Helena Björklund

Sairaalassa valmistauduttiin jo ohitusleikkaukseen, mutta mökillä sairauskohtauksen saaneen Helena Björklundin, 65, valtimot osoittautuivat puhtaiksi. Lääkärin mainitsemasta takotsubosta entinen sairaanhoitaja ei ollut kuullutkaan.
 

Elokuinen helle teki kallioiden puhdistamisen raskaaksi. Siistin mökkisaaremme rinnetonttia Rymättylässä harjalla ja haravalla useiden tuntien ajan. Välillä pidin tauon ja menin sisälle syömään. Kun palasin takaisin pihatöihin, minulle tuli äkkiä huono olo, oksensinkin pari kertaa. Ensimmäiseksi mieleen tuli ruokamyrkytys. Mietin, mitä olin äsken syönyt.

Sisällä kävin sohvalle pitkäkseni, tutisin. Mitään kipuja minulla ei ollut. Pahoinvoinnin lisäksi tunsin vain sydämeni hurjan laukan. Emme mieheni kanssa keksineet ruoassa olleen mitään pilaantuvaa eikä hänellä ollut pahoinvointia.

Tiesin, että nyt oli tosi kyseessä, kun keuhkoistani alkoi kuulua rahinaa. Tunsin, kuinka sinne kertyy nestettä ja sairaanhoitajana tunnistin sen keuhkoödeemaksi eli keuhkopöhöksi. Mieheni soitti terveysneuvontaan, TYKSin päivystykseen ja pari kertaa hätänumeroon. Kun oloni paheni, 112:sta luvattiin apua joko ilmasta tai mereltä. Oireeni viittasivat sydäninfarktiin.

Kolme tuntia kohtauksen alusta saimme soiton ensihoitoon erikoistuneen aluksen kapteenilta. Hän kertoi m/s Caritas-veneen olevan matkalla ja lupasi avun olevan perillä varttitunnissa. Mieheni meni vastaan naapurin laiturille. Tunsin olevani osaavissa käsissä.

Minulta otettiin EKG, jossa näkyi infarktiin viittaavaa poikkeamaa. Lisäksi verenpaineeni oli matala ja pulssi liki sata. Ensihoitaja yritti saada helikopterin paikalle, mutta molemmat alueen koneet olivat parhaillaan varattuina. Niin minut päätettiin kuljettaa veneellä mantereelle.

Minut kannettiin paareilla mökistä veneeseen. Olin tajuissani mutta oloni oli jotenkin tötteröinen. Muistan ajatelleeni, että onneksi kuulo- tai näköetäisyydellä ei ollut naapureita paikalla. Mieheni jäi vielä mökille laittamaan paikkoja kuntoon ja tuli myöhemmin perässä omalla veneellä.

Ajoimme rantaan, jossa odotti ambulanssi. Minut kytkettiin CPAP-hengityslaitteeseen ja sain nitron ja morfiinipiikin. Ajomatka Rymättylästä TYKSiiin on 40 kilometriä. Matkalla ambulanssi pysäytettiin ja minulta otettiin uusi EKG. Sairaalassa valmistauduttiin käyrien ja muiden oireideni perusteella sydämen pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen.

Sairaalassa tehdyssä varjoainekuvauksessa selvisi, ettei minulla ollut sydäninfarkti vaan takotsubo. En ollut koskaan kuullut sellaisesta. Lääkäri selitti, että oireet olivat kuin infarktissa mutta valtimoni olivat puhtaat. Niissä ei ollut tukoksen tukosta. Leikkausta ei tarvittu.

Seuraavana päivänä sain ambulanssikyydin Helsinkiin Meilahden Kolmiosairaalaan. Siellä diagnoosini vielä varmistettiin ultraäänellä ja EKG:llä.

Kotiin pääsin viisi päivää kohtauksen jälkeen. Sairauslomalla olin kuukauden. Takotsubosta ei ollut jäänyt mitään oireita, mutta olin väsynyt. Nukuin pitkät yöunet ja vielä päivänokoset päälle.

Uusia kohtauksia estämään sain pienen määrän beetasalpaajaa. Annos on niin pieni, että apteekissa ihmeteltiin, oliko resepti kirjoitettu oikein. Kävin kardiologian poliklinikalla kontrollissa kolmen kuukauden jälkeen, ja kaikki oli kunnossa.

Toisin kuin useimmat takotsubon saaneet, en ollut järkyttynyt tai kokenut suurta surua ennen kohtausta. Jälkeenpäin ajattelin, että ehkä syynä oli pitkään jatkunut poikkeuksellinen työstressi. Työpaikallani oli tapahtunut suuria muutoksia: muutto, organisaation vaihtuminen ja tietojärjestelmien uusiminen. Ehkä tämä kaikki yhdistettynä kovassa helteessä urakointiin oli liikaa sydämelleni.

Aiemmin sydämeni oli ollut täysin terve.

Verenpaine tuppaa ajoittain hieman kohoamaan, mutta ei sellaiselle tasolle, että olisin tarvinnut lääkitystä. Kolesterolitkin pysyvät kohtuulukemissa, sillä jo sairaanhoitajan työni takia elämäntapani ovat terveelliset.

En ole tavannut ketään muuta, joka olisi saanut takotsubon. Työtoverinikaan terveydenhuollossa eivät tunteneet tautia. He naureskelivat, että saan aina vain erikoisia tauteja. Olin aiemmin sairastanut pneumokokin aiheuttaman aivokalvontulehduksen.

Pelkoja kohtauksesta ei jäänyt. Minullvakuutettiin, että uusiminen olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Sain luvan jatkaa elämääni kuten ennenkin. Edes ulkotöitä mökillä ei kielletty, onneksi. Nyt kun olen jäänyt eläkkeelle, voimme viettää saaressa entistä suuremman osan vuotta.
Päivät kuluvat enimmäkseen ulkona, mutta pakollista tekemistä on hyvin vähän. Teen sen, mikä tuntuu hyvältä.”

 

Reaktio suruun tai rasitukseen

Takotsubo on tavallista sydäninfarktia muistuttava äkillinen kohtaus, mutta sen taustalla ei kuitenkaan ole sepelvaltimotautia. Kohtaus lamaannuttaa sydänlihaksen toiminnan. Oireina tästä voi olla on rintakipua, hengenahdistusta tai pahoinvointia.

Taudin epäillään johtuvan hyvin korkeista adrenaliinipitoisuuksista. Tarkkaa syytä ei tiedetä.

Takotsuboa ja sydäninfarktia ei voi oireiden perusteella erottaa toisistaan. Se vaatii varjoainekuvauksen. Valtimoissa ei ole tukoksia niin kuin sydäninfarktissa. Lisäksi kuvauksessa nähdään sydämen vasemman kammion liikehäiriö, jossa vain sen tyviosa supistuu. Tauti on nimetty perinteisen japanilaisen mustekalapyydyksen mukaan, jota sairastuneen sydämen muoto muistuttaa.

Tautia on lähes yksinomaan vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla. Estrogeenin on ajateltu suojaavan nuorempia naisia, mutta tarkkaa vaikutusta ei tunneta. Naisten yliedustukseen saattaa olla syynä myös se, että heillä on pienempi sydän kuin miehillä.

Takotsubon laukaisee yleensä henkinen tai fyysinen stressi. Päivystykseen tullaan esimerkiksi äkillisen suru-uutisen tai totuttua raskaamman urheilusuorituksen jälkeen. Joskus on vaikea erottaa, onko syy henkinen vai fyysinen, esimerkiksi, jos on joutunut ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa, miksi osa reagoi stressiin takotsubokohtauksella. Taustalla on todennäköisesti jokin vielä tuntematon tekijä, sillä kolmanneksella ei ole stressiä ennen kohtausta.

Takotsubon saaneita tulee HYKSin Meilahden sairaalaan joka viikko. Se ei siis ole kovin harvinainen. On arvioitu, että pari prosenttia sepelvaltimokohtauspotilaista sairastaakin takotsuboa.

Sairaalahoitoa tarvitaan muutamasta päivästä viikkoon. Lääkkeillä lievitetään oireita ja tuetaan sydämen toimintaa.
Kotiutuessa määrätään usein beetasalpaajalääkitys, joka hillitsee adrenaliinin vaikutusta sydämeen. Ajatuksena on ehkäistä kohtaukset. Useimmat selviävät yhdellä kohtauksella, mutta pienellä osalla takotsubo uusiutuu. Itse tähän ei nykytiedon mukaan pysty vaikuttamaan.
Vaikka oireet ovat dramaattiset, lähes kaikki potilaat toipuvat ennalleen muutamissa viikoissa tai korkeintaan parissa kuukaudessa. Takotsubo ei jätä jälkiä, vaan sydän toipuu täysin.


Asiantuntija: kardiologi Olavi Parkkonen