7 kysymystä, joiden avulla kehityt vanhempana

Yhdysvaltalainen psykologi John C. Panepinton mukaan yksi vanhemmuuden ydintaidoista on se, että osaa kyseenalaistaa omia tapojaan toimia ja sopeuttaa niitä tilanteiden mukaan. Hän on koostanut seitsemän kysymystä, jotka auttavat vanhempia kehittymään kasvattajina riippumatta siitä, minkä ikäinen lapsi on.  

1. Ymmärränkö tapaa, jolla minut on kasvatettu?

Oletko ikinä miettinyt sitä, miksi omat vanhempasi kasvattivat sinut juuri tietyllä tavalla? Panepinton mukaan oman lapsuuden ymmärtämisellä on suuri merkitys siinä, millainen olet itse vanhempana. 

Jos sinusta tuntuu, että vanhempasi kasvatusmallit eivät ole aina olleet johdonmukaisia ja ymmärrettäviä, on senkin ymmärtäminen tärkeää. Tämä auttaa sinua miettimään omaa vanhemmuuttasi ja ratkaisujasi myös lastesi näkökulmasta.

2. Kenen arvoista tekoni kumpuavat?

Tuntemattomien ihmisten mielipiteet tunkeutuvat arkeemme nykyään helpommin kuin koskaan, kiitos sosiaalisen median. Toisaalta myös vanhemman oma kasvatus vaikuttaa: jotkin reaktiot tulevat kuin refleksinä, eikä niitä mieti sen enempää.

Syytä kuitenkin Panepinton mukaan olisi. Jotta vanhempi osaa perustella lapselle miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla, on vanhemman tajuttava itse syy asettamiensa rajojen takana. Joten kun lapsi seuraavan kerran kysyy, miksi hän ei saa mennä kaverille yökylään keskellä viikkoa, anna syyksi jotain muutakin kuin ”asia nyt vain on niin”.

On paljon hedelmällisempää selittää syyt ja arvot päätösten takana, kuin vain kuitata pyyntö pelkällä kieltävällä vastauksella.

3. Asetanko rajoja?

Joskus lapselle voi olla vaikea sanoa ei. Rajojen asettaminen kuitenkin näyttää lapselle, että hänestä välitetään.

Rajat myös tuovat lapselle näkyväksi perheen arvot, ja rajojen pitäisi tukea näitä arvoja. Esimerkiksi jos vanhemmille on tärkeää, että perhe syö yhdessä ja keskittyy ruokahetkeen, silloin vanhemmat voivat joutua rajoittamaan esimerkiksi kavereiden kyläilyä tai kännykän selaamista päivällisaikaan. 

Muista myös välillä miettiä rajoja uusiksi. Koululaisen kanssa voi jo hyvin keskustella yhteisistä pelisäännöistä, ja sovittaa niitä lapsen ikään ja kehitykseen.

4. Hoidanko suhdettani kaikkiin perheenjäseniini?

Ihmissuhteet ovat tärkeä voimavara, ja niitä pitää hoitaa. Tämä pätee ystävyyssuhteisiin, mutta myös suhteisiin omien lasten ja puolison kanssa. Parhaiten ihmissuhdetta hoitaa yhteinen aika ja yhdessä tekeminen.

Jos perheessä on monta lasta, vanhemman voi olla joskus hyvä viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa. Tämä tuo lapselle tunteen siitä, että hän on oma uniikki yksilönsä, ja tärkeä perheenjäsen.

5. Tiedänkö jokaisen lapseni yksilölliset vahvuudet?

Lapset ovat erilaisia, vaikka heillä olisi samat vanhemmat. Olisi epäreilua kohdella sisaruksia täysin saman kaavan mukaan. Siinä missä toinen lapsi viihtyy pitkiäkin aikoja mummolassa tai kesäleireillä, toinen saattaa olla tyytyväinen kotona. 

Kun vanhempi huomioi lapsen yksilölliset piirteet, se auttaa lapsen terveen itsetunnon kehittymisessä. Vanhemman on tärkeä viestiä lapselle, että hän voi olla ihan omanlaisensa tyyppi, riippumatta siitä, millaisia hänen sisaruksensa ovat.

6. Tuenko lapseni uteliaisuutta?

Lapsen mielikuvitus ja luovuus ovat omaa luokkaansa. Tätä ominaisuutta olisi tärkeää tukea myös arjessa.

Kun lapsen uteliaisuutta ruokkii kertomalla hänelle muista kulttuureista, avaruudesta ja vaikka eläinten käyttäytymisestä, lapsi todennäköisesti haluaa imeä tietoa itseensä myös aikuisena. 

7. Kasvanko itse ihmisenä?

Siinä missä lapsena kehittyminen tapahtuu omien vanhempien luotsaamana, aikuisena itsensä kehittäminen on valinta. 

Panepinto muistuttaa, että ihmisen henkinen kasvu ei lopu aikuisuuteen tai vanhemmaksi tuloon, vaan sitä on tärkeää jatkaa koko elämän ajan.