Terhi, 38, ajatteli, ettei ole äitityyppiä: ”Luulin, että äitinä pitää muuttua joksikin toiseksi”
Terhi suunnitteli jäävänsä lapsettomaksi, koska ajatteli ettei saa olla äitinä oma itsensä. Kun Terhin suurin pelko toteutui, siitä tulikin hänen elämänsä tärkein muutos.
Terhin raskaus oli jo niin pitkällä, että Helsingin liukkaita katuja piti köpötellä varovasti. Joulu oli tulossa, ja Tanskassa asuva Terhi oli käymässä Suomessa. Raskaus ei olisi ystäville enää uutinen, sillä Terhi oli raportoinut kuulumisiaan jo useiden kuukausien ajan. Tai näin hän kuvitteli.
Ystävän kotiovella Terhi sai vastaansa hämmästelyn ryöpyn. ”Tuleeko sinusta äiti? Mutta ethän sinä ole yhtään äitityyppiä!”
– Kommentti loukkasi, vaikka olin myös itse ajatellut aikaisemmin samalla tavalla.
Terhi oli aina ajatellut, ettei hanki lapsia. Hän oli keskittynyt uraansa ja suorastaan vältellyt sitoutumista parisuhteissaan. Sillä eihän vanhempi voisi olla näin impulsiivinen ja kärsimätön ja vaihtaa kiinnostuksen kohteitaan päivittäin.
Sinä olet Terhi sellainen yksintouhuaja, äiti saattoi sanoa, kun Terhi oli lapsi. Mukavinta tytöstä olikin olla ihan yksikseen, kirjoittaa päiväkirjaa tai piirrellä ja maalata vesiväreillä.
Lukion jälkeen Terhi muutti Kokkolasta Helsinkiin etsimään itseään.
– Se oli tietoista itsekeskeisyyden aikaa. Annoin itselleni luvan käyttää määrittelemättömän määrän aikaa sen miettimiseen, kuka olen ja mitä elämältä haluan.
”Eniten minua pelotti, mitä tapahtuu, jos pysähdyn.”
Hän opiskeli yliopistossa teoreettista filosofiaa ja pääsi jo 25-vuotiaana mielenkiintoiseen työhön kuvaamaan dokumenttielokuvia. Poikaystäviä oli, mutta heti jos joku edes vihjaisi avioliitosta, Terhi nosti kytkintä.
– Olin levoton ja janosin kokemuksia. Eniten minua pelotti, mitä tapahtuu, jos pysähdyn.
Terhillä oli monenlaisia ja monen ikäisiä ystäviä. Kun heistä tuli äitejä tai isiä, hän huomasi seuraavansa uusien perheiden elämää järkyttyneenä. Vanhemmuuteen lähdettiin suurin odotuksin, mutta jo pian alkoivat vaikeudet.
– Vanhemmuus näytti minusta sitovalta ja työläältä.
Kauniina tulevaisuudenuskona alkaneet tarinat päättyivät kaaokseen. Mentiin naimisiin ja tehtiin lapsia, koska janottiin muutosta.
Muutos tuli, mutta se ei ollutkaan sellainen kuin oli toivottu. Perheitä hajosi. Vanhemmuus ja sitoutuminen eivät vaikuttaneet Terhistä yhtään houkuttelevilta.
