Katri Tuomisen nivel- ja mahavaivat paljastuivat parantumattomaksi Crohnin taudiksi. Sairaalaan ja äkkiä, kuului lääkärin tuomio.

Katri Tuominen, 32, sairastaa Crohnin tautia. Se on krooninen suolistosairaus, joka oireilee tavallisesti ripulina ja ilmavaivoina, monesti myös nivel- ja vatsakipuina. Sairauden syytä ei tunneta eikä parantavaa hoitoa ole. Taudin kanssa pitää vain tulla sinuiksi. Se on vähän kuin äänekästä elämää viettävä naapuri, josta ei pidä, mutta jota oppii sietämään, koska on pakko.

Aluksi se oli vaikeaa, sillä vastauksia ei ollut. Oli vain outoja vaivoja ja vääriä epäilyksiä. Katri kesti niitä pitkään, sillä ei halunnut huolestuttaa muita.

Verta paperissa

Oireilu alkaa hellekesänä 2005. Tulee outoa flunssaa, sitten raajoja alkaa särkeä.

— Nivelkivut äityivät syksyyn mennessä niin pahoiksi, että en pystynyt kävelemään oikein lainkaan. Aamuisin töihin mennessäni suurin toiveeni oli, että tulee matalalattiabussi eikä tarvitse nousta kuin yksi rappunen.

Pahinta on kuitenkin, kun vielä tunnistamaton sairaus vie kaikki voimat. Työharjoittelu ja opinnot it-tradenomiksi sujuvat jotenkuten, mutta kotiin päästyään pitää ensimmäiseksi ottaa päikkärit, että jaksaa olla hereillä edes hetken ennen yöunia.

Ja sitten on vielä vessakäynnit: pytyllä pitää ravata parikymmentä kertaa päivässä.

Syksyllä Katri jää sairauslomalle työharjoittelupaikastaan, koska vointi on niin heikko.

Ilmenee myös uusi vaiva: aftat. Ne ovat suun limakalvon haavaumia, jotka tekevät syömisestä kivuliasta. Myöskään juuri mikään ruoka ei pysy sisällä ja paino laskee vauhdilla: kolmessa kuukaudessa kiloja lähtee kymmenen. Keliakia testataan, mutta siitä ei ole kyse. Laihtuminen aiheuttaa anemian, joka väsyttää entisestään.

Kuin karhun raatelema

Lokakuussa tutkimuksissa selviää, että tulehdusarvot ovat pahasti koholla ja hemoglobiini on laskenut rajusti: se on 86, kun se normaalisti on 117—155. Siltikään Katri ei halua uskoa, että on sairas.

Viimeistään lääkärin sanat pakottavat uskomaan: Jos hemoglobiini ei nouse, Katri joutuu veritiputukseen.

— Pelästyin ensimmäistä kertaa. Olin huomaamattani alkanut pitää normaalina asioita, jotka eivät sitä ole, kuten verta vessanpöntössä ja jatkuva väsymys.

Vieläkään ei kuitenkaan tiedetä, mistä oireilu johtuu. Katri käy uudestaan lääkärillä, nyt Auroran sairaalassa. Viimein alkaa tapahtua: hän saa kiireellisen lähetteen paksusuolen tähystykseen Meilahden sairaalaan. Operaatiossa käy ilmi, että koko paksusuolen alueella on tulehdusta ja syviä haavoja. Suoli on kuin karhun raatelema, lääkäri sanoo.

Tähystyksestä Katri joutuu suoraan osastolle, koska on niin huonossa kunnossa. Aloitetaan raju lääkitys: antibioottikuuri ja 60 milligramman päiväannos kortisonia lievittämään limakalvojen tulehdustilaa.

Hän on kuitenkin onnellinen, sillä lääkkeet vievät kivut. Seuraavana päivänä saattaa jo kävellä sairaalaan käytävillä ilman, että joka askeleella sattuu. Sairausloma jatkuu vielä seuraavan viikon.

Kadonneet poskipäät

Kun oireet tunnistetaan ja sairaus nimetään vaikea-asteiseksi Crohnin taudiksi, Katri soittaa sairaalasta kotiin ja purskahtaa itkuun puhuessaan isänsä kanssa. Alkaa lääkerumba: viittä eri sorttia pillereitä, parisenkymmentä päivässä. Tottuuko tähän ikinä? Elämään sairauden kanssa, joka ei parane, kuten lääkäri on sanonut?

Kotiin päästyään Katri menee nettiin ja lukee kaiken, mitä sairaudesta kerrotaan. Selviää, että hänenlaisiaan nuoria sairastuneita on Suomessa lukuisia. Silti he elävät tavallista elämää: käyvät töissä, harrastavat, perustavat perheitä. Se tuo Katrille lohtua. Hätä ei olekaan tämännäköinen!

Enemmän mietityttää, kenelle voi ja viitsii kertoa. Perhe ja silloinen kämppäkaveri tietävät, mutta entäpä muut?

— Sairaus tuntui jotenkin nololta. Sanoa nyt, että minulla on parantumaton tauti, jonka oireita ovat ripuli ja veriuloste. Eihän siihen voi kukaan mitään edes vastata.

Myös liitännäissairauksia voi tulla, lääkärit valistavat: kyhmyruusu, silmäsairauksia, suolistosyöpä... Katri haluaa sulkea korvat, mutta muuttaa sitten mieltään: hyvähän se kai on kuulla, mitä sairaus voi pahimmillaan olla. Ei tule sitten isona yllätyksenä.

Hän suhtautuu tyynesti myös kortisonilääkkeiden sivuvaikutuksiin. Kurjinta on kuukasvoisuus eli kasvojen turpoaminen. Naamasta tulee niin pyöreä, ettei poskipäitä näy lainkaan. Ja nilkat ovat niin turvoksissa, että pystyy käyttämään vain saumattomia sukkia.

— Mutta se oli pientä sen rinnalla, että olo oli muuten hyvä. Mikään paikka ei sattunut.

Arki alkaa asettua

Helmikuussa 2006 Katri liittyy Crohn & Colitis -potilasjärjestöön. Ensimmäinen aluetapaaminen on Helsingin Kampissa. Siellä hän tapaa ensi kertaa muita Crohn-potilaita ja ystävystyy. On hienoa tulla ymmärretyksi vaivoineen kaikkineen. Puhuttavaa löytyy heti muustakin kuin sairaudesta: harrastuksista, seurustelusta, opiskelusta.

— Muille on välillä vaikea selittää, että nyt ei ole voimia mihinkään ja nivelkipuni eivät mene särkylääkkeellä ohi. Vertaiset tietävät sanomattakin, mitä taudin kanssa on elää.

Crohn-ihmisistä tulee nopeasti kuin toinen perhe. Heille on oma nimikin: suolikaverit.

Ulos kaapista

Sairastettuaan vuoden Katri käy sopeutumisvalmennuskurssin ja kuulee lisää vertaisten tarinoita. 50-vuotias rouva itkee, että Crohn-diagnoosi on pilannut kaiken ja elämä on ohi. Katria vähän jopa huvittaa: naisella on ammatti, puoliso, lapset ja talo, hänellä itsellään ei silloin ollut mainituista asioista mitään — ainoastaan sama diagnoosi. Oma reaktio kertoo, että elämä rullaa, hän ei ole jäänyt ruikuttamaan.

— Jotkut käyttävät tautia tekosyynä ja lakkaavat elämästä. Minä en ole missään vaiheessa ajatellut, että koska minulla on Crohn, en voi tehdä sitä enkä tätä.

Hän tahtoo kannustaa muitakin optimismiin. Se onnistuu parhaiten potilasjärjestön kautta. Nykyään Katri on aktiivijäsen: hän on hallituksessa seitsemättä kauttaan, toista vuotta varapuheenjohtajana ja on hän myös koordinoinut nuorten valtakunnallista vertaistukitoimintaa.

— Tämä sairaus ei näy päällepäin. Mutta jotta sen kanssa tulisi toimeen, sen kanssa pitää oppia elämään.

Opettelemista se vaatii. Katriltakin kuluu kuusi vuotta ennen kuin hän ja Crohn ovat lopullisesti sinut. Keväällä 2012 Katri kirjoittaa Facebookiin, että sairastaa Crohnin tautia ja linkittää mukaan tautikuvauksen. Moni tykkää statuksesta ja kommentoi, että Katri on rohkea, kun uskaltaa kertoa.

— Se oli kaapista tulo. Sen jälkeen en ole häpeillyt yhtään. Vuoden 2013 syksyllä olin Aamusydämellä -haastattelussa toisen IBD-nuoren kanssa ja televisioesiintymisestä sain ainoastaan positiivista palautetta. Uudessa työpaikassanikin kerroin avoimesti sairastavani tällaista sairautta, ettei kenenkään tarvitse ihmetellä miksi käyn normaalia enemmän vessassa. Työtoverini suhtautuivat asiaan todella ymmärtäväisesti.

Kuka muka on terve?

Tällä hetkellä tauti on rauhallisessa vaiheessa. Oireet pysyvät poissa päivittäisellä lääkityksellä ja energiaa urheiluun ja työssäkäyntiin on taas.

—  Matkustelen ja suunnittelen tulevaisuutta, kuten muutkin päälle kolmekymppiset. Alkuvuodesta ostin ihkaensimmäisen oman asuntoni. Aloitin myös edelliskeväänä ylempään ammattikorkakoulututkintoon johtavan koulutuksen.

Sairautta pitää kuitenkin koko ajan tarkkailla. Kohonneen syöpäriskin ja alussa todetun vaikeasteisuuden vuoksi paksusuolen tähystykseen Katri joutuu säännöllisesti kahden vuoden välein lopun elämän.

— Viimeksi minut tähystettiin vuosi sitten huhtikuussa. Suolessa oli sen verran tulehdusmuutoksia ja vaikka voin hyvin enkä oireillut, niin vuonna 2010 tauotettu Azamun -lääkitys aloitettiin uudelleen. Lopetuksen yhteydessä olin tietoinen, että tilanne voi muuttua ja lääkitys joudutaan joskus ehkä aloittamaan uudelleen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain sen neljäkin vuotta olla ilman Azamunia. Ja onneksi tähystyksessä huomattiin huonontunut suolen tilanne ja lääkitys saatiin aloitettua ennen kuin tilanne ehti mennä niin pahaksi, että olisin joutunut aloittamaan kortisonin.

Katri ei koe olevansa sairas, mutta ei hän täysin tervekään ole. Toisaalta, kukapa meistä olisi.

— Tämä on minun sairauteni. Jollain toisella on jokin muu, vähintäänkin migreeni, astma tai kohonnut verenpaine.

Lue lisää
Tulehtunut suoli pitää rauhoittaa
Rauha mahalle - tunnista ja hoida vatsavaivat
Miksi lapsemme sairastavat enemmän kuin vanhukset?

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.