Parkinsonin tauti on parantumaton neurologinen sairaus. Se aiheuttaa liikehäiriöitä, jotka johtuvat tiettyjen liikesäätelyyn osallistuvien hermosolujen tuhoutumisesta aivoissa ja siitä aiheutuvasta dopamiinin vähenemisestä. Taudin oireita voidaan lievittää lääkkeillä.

Riskit

Riski sairastua Parkinsonin tautiin lisääntyy 50 ikävuoden jälkeen. Noin yksi sadasta 70-vuotiaasta sairastaa sitä. Pieni osa Parkinsonin taudista on perinnöllistä.

Oireet

Ensimmäinen oire Parkinsonin taudista on tavallisesti käden tai sormien vapina. Oireet alkavat hitaasti ja niitä esiintyy usein vain toisella puolella kehoa. Pidemmälle ehtineen taudin pääoireita ovat vapina, jäykkyys, tasapainovaikeudet ja liikkeiden hidastuminen.

Parkinsonin tautiin liittyy usein kaatuilua tai jähmettymistä, kun pitäisi lähteä liikkeelle tai kääntyä. Potilas voi saada myös kivuliaita kouristuksia tai kärsiä esimerkiksi hartiakivuista.
Autonomisen hermoston oireet ovat Parkinson-potilaalla yleisiä. Sellaisia ovat mm. nielemisvaikeudet, syljen valuminen, ummetus, virtsaamisvaivat, erektiohäiriöt ja matala verenpaine. Huonounisuuskin on yleistä.

Hoito

Parkinsonin taudin diagnoosin tekee neurologi. Tautiin ei ole löydetty parantavaa hoitoa. Lääkkeillä oireita voidaan pitää kurissa, mutta niihin liittyy usein hankaliakin sivuvaikutuksia. Lääkitys onkin syytä aloittaa vasta, kun taudin oireista on selvästi haittaa.

Lääkkeiden tehon ja toimintakyvyn heiketessä ja tahattomien liikkeiden lisääntyessä on aika korjata lääkitystä. Jos lääkkeistä ei ole apua, voi aivojen syvien osien kirurginen sähköstimulaatio joissain tapauksissa helpottaa elämää.
Kun lääkityksen teho on paras ja potilas tuntee voivansa hyvin, hänen raajansa ja kasvonsa voivat nykiä ja ylävartalo tai pää heilua puolelta toiselle. Nämä tahattomat liikkeet eivät ensimmäisinä vuosina heikennä elämän laatua, ja pitkälle edenneessä taudissa toimintakyky saattaa olla niiden aikana parhaimmillaan.

Lue lisää:
Suomen Parkinson-liitto ry

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi