Sani ja Emma odottavat ensimmäisiä lapsiaan. Kumpikin on lapsensa ainoa vanhempi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkäisy oli pettänyt. Emma Pyykkönen oli tavannut työmatkalla olleen miehen Oulun yössä, mutta ei osannut odottaa, että tämä tapaaminen muuttaisi hänen koko elämänsä. Muutamaa viikkoa myöhemmin Emma huomasi olevansa raskaana.

– Mietin asiaa monta päivää. Kirjoitin paperille hyviä ja huonoja puolia. Mitä minulle tarkoittaisi saada lapsi yksin juuri nyt? Urheilu-urani oli juuri aukeamassa. Se jäisi lapsen myötä alkuun sivuun, Emma, 26, kertoo.

– Olen kuitenkin aina halunnut lapsia, ja minulla on hyvä tukiverkosto. Eikä lapsen saaminen tarkoita, että kaikista unelmista täytyy luopua.

Lapsen isälle Emma kertoi raskaudesta puhelimessa. Alkuun he olivat eri mieltä siitä, mitä Emman pitäisi tehdä. Puheluista tuli paha mieli. Lopulta mies totesi, että jos Emma pitäisi lapsen, hän olisi tämän elämässä mahdollisimman paljon mukana.

– Meillä on oma elämä eri maissa: hänellä Amerikassa ja minulla Suomessa. Tulevaisuudessa lapsen isä haluaa kuitenkin käydä tapaamassa lastaan. Uskon, että saamme viralliset asiat sovittua.

”Minusta tuntuu, että olen aina odottanut äitiyttä.”

Neljä vuotta sitten Emman elämä pysähtyi, kun hänen kihlattunsa kuoli tapaturmassa. Se opetti, että mitä vain voi tapahtua.

– Olimme miettineet yhdessä perheen perustamista ja vaikka mitä ihanaa. Toisin kuitenkin kävi. Se oli erittäin rankkaa, mutta päätin nousta ja jatkaa eteenpäin, Emma kertoo.

– Nyt minusta tuntuu, että olen aina odottanut äitiyttä. Olen itse eroperheestä, mutta molemmat vanhempani ovat elämässäni mukana. Nuorempana haaveilin pitkästä parisuhteesta, omakotitalosta ja perinteisestä perhe-elämästä. Ei lapsen saaminen yksin silti ole huono vaihtoehto. Olen tehnyt itse tämän päätöksen.

Emma on harrastanut aktiivisesti urheilua lapsesta asti. Aluksi balettia, sitten jalkapalloa ja nyt nyrkkeilyä sekä thai-nyrkkeilyä. Puolison kuoleman jälkeen Emma alkoi kaivata elämäänsä henkisempää otetta. Noin vuosi sitten hän tutustui kokonaisvaltaiseen Derose-joogaan, joka on auttanut käsittelemään tunteita myös raskausaikana. Raskaus on herkistänyt muistelemaan entistä puolisoa.

– Välillä rentoutumistunneilla on vaikea keskittyä, kun vauva potkii. Tai kun tulen kuntonyrkkeilemästä illalla kotiin ja lepään sohvalla, tuntuu että vauva nyrkkeilee, Emma naurahtaa.

Loppuraskauden aikana Emma treenaa kevennetysti personal trainerin ohjeiden mukaan, mutta tähtää silti ensi kevään nyrkkeilyn SM-kisoihin. Tarkoitus on aloittaa harjoitukset hiljalleen synnytyksen jälkeen.

Oulun Kamppailuklubilla käy useita aktiivisesti nyrkkeileviä äitejä, joilta Emma on saanut paljon vinkkejä. Jos vauva on hyväuninen, Emma aikoo treenata myös päiväuniaikaan. Treenaamisessa mennään vauvan ehdoilla.

”Isoimmat unelmani liittyvät nyt lapseen.”

Emmasta myös miehen malli on tärkeä. Hän haluaa tukea lapsen ja tämän isän suhdetta kaikin tavoin. Vauva saa kummikseen Emman miespuolisen ystävän. Emma on saanut tukea myös Facebook-ryhmistä ja neuvolasta.

– Lapsen saaminen yksin ilman tukiverkostoa voisi olla kova paikka. Onneksi tarjolla on apua. Siksi uskon, että selviämme lapsen kanssa hyvin. Isoimmat unelmani liittyvät nyt lapseen.

Sani, 39: Plussa oli elämäni onnellisin näky

Kaksi vuotta sitten Sani Rintamäki oli ison kysymyksen äärellä. Hän oli juuri palannut Thaimaasta lomamatkalta, ja olo oli kummallisen heikko. Vaikka Sani urheili säännöllisesti, kuntosalilla lihakset kipeytyivät hetkessä.

Tutkimuksissa Sanilla todettiin lihasaitiosyndrooma, ja pian sen jälkeen imusolmukesarkoidoosi. Se on harvinainen, hoitamattomana vaarallinen sairaus, jossa imusolmukkeisiin kertyy tulehdussolukertymiä.

– Pelkäsin tutkimusten aikana pahinta, koska syöpäkin oli mahdollinen. Olin jo pitkään harkinnut lapsen tekemistä hedelmöityshoidoilla. Lääkärit sanoivat, että jos aioin niihin lähteä, ratkaisu kannattaisi tehdä pian, Sani sanoo.

– Jo nuorempana ajattelin, että jos en löydä sopivaa kumppania, haluan lapsen yksin. Diagnoosi sai minut liikkeelle nopeasti.

Sani hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle kotikaupungissaan Kotkassa. Hän oli jo vuosien varrella ottanut paljon selvää hedelmöityshoidoista ja tiesi, että hoitomuotoja on useita. Inseminaatiossa siemennesteen siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon juuri ennen munasolun irtoamista. Ne eivät tuottaneet Sanilla tulosta. Raskautta vaikeutti endometrioosi.

Toinen vaihtoehto on koeputkihedelmöitys. Se on fyysisesti raskas ja kallis hoitomuoto, mutta yleensä tuloksekas. Hoito alkaa hormonipistosten sarjalla, jonka jälkeen kerätään kypsyneet munasolut.

Kun omia munasoluja ei kehittynyt, lääkäri ehdotti luovutettua munasolua. Siihen Sani ei ollut valmis.

Ensimäinen hoitokierros epäonnistui. Sani hakeutui toiselle yksityislääkärille Helsinkiin. Alkoi rankka vaihe. Sani pudotti painoa yhdeksän kiloa, söi hormoni- ja luontaistuotevalmisteita. Kun omia munasoluja ei kehittynyt, lääkäri ehdotti luovutettua munasolua. Siihen Sani ei ollut valmis.

Sinnikkyys palkittiin yllätyksellä: Sanilta löydettiin neljä kypsää munasolua.

– Punktiossa niitä saatiin talteen kaksi. Toinen saatiin hedelmöitettyä ja siirrettiin kohtuun. Toinen pakastettiin.

Raskaustestin Sani teki yksin kuten aikaisemmillakin kerroilla. Hän tiesi, että tämä saattaisi olla viimeinen mahdollisuus saada lapsi oman munasolun avulla. Sani päätti katsoa tuloksen vasta, kun oli nostanut pyykit kuivumaan.

– Se hailakka plussa tikussa oli taatusti elämäni onnellisin näky. Soitin heti kahdelle kaverilleni, että näkevätkö he tikussa saman kuin minä.

”Kukaan muu kuin saman kokenut ei voi tietää, miltä tuntuu haluta jotain niin paljon.”

Iän, sairauden ja endometrioosin takia Sanin odotus on riskiraskaus. Alkuvaiheessa hän pelkäsi keskenmenoa joka päivä. Vointi on kuitenkin onneksi ollut koko ajan melko hyvä. Koko hedelmöityshoitoprosessin henkiseen puoleen Sani toivoo lisää tukea kaikille, jotka käyvä läpi saman.

– Kukaan muu kuin hedelmöityshoidot kokenut ei voi tietää, miltä tuntuu haluta jotain niin luonnollista asiaa niin paljon ja joutua käymään läpi jotain näin rankkaa sen saadakseen, Sani kertoo.

Yksin se on ollut välillä melkein musertavaa, mutta kaiken sen arvoista kyllä.

– Raskainta on se, ettei ole ketään, joka pitäisi kiinni ja halaisi, kun joutuu kestämään kaikki ne hoidot ja itkemään vessan lattialla taas uutta negatiivista raskaustestiä, Sani sanoo.

– Tie ei ole luultavasti kenellekään helppo, mutta vertaistuki voi toivottavasti tehdä siitä vähän sileämmän.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Kuvat
Juha Metso ja Janica Karasti