jalkasilsa, jalkasieni
Kuva Shutterstock

Jalkasieni on yleinen ja ärsyttävä vaiva. Selvitimme miten sen voi hoitaa tai välttää kokonaan.

1. Mikä jalkasieni oikein on?

Jalkasieni tai toiselta nimeltään jalkasilsa on silsasienten aiheuttama, yleensä pinnallinen ihoinfektio. Se alkaa tyypillisesti viimeisestä varvasvälistä pikkuvarpaan vierestä tai alapinnalta ja voi hoitamattomana levitä jalkapohjaan ja kynsiin.

Sieni jää helposti huomaamattakin, sillä se alkaa varvasvälien alapinnoilta. Jalkasieni on yksi yleisimmistä ihovaivoista lääkärin vastaanotolla. Eniten sitä löytyy keski-iän ylittäneiltä miehiltä, mutta myös naisilta ja urheilijoilta.

Tutkimusten mukaan vähintään joka viides saa sen ainakin kerran. Kynsiin se leviää joka toisella. Sieni-infektion saamista edistävät ahtaat varvasvälit ja tiiviit jalkineet, joissa jalat hikoilevat. Sieni tarttuu helpoiten, jos jalkojen iho on rikki tai niihin tulee hiertymiä.

2. Miltä jalkasieni tuntuu ja näyttää?

Tavallisin oire on kirvely, kihelmöinti, kuumotus tai kutina. Varvasväli voi myös olla rikki, hilseilevä, muuta ihoa vaaleampi tai punoittava.

Jos sieni pääsee kynsiin, sen huomaa helpommin. Kynsi voi paksuuntua, muuttua ruskeankellertäväksi ja kasvaa epätasaisesti. Se voi myös irrota ja kynnen alle voi kertyä vaaleaa tai kellertävää keratiinimassaa.

Yksi oire on mokkasiinisilsa. Sekin alkaa usein varvasvälistä ja leviää jalkapohjaan ja voi nousta jopa jalkaterän reunoille. Mokkasiinisilsa muodostaa hilseilevän, rakkulaisen ja punoittavan ihottuman, jonka reunoilla iho on paksumpaa. Mokkasiinisilsaa on eniten urheilijoilla ja ikämiehillä.

3. Miten jalkasieni tarttuu?

Sienet kuuluvat elämään, ja altistumme niille jatkuvasti. Jos jalkapohjien iho on hyvässä kunnossa, silsa ei kovin helposti aiheuta infektiota. Huonolla tuurilla sen voi kuitenkin saada julkisista tiloista, joissa on paljon kosteutta, kuten uimahallista tai liikuntapaikkojen pesuhuoneista.

Infektio tarttuu lattialle varisseista ihohiukkasista. Kylpylöissä riskiä lisää tavallista korkeampi lämpötila pukuhuoneissa ja uima-altailla – silsasieni rakastaa lämpöä ja kostetutta. Sitä voi olla myös hotellihuoneen lattialla.

Jalkasieneltä voi suojautua pitämällä ihon hyvässä kunnossa ja käyttämällä vieraissa pesutiloissa omia jalkineita.

Sienirihmastot ja -itiöt voivat jäädä vanhoihin kenkiin joksikin aikaa. Esimerkiksi kirpputorilta ostetut tai kaverilta saadut kengät kannattaa käsitellä vaikka apteekin terbinafiinisuihkeella ennen käyttöä.

4. Miten jalkoja pitäisi hoitaa?

Jalat pitäisi pestä ja kuivata huolellisesti joka päivä. Varvasvälit kannattaa taputella kuiviksi erillisellä

pyyhkeellä tai vaikkapa paperilla. Niitä ei saa hangata, ettei herkkä iho mene rikki. Etenkin talvella olisi hyvä rasvata jalat perusvoiteella. Sitä ei kuitenkaan kannata laittaa varvasväleihin hautumaan. Riittävän tilavien tai avonaisten jalkineiden käyttö ja sukkien päivittäinen vaihto vähentävät ihon rasitusta.

5. Entä jos sieni on jo tarttunut?

Hyvä jalkojen hoito on silloinkin tarpeen. Varvasvälejä voi rasvata jalkasienen hoitoon tarkoitetuilla lääkevoiteilla. Muuten ne kannattaa pitää mahdollisimman kuivina.

Sukat olisi hyvä pestä erillään 60 asteessa, jotta silsasieni kuolee. Kodin pesutiloissa riittää normaali viikkosiivous mieluiten happamalla puhdistusaineella.

6. Miten jalkasienen hoitosuihkeet ja -voiteet eroavat toisistaan?

Jalkasilsan paikallishoitoon käytetään terbinafiini- ja atsolivalmisteita, jotka estävät sienen kasvua ja lisääntymistä. Kaikki apteekin reseptittä myytävät jalkasienihoidot ovat kutakuinkin yhtä tehokkaita. Terbinafiinivoiteita käytetään kerran päivässä 7–10 päivää. Muita lääkevoiteita käytetään aamuin illoin ja niitä voidaan käyttää pitempäänkin. Yleensä vaiva hoituu itsehoitotuotteilla, kunhan hoitoa jatkaa ohjeen mukaisesti vaikka näkyvät oireet häviäisivät nopeammin.

7. Jos sieni on ollut sitkeä, pitäisikö hoitoa jatkaa oireiden kadottua?

Osa käsikauppatuotteista toimii myös estohoitona. Esimerkiksi mikonatsolia sisältävää puuteria voi käyttää varvasväleissä ja terbinafiinisuihketta laittaa vaikka kenkiin. Jos varvasvälit ovat ahtaat ja sieni tulee siksi herkemmin, kannattaa kokeilla erikoismateriaa lista tehtyjä sukkia. Joissakin sukissa on haavojen hoidossakin käytettävää hopeaa, joka voi estää bakteerien ja sienten kasvua. Muutenkin hyvistä, kosteutta jaloista poistavista sukista on hyötyä.

8. Mitä jos sieni ei lähde voidehoidolla?

Lääkäri voi varmistaa, onko kyse todella silsasienestä ja määrätä sienilääkityksen. Joskus kyse voi olla myös kynnen kasvuhäiriöstä, niin sanotusta traumakynnestä. Toisinaan silsasieneen on sekoittunut myös hiivasientä.

Joskus erittäin pienen alueen, kuten pikkuvarpaan kynnen kärjen sieniinfektion voi saada hoidettua amorolfiinilakalla.

Melkein aina kynsisienen hoitaminen vaatii kuukausia jatkuvan sisäisen lääkityksen. Diagnoosi varmistetaan yleensä sieninäytteestä.

Kynsimuutokset voivat johtua muustakin, kuten kynnen vaurioitumisesta tai psoriaasista, jolloin sienilääkitys on turhaa.

9. Sienilääkityksellä on rankka maine. Miksi?

Lääkehoitoa käytetään paljon, ja sillä paranee noin puolet kynsisienitapauksista. Usein iäkkäämmillä huono ääreisverenkierto vähentää hoidon tehoa. Lääkekuuri kestää aina vähintään kolme tai neljä kuukautta.

Valtaosalle ei tule haittavaikutuksia, mutta jotkut saavat vatsavaivoja, ihottumaa tai päänsärkyä.

Tutkitusti tehokkain on terbinafiini. Se myös aiheuttaa vähiten yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Toinen vaihtoehto on itrakonatsoli.

Sienilääkekuurin suurimmat ongelmat liittyvät yhteisvaikutuksiin. Jos sienilääkettä syövä käyttää muitakin maksan kautta hajoavia lääkkeitä, maksa-arvoja kannattaa seurata varsinkin hoidon alussa. Maksasairaus ja runsas alkoholin käyttö ovat lisäsyitä varovaisuuteen sienilääkkeen kanssa.

10. Miksi jalkasieni kannattaa hoitaa?

Sieni-infektio on kutinan tai kirvelyn vuoksi epämukava. Hoitamattomana se voi levitä muualle jalkaan ja kynsiin, jolloin siitä on vähintäänkin esteettistä haittaa.

Rikkinäinen iho varvasvälissä on muista oireista riippumatta aina vaarallinen. Sen kautta streptokokki- tai stafylokokkibakteeri voi päästä aiheuttamaan säären ruusuinfektion, jonka hoitoon tarvitaan suonensisäinen antibioottihoito.

Asiantuntijana: Erika Wikström, LT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri, Oulun Mehiläinen,

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti