Suusyöpä on ärhäkkä mutta onneksi Suomessa melko harvinainen tauti, joka johtuu pitkälti elämäntavoista. Peräti kolme neljäsosaa suusyövistä voitaisiin länsimaissa estää terveellisillä elämäntavoilla.

Riskit

Tupakka ja alkoholi – varsinkin yhdessä – ovat suurimpia suusyövän aiheuttajia. Mitä enemmän niitä kuluu, sitä suurempi on syövän riski. Se kasvaa huomattavasti jo kahdesta ravintola-annoksesta alkoholia päivittäin. Olut ja väkevä alkoholi ovat mahdollisesti vaarallisempia kuin viini. Myös ravinnolla on suusyövän ehkäisyssä suuri merkitys. Tuoreet hedelmät, vihannekset ja kala sekä ylipäänsä monipuolinen ruokavalio suojaavat suusyövältä. Lihan runsas käyttö puolestaan lisää riskiä. Vaaraa lisää myös runsas alkoholipitoisten suuvesien käyttö ja auringon UV-säteily.

Oireet

Suusyövän merkkinä voi olla punoittava tai valkoinen limakalvomuutos, parantumaton haava suussa, kovareunainen haavauma tai vaikkapa kyhmy suussa tai kaulalla. Muutos ei yleensä vielä aluksi ole kipeä. Suusyöpä on alkuvaiheessa vähäoireinen, mutta hoitoon hakeutumisessa ei kuitenkaan saisi viivytellä: Suusyöpä nimittäin lähettää jo varhain etäpesäkkeitä kaulan paikallisiin imusolmukkeisiin ja myöhemmin maksaan ja keuhkoihin.

Hoito

Suusyövän diagnoosi perustuu aina kudosnäytteessä havaittuihin muutoksiin. Suu, nenä, kaula, kurkunpää, keuhkot, ruokatorvi ja ylävatsa tutkitaan ja kuvannetaan aina. Hoidon onnistumisen kannalta syövän levinneisyys on selvitettävä hyvin tarkoin. Ennen varsinaisia syöpähoitoja on suun tulehdukset ja huonokuntoiset hampaat hoidettava kuntoon, jotta vältyttäisiin leikkaustulehdukselta ja sädehoidon haittavaikutuksilta.

Leikkaus tai pelkkä sädehoito parantaa varhain todetun huulisyövän. Rajoittuneet suusyövät hoidetaan leikkauksella, mutta laajojen tai levinneiden kasvaimien hoitoon kuuluu myös sädehoito, joskus yhdistettynä solunsalpaajahoitoon. Leikkauksessa syntyneet kudospuutokset korjataan paikallisilla tai mikrokirurgisilla iho-, lihas- ja luusiirteillä. Usein joudutaan poistamaan myös sylkirauhasia.

Sädehoidon takia suu kuivuu, mikä hankaloittaa syömistä ja puhumista sekä lisää hampaiden reikiintymisvaaraa ja suun infektioriskiä. Suusyöpäpotilas tarvitsee jatkuvan, säännöllisen hammashoidon, useimmiten erikoishammaslääkärin toimesta. Myös säännöllinen seuranta on tärkeää syövän mahdollisen uusiutumisen havaitsemiseksi.

Lähde: Käypä hoito

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.