Aina valveilla
Iso elämänmuutos, perustelivat lääkärit Sanna-Kaisa Hongistolle tämän unettomuutta imetysaikana. Todellinen syy löytyi hormoneista.
Olin aina ollut maailman paras nukkuja, varsinainen unikeko, joka olisi pärjännyt vaikka unen SM-kisoissa. Siksi en osannut äidiksi tullessani lainkaan varautua unettomuuteen. Se hiipi elämääni vaivihkaa, kun esikoiseni oli noin kahdeksan kuukauden ikäinen. Ensin aloin ihmetellä sitä, etten nukahtanut kunnolla ennen ensimmäistä yöimetystä. Kun vauva parkaisi puolen yön jälkeen pinnasängyssään, en herännyt unesta, vaan sitä edeltävästä horroksesta, vaikka olin mennyt nukkumaan yli tuntia aiemmin.
Onneksi imetys sentään rentoutti niin, että nukahdin vielä kolmannen ja neljännenkin yösyötön jälkeen. Viikkojen kuluessa väsymys silti syveni. Olin jatkuvasti ärtynyt. Uskoin kuitenkin, että jaksamiseni palautuisi, kunhan vauva oppisi nukkumaan täysiä öitä.
Ystävien ja neuvolan suosituksesta teimme vauvalle unikoulun – mutta se vei ojasta allikkoon. Oma nukahtamiseni alkoi kestää yhä pidempään, useita tunteja. Ilman yöimetystä en saanut mistään oksitosiinia, rentouttavaa kosketushormonia, joka oli saatellut minut uneen.
