Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Perimään kirjoitettua kohtaloaan voi muuttaa, sillä elämäntavat vaikuttavat geenien toimintaan. Voimme ruokkia hyviä geenejämme ja sammuttaa huonoja. Kokeile itse!

Geenisi ovat mitä ovat, mutta tiesitkö, että niiden toimintaa voi säädellä: hyödylliset panna töihin ja huonoja lomauttaa. Voimme vaikuttaa elämämme käsikirjoitukseen eli perimään liikkumalla tarpeeksi ja syömällä terveellisesti.

Epigeenit ovat perimämme ympärillä hääriviä säätäjiä, jotka sammuttelevat ja sytyttelevät geenejämme. Ne periytyvät sukupolvesta toiseen mutta eivät muuta DNA:n emäsjärjestystä, perimää. Sen sijaan epigeenit vaikuttavat geeniemme ilmentymiseen ja siten terveyteemme hyvinkin voimakkaasti. Kärjistäen voi sanoa, että perimämme saattaa olla tappava, mutta oikein ruokitut säätäjät voivat muuttaa kohtalomme.

Ravintorikkaan ruoan voi nähdä sytyttävän elimistössämme hyvien geenien toimintaa kuin lamppua. Kun syömme ravintoköyhää ruokaa, geenit pimenevät. Näin meissä välkkyy kokoaikainen geenidisko sen mukaan, syömmekö terveellistä vai epäterveellistä ruokaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuuluisin koe on tehty vaaleilla hiirillä, joilla oli lihavuusgeeni. Kun lihavia, vaaleita emoja ruokittiin terveellisellä ravinnolla, ne saivat perimästään huolimatta laihoja, ruskeita poikasia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epigeneettinen säätely selittää myös sitä, miksi identtisistä kaksosista ei tule toistensa täydellisiä kopioita. Vaikka heillä on samat geenit, ne aktivoituvat eri tavoin vaikkapa sen mukaan, polttaako tupakkaa tai harrastaako liikuntaa.

Vaikka epigeenejä ei biologisesti ole olemassa, maallikko saa ajatella, että epigeenit sammuttavat ja sytyttävät perimämme toimintaa sitä mukaan, mitä pistämme suuhumme ja miten liikumme.

— Tämä säätely on vain yksi osa sitä monimutkaista prosessia, joka elimistössämme ratkaisee, tuleeko tauti vai pysymmekö terveenä, sanoo dosentti Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta.

— Näihin voimme erinomaisesti elämäntavoillamme vaikuttaa.

Isoäidin opetukset

Ravinnolla ja liikunnalla voimme siis ohjailla geenien toimintaa. Hankitut ominaisuudet myös periytyvät, vaikka geenimme pysyvät samoina. Olet sitä, mitä isoäitisi söi, ja lapsenlapsesi ovat sitä, mitä itse syöt. Ihmisten sukupolvissa näyttö on hitaampaa kuin lihavilla hiirillä, mutta lopputulos sama.

Jos isoäitimme möhli meidän geeniemme ilmentymisen, voimme kuitenkin korjata tilanteen lapsenlapsissamme. Ennen oli pula ruoasta, nyt vaikeutena on valita ne eväät, joilla itse pysymme kunnossa ja lapsenlapsemmekin voivat hyvin.

Jotta perimän siirtäminen ei jää kokonaan naisten harteille, Marjukka Kolehmainen muistuttaa, että elämän­tapojen seuraukset periytyvät myös isän kautta.  

— Isäehdokkaan elämäntavoista voisi karsia ainakin tupakoinnin, Marjukka Kolehmainen sanoo.

— Tosin emme vielä tiedä terveellisinä pitämiemme vitamiinipillereidenkään vaikutusta geeniemme säätelyyn. Vaikutukset voivat olla yllättäviä niin omalla kohdalla kuin lastenlastemme perimässä.

Diabetes nurin kasviksilla

Millä sitten geenejään voisi trimmata parhaaseen suoritukseen? Tutkittujen terveyshyötyjen listalta löytyvät ainakin marjat, kasvikset, liikunta sekä säännöllinen ja riittävä uni.

Tutkimusten perusteella koko väestölle tarkoitettu mahdollisimman terveellinen ruokavalio on kirjattu virallisiin ravitsemussuosituksiin. Ravitsemuksesta saadaan kuitenkin uutta tietoa jatkuvasti ja suosituksia päivitetään säännöllisesti. Jo nyt suosituksen rivien välistä voi lukea, että sokeria ei tarvitse syödä lainkaan, kuoritut viljat ovat hyödyttömiä, emmekä tarvitse eläinrasvoja.

Amerikkalainen epigenetiikan tuntija Dr. Wes Youngberg kutsuu tyypin 2 diabetesta hitaaksi itsemurhaksi ja väittää, että 90 prosenttia tapauksista on estettävissä kasvisruokavaliolla ja ruokailun jälkeisellä liikunnalla. Sokerin ja eläinperäisen ruoan lisäksi hän välttäisi myös teollisia elintarvikkeita, joista ei tarkasti tiedä, mitä ne sisältävät. Omena omenana ja verensokeri alas lihastyöllä.

Inflammaation avain?

Geenien säätely selittää osaltaan elimistömme terveyttä ja sairautta. Jos epigeneettinen palomuuri murtuu, voivat syöpäsolut saada vallan tai elimistö alkaa tuhoutua hitaasti matala-asteisen tulehduksen hivutuksessa.

Inflammaatio, bakteeriton tulehdus, liittyy moneen krooniseen sairauteen ja sen katsotaan olevan merkki siitä, että epigeenejä ei ole ruokittu hyvin. Matala-asteinen tulehdus yrittää korjata vaurioita, mutta saadessaan lisää sopimattomia eväitä, aineenvaihduntasairaudet, kuten tyypin 2 diabetes tai valtimotauti, puhkeavat.

Matala-asteista tulehdusta ei itse huomaa ennen kuin mittauttaa tulehduksen välittäjäaineiden määrän veressään. Sitä mitataan hs-CRP:llä, joka on nimensä, high sensitive, mukaisesti tarkka tulehdusvälittäjäaineiden mittari. Suomessa mittausta käytetään toistaiseksi vähän, vaikka se saattaa jatkossa paljastua hyvin näppäräksi tavaksi saada selville, missä kunnossa ihminen on.

Jos tulehduksen välittäjäaineita on veressä enemmän kuin kolme grammaa litrassa (hs-CRP on suurempi kuin 3 mg/l), elimistön epigeneettinen säätely nikottelee. Voimme vähentää matala-asteista tulehdusta ainoastaan elämäntapoja muuttamalla. Mitään muuta lääkettä liikapainon aiheuttamaan inflammaatioon ei ole.

Asiantuntija: dosentti, yliopistotutkija Marjukka Kolehmainen, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto Kuopio.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla