihmistä syvältä ja lujaa. Elokuussa 2014 itsemurhan tehnyt amerikkalainen näyttelijäsuuruus Robin Williams teki aiheesta kivuliaan havainnon vuonna 2009:

”Minulla on ollut tapana ajatella, että pahinta elämässä on päätyä yksin. Ei ole. Pahinta on päätyä ihmisten seuraan, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi yksinäiseksi.”

Tätä kutsutaan piiloyksinäisyydeksi, ja sosiaalinen media usein vain vahvistaa sitä. Siellä korostuu pinnallinen, pärjääjien sosiaalisuus, jossa on myös hyvin narsistisia piirteitä.

– Sosiaalisessa mediassa syntyvät mielikuvat korostavat virheettömyyttä. Muille näytetään vain se, että oma elämä on upeaa. Samoin työelämässä menestymisen paineet saavat ihmiset suojautumaan niin, ettei omaa haavoittuvuutta haluta näyttää.

Kuitenkin meidän tulisi saada hyväksyntää myös omille puutteillemme ja heikkouksillemme. Se on välttämätön edellytys sille, että voi kokea ihmissuhteet syvemmin.

Yksinäisyys ei ole vankila

Yksinäisyyttä ei välttämättä voi kokonaan haihduttaa pois, mutta aiheesta puhuminen avaa yleensä isoja henkisiä portteja. Apua voi saada esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimesta (010 195 202), johon soitetaan usein yksinäisyyden vuoksi. Uusiin ihmisiin tutustumisessa toimii myös SPR:n ystäväpalvelu (rednet.punainenristi.fi/ystavatoiminta).

Ikäihmisiä varten on olemassa ryhmiä, joita järjestävät järjestöt ja seurakunnat. Ikäihminen voi myös opiskella erilaisilla kursseilla tai harrastaa porukassa liikuntaa, kulttuuria, kädentaitoja tai retkeilyä.

Osallistujien sitoutuminen ja vointi paranevat parhaiten, kun ikäihminen voi kokea itse vaikuttavansa toiminnan suunnitteluun.

Yksinäinen nuori tarvitsee ennen kaikkea vanhemman kuuntelua ja rohkaisua. Vanhemman tuki vahvistaa myönteisiä tunteita ja lujittaa itsetuntoa. Jo pienikin kohennus itsetunnossa rohkaisee ihmissuhteiden muodostamisessa. Sen sijaan älä kysy: ”Miksi sinulla ei ole kavereita?” Syyllistäminen vain pahentaa nuoren oloa.

MLL:n raportti kertoo, että moni nuori löytää netin avulla kavereita, jopa sydänystäviä. Esimerkiksi faniuteen ja harrastuksiin liittyvät keskustelupalstat ovat oivia kanavia löytää samanhenkistä seuraa. Vanhemman on kuitenkin hyvä varmistaa, että nuori osaa välttää nettikeskustelujen ansat – aina nettituttu ei ole sitä, mitä väittää olevansa.

Asiantuntijat: Antti Kauppi, psykologi, Terveystalo. Niina Junttila, kasvatuspsykolgian dosentti, Turun yliopisto.

 

Vierailija

Yhdessä mutta sittenkin yksin

Kuinka monella on niin hyviä ystäviä, että heihin voi täysin luottaa? Kavereita voi olla vaikkapa sata, mutta yksikään heistä ei ole ystävä, jos ystävyydellä tarkoitetaan sitä, että hän pysyy tukenasi myötä- ja vastoinkäymisissä, on rehellinen, ei jätä mitään kertomatta eikä selän takana puhu asioitasi tai pahaa sinusta. Joidenkin ihmisten päämäärä on tuhota toisten ihmissuhteita ja ystävyyksiä kateuden vuoksi. Tälläinen kuvio toistuu usein työpaikoilla ja kouluissa kiusaamistilanteissa ja...
Lue kommentti
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys