7 vuoden ikäerolla syntyneiden lasten isä: ”Välillä tuntuu, että esikoinen jää paitsioon”

”Meillä on lasten isosta ikäerosta vain hyvää sanottavaa, ainakin tähän saakka. Selvimmin ikäero näkyy siinä, että 8-vuotias esikoisemme on jo hyvin omatoiminen. Hänelle voi sanoa, että ota kaapista välipalaa, ja hän osaa jo laittautua itse kouluun. Toki välillä pitää pariinkin kertaan muistuttaa, että nyt olisi jo syytä pukea tai että kohta on lähdettävä, ettet myöhästy, mutta onhan se aivan erilaista kuin jos olisi kaksi vaippaikäistä samaan aikaan talossa.

Kuopuksemme on nyt yksivuotias. Ennen hänen syntymäänsä mietin paljon sitä, miten perheemme roolit muuttuvat, kun meitä onkin kolmen sijaan neljä. Ennen meitä oli kaksi aikuista hoitamassa yhtä lasta, ja mietitytti, olemmeko jatkossa molemmat koko ajan kiinni lastenhoidossa ja jääkö omaa tai meidän aikuisten yhteistä aikaa ollenkaan.

Mikään ei lopulta muuttunut rajusti. Tiesimme jo, mitä odottaa ja millaista arki on. Meillä oli ennen esikoisemme syntymääkin ajatuksena, että emme tee kaikkea niin sanotusti lapsen ehdoilla, vaan lapsi tulee osaksi meidän elämäämme. Matkustelemme, käymme ravintoloissa syömässä ja näemme kavereita. Vaativathan nämä asiat kahden lapsen kanssa enemmän järjestelyä, mutta samalla tavalla toinen lapsi sujahti mukaan elämäämme.

Kuopus menee vielä aika helposti mukana esimerkiksi isosiskonsa harrastuksissa.

Esikoisestamme on myös paljon apua, joten minulla ja Gialla ei ole aivan koko aikaa kädet kiinni lapsenhoidossa. Tytöt viihdyttävät toisiaan, ja hyvin aikaisesta vaiheesta saakka heidät on voinut jättää kahdestaan vaikka suihkun tai ruuanlaiton ajaksi. On hienoa nähdä, miten siskosten välinen suhde kehittyy. Yksivuotias tuntuu tykkäävän isosiskostaan enemmän kuin kenestäkään muusta tässä perheessä.

Välillä on sellainen olo, että esikoisemme jää paitsioon. Varsinkin alussa hänestä itsestäänkin taisi tuntua, että hän jää vähemmälle huomiolle. Toisaalta hän näkee, miten paljon vauva vaatii hoivaa ja aikaa, ja siksi hänen on helpompi ymmärtää, ettei hän voi vaatia kaikkea huomiota koko aikaa. Hänelle voi myös helpommin selittää, miksi hän joutuu odottamaan vuoroaan.

Ehkä ero alkaa näkyä myöhemmin, kun pienempikin alkaa keksiä omat leikkinsä: ikäerosta johtuen ne tuskin ovat ihan samanlaisia. Nyt kuopus menee vielä aika helposti mukana esimerkiksi isosiskonsa harrastuksissa.

Tietysti aika oli ehtinyt kullata tietyt muistot, ja lapsetkin ovat erilaisia. Esikoisemme nukkui jo nelikuisesta kellon ympäri, ja olemme aina saaneet nukkua ja levätä vauva-arjessakin hyvin. Kuopuskin nukkuu moniin vauvoihin verrattuna hyvin, mutta hänellä oli vaihe, jossa hän heräsi tunnin parin välein. Se oli rankkaa.

Olen kaivannut vauva-ajasta juuri sitä, että on aikaa lapsille ja perheelle.

Olimme ehtineet jo myydä vaunut, turvaistuimet ja muut vauvantarvikkeet, joten jouduimme hankkimaan ne uudelleen. Valinnanvaraa oli paljon enemmän kuin esikoisemme vauva-aikana kahdeksan vuotta sitten. Helpotti, että tiesimme jo, mitä tarvitsemme ja että esimerkiksi vaunujen pitää mennä pieneen tilaan ja niihin pitää saada kiinnitettyä turvakaukalo. Vauvanruokaa ei esikoisemme aikana vielä ollut pusseissa, ja nythän ne ovat valtavan näppäriä matkustaessa.

Nykyään myös erilaisia isyysvapaita on enemmän, ja isiä kannustetaan jäämään kotiin ja osallistumaan perhe-elämään. Esikoisemme kanssa olin aikoinaan hoitovapaalla puoli vuotta. Haluaisin, että myös kuopuksemme saa viettää aikaa kanssani kahdestaan. Olen kaivannut vauva-ajasta juuri sitä, että on aikaa lapsille ja perheelle. Kun molemmat käyvät töissä, arki menee äkkiä suorittamiseksi.”

Lue myös Miikan puolison Gian näkemys lasten ikäerosta.