Nivelrikko särki Arto Hyvösen molemmat lonkat ja polvet. Kaikki neljä niveltä vaihdettiin, ja nyt Hyvönen kannustaa muita nivelvaivaisia liikkumaan ja syömään terveellisesti.

Harvalle osuu elämään niin selkeitä käännekohtia kuin Arto Hyvöselle vuonna 2009. Siihen asti hän piti perheineen menestyvää jalostussikalaa Kiuruvedellä. Maataloustyö ja intohimoinen kuntoilu peittivät alleen kivut lonkissa, polvissa ja olkapäissä. Oireet eivät talttuneet levossakaan, mutta silti mies kuvitteli työpäivän tai juoksulenkin jälkeen särkyjen olevan vain lihasrasitusta.

— Maatalon työasennot ovat milloin mitäkin ja urheillessa tottui siihen, että aina jotakin kohtaa jomotti.  

Työnteko loppui samalla hetkellä, kun 46-vuotiaan miehen lonkkaan iski sietämätön kipu ja hänet vietiin elopellolta ambulanssilla sairaalaan. Hyvösellä todettiin niin pitkälle edennyt nivelrikko, että sitä voitiin hoitaa ainoastaan tekonivelleikkauksella.

Röntgenkuvista paljastui myös, että toinenkin lonkka oli lopussa. Polvissa, olkapäissä ja alaselässä jäytävä kipu sai miehen aavistelemaan, että koko ranka on tullut tiensä päähän.

Kumpaankin lonkkaan vaihdettiin samalla kertaa tekonivel.

— Leikkaus tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa, mutta pyysin nukutuksen. En halunnut tuntea luuleikkauksen hajuja enkä kuulla kirvesmiestyön ääniä.

Kun Hyvönen oli tottumassa uusiin lonkkiinsa ja pääsi jo mukavasti liikkeelle, polvet pettivät. Polviin vaihdettiin tekonivelet ja taas oli opeteltava kävelemään. Jo toisen kerran.

Asentotunnon oppii

Ikänsä puolesta Arto Hyvönen on neline tekonivelineen harvinaisuus. Tavallisemmin tekoniveliä asennetaan yli 65-vuotialle, kun kipu nivelessä yltyy niin pahaksi, ettei sen kanssa enää särkylääkkeilläkään pärjää.

Kun Hyvösellä menivät vaihtoon vyötärön alapuolelta isoimmat taipuvat nivelet, miehen piti opetella nivelten liikkeet ja taivuttelut uusiksi. Se oli työlästä siksi, että leikkauksissa hävisi alavartalon asentotunto.

Nivelkapselissa on runsaasti asentotietoa selkäytimeen ja aivoihin välittäviä aistireseptoreita. Niiden toiminta kärsii, kun rikkinäinen nivelkapseli leikataan pois. Kun neljän kapselirakenteen aistimukset eivät tunnu aivoissa, Hyvönen kävelee silmäillen.

— Jos astun vaikkapa kynnykseltä lattialle, tuntuu kuin putoaisin kolme metriä. Onneksi aivot oppivat koko ajan uutta. Metsässä epätasaisessa maastossa liikkuminen treenaa asentotuntoa ja tasapainoa, marjastava mies toteaa.

Rantalepikon riskit

Teräsnivelmies Arto Hyvönen liikkuu rohkeasti ja innostaa toisiakin liikkumaan. Tosin melko tuore asfaltti-ihottuma vasemmassa polvessa muistuttaa, että varovainen saisi edelleen olla. Hän horjahti pyörällä ja iski polvensa betoniin.

— Hyvin tekonivelet näköjään kestävät iskuja. Ne tuntuvat varaosilta, mutta vieraudentunne on paljon mukavampi kuin kova kipu ennen leikkausta, kun nivelten luiset pinnat hiersivät toisiaan vasten.

Tasaisessa maastossa Hyvönen liikkuu luontevasti ja varoo liukastumasta. Siksi hän on jättänyt jäisillä laduilla hiihtämiset, vaikka luisteluhiihto tuntuu sopivan nivelille paremmin kuin perinteinen.

Lääkärit varoittavat lonkkaleikattuja erikseen myös rantalepikkosyndroomasta. Teräsmiehiä ja -naisia nimittäin haetaan korjattavaksi milloin mistäkin rantalepikoista siksi, että toinen jalka on jäänyt rantaan, kun toinen on lähtenyt karkaavaan veneeseen.

Tekonivelen nuppi voi nousta kupistaan, jolloin se joudutaan nukutuksessa vetämään paikoilleen ilman leikkausta.  

Liha vaihtui tofuun

Rungon pettäminen oli Arto Hyvöselle iso yllätys. Äidille on vaihdettu toinen polvi, mutta muilla iäkkäillä sukulaisilla on yhä alku­peräiset nivelet.

— Luulen, että runsas liha- ja maitoruoka aiheuttivat hiljaisen tulehduksen, joka piti elimistön puolustusvoimat koko ajan hälytys­tilassa ja järsi rustoja, Hyvönen sanoo.  

Leikkausten jälkeen entiseen maajussin työhön ei ollut mitään asiaa. Tilan pito oli pakko lopettaa. Kun lääkärit vielä ennustivat Hyvösen päätyvän pyörätuoliin viidessä vuodessa, hän alkoi etsiä elämänmuutosta. Remonttiin menivät arvomaailma ja ruoka.

Nykyään Hyvönen syö kasvisvoittoisesti ja välttää sokeria.

— Olkapäiden kuluminen on ilmeisesti tällä ruokavaliolla pysähtynyt, kun kipuja ei enää tunnu.

— Elimistön matala-asteista tulehdusta kuvaava herkkä-CRP-verikoe näytti tulehdus­arvon tipahtaneen kuukaudessa alle yhden, kun vaihdoin eläinproteiinit tofuun ja mantelimaitoon. Kahvi korvautui kahden päivän päänsäryn jälkeen rooibosteellä ja kokonaiskolesteroli laski kuudesta neljään, Arto Hyvönen kertoo ruokavalion mitattavista vaikutuksista.

Hän toteaa, ettei nivelrikko itsestään selvästi kuulu vanhuuteen, vaikka rustojen kollageenisäikeet ohenevat ja rustosoluja kuolee.

Juoksen unissani!

Arto Hyvönen kehottaa menemään uusilla nivelillään niin lujaa kuin pystyy. Ympäröiviä lihaksia on hyvä rasittaa sen verran kuin kipua kestää. Liike hoitaa vaikka aluksi sattuukin.

Ainoa varma pysähdyspaikka on lentokentän turvatarkastus.

— Metallinpaljastin hälyttää kaivamaan passin välistä lääkärintodistuksen tekonivelistä.

Pyöräily, sauvakävely, vesiliikunta ja kahvakuulailu ovat Hyvösen liikuntasuosikit.

— Kahvakuulaharjoitukset vastaavat eniten ruumiillista työtä.

Rakas juokseminen on ollut pakko lopettaa.

— Juoksen unissani! Ja siltä varalta, että varaosista huolimatta liikuntakyky joskus vanhana menee, teen juoksutreenit ja hiihtolenkit mielikuvissani.

Älä siirrä leikkausta

Arto Hyvönen kehottaa nivelkipuisia kirjoittamaan itselleen muistilapun lääkärille mennessään, jotta kaikki kysymykset tulevat kysytyiksi.  

Tekonivelkonkarin ensimmäinen ohje nivelvaivoista kärsiville kuuluu: älä siirrä leikkausta. Hän tietää monien sinnittelevän kipujensa kanssa liian pitkään. Kun liikkuminen sattuu, se vähenee, sitten rapistuu lihaskunto. Huono lihaskunto puolestaan hidastaa toipumista tekonivelleikkauksen jälkeen.

— Leikkaukseen pääsee yleensä vasta, kun ei pysty enää liikkumaan eikä kivuiltaan nukkumaan. Maallikosta tuntuu, että olisi viisaampaa leikata potilas, jolla on vielä toimintakykyä jäljellä, Hyvönen tuumii.

Terveydenhuollon kulukuuri saattaa raapaista tekonivelpotilasta myös siten, että lonkkaan asennetaan parhaan varaosan sijasta halvin. Lääkäriltä kannattaa kysäistä, mikä on asennettavan nivelen arvioitu kestoikä ja miksi juuri se materiaali on minulle paras.

— Kysymyksen voisi muotoilla vaikka niin, että minkä materiaalin lääkäri valitsisi itselleen tai lähiomaiselleen.

Arto Hyvönen ei aikoinaan osannut kysyä ja siksi hänellä kävi materiaalien kanssa huono tuuri, kun lonkat ovat metalli-metalli-tekoniveliset. Niistä irtoaa hierrettä, joka nostaa veren kobolttipitoisuutta. Se voi johtaa kobolttimyrkytykseen.

— Tiedän ihmisiä, joilta proteesit jouduttu vaihtamaan. Se on iso operaatio. Vaikka olen toipunut leikkauksista oikein hyvin, uusintaleikkaus materiaalin heikkouden vuoksi harmittaisi kovasti.

Liiku ennen ja jälkeen

Tuhansille tekonivelleikkausjonoissa odottaville tärkeintä on tietää, mikä itsehoito on paras ennen kuin nivelet on vaihdettu uusiin.

— Mitä liikuntaa lääkäri suosittelee ja millaista kivunlievitystä on järkevin käyttää, Arto Hyvönen neuvoo kysymään.

Leikkauksen jälkeen kivunhoito on syytä panna heti kuntoon, ettei ala hissutella. Niin syntyy vain varomavammoja.

— Kipua vältellessään aiheuttaa virheasennolla hallaa nivelilleen. Minultakin olisi särkynyt selkä, ellei polvia olisi leikattu.

Kun tekonivelet ovat paikoillaan, vastuu kuntoutumisesta siirtyy potilaalle itselleen. Sairaalasta kannattaa pyytää riittävästi kipulääkettä ja lähete fysioterapiaan.

Lue lisää

Tekonivelleikkauksesta
Nivelet vahvoiksi liikunnalla
Kipeään niveleen löytyy apu

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti