Lääkärit eivät antaneet Sadun lapselle toivoa – ”Kielsin tyrkyttämästä minulle aborttia”

Ensimmäisessä ultrassa lääkäri näytti Sadulle monitorista, että sikiön vieressä oli jotain, joka näytti melkein kuin kaksoselta. Se on lapsen suolisto, lääkäri selitti.

Lääkäri oli rauhallinen ja lupasi laittaa Sadun kiireellisellä lähetteellä jatkotutkimuksiin. Tällaiset tapaukset ovat harvinaisia ja valitettavia, hän selitti.

Koko raskaus oli pieni ihme. Kahdeksan vuotta aikaisemmin Sadun kohdusta oli leikattu kaksi myoomaa eli hyvänlaatuista kasvainta. Leikkausten jäljiltä kohdussa oli kiinnikkeitä, jotka vaikeuttivat munasolun kiinnittymistä, ja ensimmäinen raskaus olikin päättynyt keskenmenoon.

Nyt lääkäri kertoi, että sikiöllä on harvinainen rakennepoikkeavuus nimeltä omfaloseele. Sen takia osa suolistoa ja ehkä myös vatsaelimiä, kuten maksaa, oli kehon ulkopuolella. Sen sijaan että ne olisivat olleet normaalisti vatsanpeitteiden alla, ne olivat napanuoran sisällä kalvopussin ympäröiminä. Suomessa todetaan viisi omafaloseele-lasta kymmentätuhatta vastasyntynyttä kohden.

Sadulla oli valtavasti kysymyksiä, mutta lääkäri ei osannut vastata niihin tyhjentävästi. Kotona hänen miehensä Jere kysyi samat kysymykset: Mitä nyt tapahtuu? Mitä tällainen poikkeavuus tarkoittaa käytännössä?

Satu soitteli ystävät ja tutut läpi, olisiko joku kuullut tällaisesta rakennepoikkeavuudesta. Jere puolestaan etsi tietoa netistä. Mistään ei löytynyt selkeää vastausta.

Jatkotutkimukseen osallistui useita lääkäreitä. Myoomat tekivät tutkimuksesta haasteellisen ja pitkän, koska ne peittivät näkyvyyttä, mutta vihdoin yksi lääkäreistä kertoi tulokset.

– Minulle sanottiin, että tutkimuksessa selvinneillä perusteilla saisin abortin jo heti seuraavalla viikolla, Satu kertoo.

Mikäli lapsi saisi syntyä, hän tuskin selviäisi synnytyksen jälkeisistä hoidoista ja leikkauksista.

Lääkäri jatkoi, että Satu voisi myös odottaa rakenneultraan. Toinen tarkensi, että omfaloseele-lapsilla on usein myös monia muita poikkeavuuksia. Mikäli lapsi saisi syntyä, hän tuskin selviäisi synnytyksen jälkeisistä hoidoista ja leikkauksista.

Lääkärit suosittelivatkin yksissä tuumin aborttia. Eikö meillä siis ole mitään toivoa, Satu sai sanotuksi.

Sairaalasta pihalla Jere oli vihainen: hänestä lääkäreiden ilmeistä oli paistanut epätietoisuus.

– Halusin uskoa Jereä, mutta toisaalta miehen reaktio vaikutti vain epätoivoiselta yritykseltä paeta tosiasiaa, että lapsemme ei tulisi selviytymään.

Kampaajana Sadulla on paljon eri alojen ihmisiä asiakkainaan, myös lääkäreitä. Hän päätti soittaa tutulle anestesialääkärille. Tämä vastasi puhelimeen Tukholmassa mutta kuunteli Sadun tarinan ja lupasi auttaa etsimään tietoa. Hän myös varoitti Satua toivomasta liikoja, koska ”näissä ei välttämättä käy hyvin”.

Tunnin kuluttua lääkäri soitti takaisin. Hän oli löytänyt Helsingistä lääkärin, joka oli perehtynyt juuri tähän poikkeavuuteen.