Helteellä on normaalia hikoilla, mutta jos kainalot ovat läpimärät hiestä viileämmilläkin keleillä, kannattaa hakea apua. Liikahikoilun hoitamiseksi on olemassa deodoranttia järeämpiä hoitokeinoja.

Reagoimme hikoilua voimistaviin asioihin hyvin yksilöllisesti. Toisella on jo lyhyen rasituksen jälkeen vaatteet märkinä, toinen selviää jumppatunnista paita kuivana.

Jos hikoilu on niin ylenpalttista, että kasvot tai kainalot kastuvat läpimäriksi, puhutaan liikahikoilusta. Se saattaa johtaa jopa eristäytymiseen. Esimerkiksi palveluammatissa käsien ja kainaloiden jatkuva kastuminen on piinallista. Voimakas hien haju, joka johtuu ihon bakteereista, ei aina lähde pesemälläkään.

Liikahikoilu on autonomisen, tahdosta riippumattoman hermoston eräänlainen säätelyhäiriö, jonka taustalta ei useimmiten löydy mitään sairautta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tavallisinta on kainaloiden, käsien ja jalkapohjien hikoilu. Jos hikoilee vain kasvoista, kyseessä voi olla ruusufinnitaudin ensimmäinen oire. Silloin kasvot täyttyvät punaisista, pienistä, finnejä muistuttavista näppylöistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näillä keinoilla suojaudut liikahikoilun haitoilta:

1. Alumiinisuoloja kainaloon

Deodorantit vähentävät iholla temmeltävien bakteerien määrää ja peittävät niiden aiheuttamaa hien hajua mutta eivät estä hikoilua. 

Sen sijaan antiperspiranttien sisältämä alumiinikloridi tukkii hikirauhasia ja estää hikoilua. Antiperspirantteja saa voidemaisina, suihkeina ja roll on -muodossa.

Antiperspiranttia kannattaa sivellä puhtaalle iholle jo illalla, koska yöllä hikirauhaset ovat lepotilassa ja alumiinisuolat imeytyvät hyvin. Antiperspiranttisuihkeita voi käyttää jalkojenkin hikoiluun.

Alumiinikloridi puree tehokkaasti hikoiluun, mutta voi kirvellä ja kutista herkällä iholla. Joskus perusvoiteen sively kainaloihin ennen antiperspirantin laittoa auttaa.

2. Botox-pistoksia kainaloihin ja jalkoihin

Jos tuotteet aiheuttavat ihottumaa tai niitä ei halua käyttää, hyvä vaihtoehto ovat botuliinipistokset.

Tietyillä annoksilla hermomyrkkynäkin tunnettu botuliini lamauttaa hikirauhasten toiminnan. Hikoilun hoidossa botuliinia käytetään äärimmäisen pieniä annoksia suolaliuokseen sekoitettuna.

Botuliini on turvallinen ja tehokas hoitomuoto hikoiluun. Se annetaan pistoksena hikoilevalle ihoalueelle, esimerkiksi kainaloihin, jalkapohjiin tai kämmeniin.

Vaikka pistokset tehdään pienellä neulalla, pistäminen sattuu hieman, sillä aineen pitää päästä syvälle hikirauhasiin. Joskus voidaan käyttää voidepuudutusta, mutta sen vaikutuksen alkamista joudutaan odottamaan ja siksi monet ottavatkin pistokset ilman puudutusta.

Kainalohikoiluun käytettävä botuliinihoito on Kela-korvattavaa. Kainaloissa botuliinihoidon vaikutus kestää yleensä 9–11 kuukautta, jonka jälkeen hoito voidaan uusia. Osalla hikoilu saattaa loppua muutaman hoitokerran jälkeen lähes täysin.

Botuliinia käytetään erityisesti kainalohikoilun lievittämiseen. Kämmeniinkin pistoksia voi laittaa, mutta se on vähän kivuliaampaa.

3. Sähkövirtaa käsiin ja jalkoihin

Käsien ja jalkapohjien ja nykyään myös kainaloiden hikoilua voidaan hillitä myös vesi-iontoforeesihoidolla eli niin sanotulla imeytymishoidolla.

Siinä hikoileva kehonosa laitetaan vedellä täytettyyn astiaan, johon johdetaan mietoa sähkövirtaa. Kainaloissa käytetään antureita.

Sähkövirta tukkii hikirauhaset. Hoito aloitetaan ihotautilääkärin valvonnassa, mutta myöhemmin laitteen voi ostaa kotiinkin. Aiemmin poistettiin myös hikirauhasia kirurgisesti, mutta nykyään leikkausta käytetään lähinnä vain hikirauhastulehduksen hoidossa

4. Lääkkeitä vartalohikoiluun

Hikoilua saattaa esiintyä myös vartalolla. Hiki on itsessään hajutonta, mutta kun ihon bakteerit alkavat hajottaa siinä olevia valkuaisaineita, syntyy pistävänhajuisia rikki- ja ammoniakkiyhdisteitä. Myös jotkut lääkkeet ja vaikkapa valkosipulin syöminen voivat heijastua hien hajuun.

Vartalohikoilu on sosiaalisesti eristävämpää ja vaikeammin hoidettavaa kuin esimerkiksi kainalohikoilu, mutta onneksi harvinaisempaa. Sitä voidaan lievittää niin sanotulla antikolinergisellä lääkityksellä, kuten oksibutiinilla, jota käytetään myös tihentyneen virtsaamistarpeen hoitoon. Lääkitys saattaa kuitenkin aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten suun kuivumista ja ummetusta.

Nämä usein lisäävät hikoilua:

  • Mausteiset, tuliset ruoat
  • Alkoholinkäyttö
  • Kuumat kofeiinijuomat kuten kahvi ja tee
  • Fyysinen rasitus
  • Ylipaino
  • Jännitys tai pinnistely
  • Verensokerin tai verenpaineen nopea lasku
  • Kova kipu

Asiantuntijoina yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri, Tanja Vuorela, Terveystalo sekä plastiikkakirurgian erikoislääkäri Kaarlo Ståhlberg, Bulevardin Klinikka

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla