Susanna Rahkamo

Suomen olympiakomitean varapuheenjohtaja ja menestynein jäätanssijamme Susanna Rahkamo, 56, sai parhaan elämänohjeensa lääkäriltä: ota lasi viiniä ja nauti elämästä.

"Kilpauran aikoihin teimme mieheni Peten kanssa kaiken itse, nyt olemme lipsahtaneet eineksiin. Pastaa ja muita hiilareita meillä syödään reilusti, vaikka se ei ole muotia! Ruokakorimme on Välimereltä: vain vähän punaista lihaa, paljon kasviksia, kanaa ja lohta. Erikoisin ruokakokeiluni oli elävä ravinto. Siitä tuli hyvä olo, mutta se kävi liian hankalaksi. Lihansyöntiä olen vähentänyt reilusti. Ikä vaikuttaa, mutta vielä enemmän huoli ympäristöstä. Ruoka on aina kiinnostanut, mutta kaikenlainen ehdottomuus ihmetyttää. Jos juhlissa on lihaa tarjolla, en kieltäydy.

Jämpti unirytmi on tärkeä. Jos en nuku hyvin, mikään ei toimi. Olen aina nukkunut köykäisesti, iän myötä vielä heikommin. Mieheni vetelee kahdeksan tuntia sikeitä lennot Atlannin yli ja minä luen vieressä kirjaa. Bilettämisestä en tykännyt koskaan, koska siinä hukkaa helposti monta päivää. Menen nukkumaan vasta, kun olen oikeasti väsynyt, muuten herään helposti tunnin päästä uudestaan.

Kauneudenhoitoon en erityisemmin keskity, mutta perusta on kunnossa. Putsaan laadukkailla aineilla ja syön omegakolmosia. Toki olisi kiva, että jaksaisi kuoria ihoa ja laittaa kynnet siisteiksi. Kiharat hiukset helpottavat elämää: pesen ne illalla ja laitan sormikiharat, puran aamulla ja se on siinä.

Chillailu ahdistaa.

Jos lauantaina otan löysästi, jo sunnuntaina voivottelen, kun elämässä ei tapahdu mitään. Rajoja on pitänyt hakea monta kertaa. Ensimmäisenä ammattilaisvuotenamme luistelijoina kiersimme Peten kanssa Jenkeissä 55 kaupunkia kolmessa kuukaudessa. Kesään mennessä olin aivan loppu ja menin lääkäriin. Tämä neuvoi, että otapa lasi viiniä ja nauti elämästä! Nykyään osaan jo sanoa ei.

Selkäni väsyy herkästi, se on loppuun kulunut. Arjessa se ei häiritse, kun tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei. Yritän aina pitää hyvän ryhdin. Korkkarit on minun kohdallani käytetty, sillä luistimet vetivät varpaat sumppuun ja kasvattivat vaivaisenluut. Jalassani on nykyään aina tennarit ja omat pohjalliset. Ihailen kaupassa kauniita korkoja, mutta ei tarvitse edes harkita, että ostaisin.

Kehon kuuntelu on tullut kantapään kautta.

Ensimmäisen kerran havahduin nuorena rasitusvammaan. Polvi alkoi vaivata vähä vähältä enemmän. Lopulta sen päälle ei pystynyt astumaan. Sitten oltiin telakalla aikansa. Kellojen pitäisi soida heti, kun tuntuu jotain epänormaalia. Täytyy puuttua välittömästi syyhyn. Se vaatii itsetuntemusta: pitää tunnistaa, mikä on hyvää kipua ja mikä ei.

Tarvitsen paljon omaa hiljaista aikaa. Parhaiten toimii lenkkeily. Yritän juosta kolmesti viikossa. Liikuntaviikkoni näyttää nykyään aika ankealta! Kaverit ovat houkutelleet maratonille, mutta ei huvita pätkääkään - kilpailut on osaltani käyty. Kun lopetin luistelu-uran vuonna 2 000, tein kaksi vuotta vain pilatesta enkä mitään sykettä nostattavaa.

Nyt liikunnassa tärkeintä on terveys ja hyvä olo.

Perheemme on jatkuvasti hajallaan, sillä mieheni on Saksassa töissä. Whatsapp ja Hangout laulavat koko ajan: äsken Pete heräili New Yorkissa ja kyseli, miten pojan futismatsi meni. Kun olemme koolla, liikumme ja syömme yhdessä. Harrastukset hitsaavat yhteen. Yhteiset laskettelureissut ovat tärkeitä. Viime kesänä olimme koko perhe surffikoulussa Atlantin rannoilla.

Luovuutta tutkiessani olen oivaltanut, ettei luovuus ole mikään mystinen aura, joka vain tipahtaa taivaalta. Se vaatii virikkeitä ja työtä. Kun on aidosti innostunut jostain, haluaa myös perehtyä. Uusi tieto taas avaa uusia näkökulmia. Luistelussa intohimoni oli tarinankerronta, esiinnyin aina roolien kautta."
 

Susanna Rahkamo, 56

Suomen olympiakomitean varapuheenjohtaja, yritysjohdon konsultti. Kilpaili jäätanssissa miehensä Petri Kokon kanssa.

Paras saavutus EM-kulta ja MM-hopea vuonna 1995.
Naimisissa, kaksi lasta. Asuu Vantaalla.