Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Viime kevääni oli pilalla ennen kuin valkovuokot puhkesivat. Vyöruusu on liian kaunis nimi. Minua rankaistiin vyöruoskalla.

Maaliskuu - särkee koko yön

Vihdoin perjantai, pääsen pitkään kestäneen flunssan jälkeen kuntosalille. Mahtava fiilis. Nousen punnerruspenkiltä, käännän päätä, niskassa tuntuu oudolta. Ei, se ei ole niksahtanut painojen kanssa äheltäessä. Kipu häviää yhtä äkkiä kuin on tullut.

Saunan lauteilla se muistuttaa uudestaan, nopea, ennen kokematon viilto. Venyttelen niskaa, tarjoan sille tainnutusta kylmäaltaassa.

Illalla oikeassa käsivarressa on kummallisia tuntohäiriöitä. Ranteen sively välillä koskee, välillä iho on kuin puudutettu. Sängyssä olkapäätä alkaa särkeä, ja kipu vaeltaa ympäri olkaniveltä. Olenko sittenkin venäyttänyt jäseneni salilla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yön kärvisteltyäni otan aamulla särkylääkkeen ja valitan perheelle. ”Mene lääkäriin”, he kehottavat.
Huitaisen. Eiköhän tämä tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päivä sujuu, mutta yöpuulle mennessä olkapäätä ja oikeaa käsivartta särkee vimmatusti.

Lääkekaapin varastoista ensin burana, sitten voimakkaampi kipulääke. Jälkimmäinen turruttaa niin, että saan pari tuntia nukuttua.

Maanantaihin mennessä särky ei hellitä. Olkapäätä on vaikea liikuttaa. Puren hammasta. Teen töitä. Käsi ei tahdo totella kynää. Käsilaukkua on pakko kantaa vasemmalla puolella. Tunnen itseni kaikin puolin sairaaksi. Haastateltavani niiskuttaa flunssaisena. Säälin häntä itseäni enemmän.

Tiistai koittaa enkä ole nukkunut kunnolla neljään yöhön. Olkapäätä kärsii tuskin liikuttaa.

Suihkussa katseeni osuu oikeaan kyynärtaipeeseen. Siihen on noussut pari pientä rakkulaa. Oivallan heti, mikä on vaivani nimi. Ystävilläni on ollut vyöruusu, samoin sisarillani. Kun isäni sai vyöruusun päähänsä, hän joutui sairaalaan kuukaudeksi.

Teen muutaman nopean googlauksen ja varaan ajan lääkäriltä. Google kertoo, että lääkkeet tepsivät vyöruusuun, kunhan ne ottaa neljän päivän sisällä rakkuloiden ilmestymisestä. Aikaa siis olisi vielä.

Soitan kokoukseen, että myöhästyn lääkärikäynnin verran. Lääkäri on nopea. Hän tarjoaa sairauslomaa. Nauran ehdotukselle. Nappaan pillerit jo apteekissa. Tauti on siis voitettu!

Istun kokouksessa viisi tuntia, ja oloni on pirteä. Illalla on vielä elokuvan ensi-ilta ja sen päälle odotettu päivällinen. En halua jättäytyä niistä pois.
Illallispöydässä ruoka maistuu sahanpurulta. Sorkin blinejä pystymättä nielemään. Kotona lysähdän sänkyyn. Olkaa särkee koko yön.

Seuraavana aamuna olen menossa automatkan päähän tekemään juttua.

”Minulla on vyöruusu”, selitän valokuvaajalle. ”Niinkö? Isälläni on myös, jalassa. Hän on hirveän sairas”, valokuvaaja kertoo.

Käy kuitenkin ilmi, että kärsimme eri taudeista. Kuvaajan isällä on ruusu, joka on tulehdustauti.

Oloni on kehno. Joudumme pysähtymään matkalla, sillä minua huimaa ja tarvitsen raikasta ilmaa. Ruokapöydässä on herkkuja vieri vieressä, mutta minulle ei maistu mikään. Kulauttelen muutamia haarukallisia alas vesitilkkojen kera, etten vaikuttaisi kronkelilta.

Olkapää valvottaa taas. Mikään lääke ei auta kipuun.

Pääsiäinen - suoraan sänkyyn

Vapaata! Vakuutan, että olen tarpeeksi kunnossa lähteäkseni maalle. Paitsi etten pysty kantamaan mitään oikealla kädelläni, vaate hankaa kipeästi käsivarressa, hartiaa särkee ja minulla on kuumeinen olo.

Automatkalla iskee voimakas pahoinvoinnin aalto. Auringonvalo sattuu silmiin.

Maalla huvitukset ovat vähissä: tällä kertaa ei saunaa, ei avantoa, vaan suoraan sänkyyn.

Seuraavana aamuna koko käsivarren sisäpuoli ranteesta ylöspäin ja osa selkää on rakkuloitten ja punaisten läiskien peitossa. Kuumotus ja arkuus leviävät pelottavasti.

Syön desilitran verran pastaa haarukka vasemmassa kädessä. Oikeaa kättä en pysty liikuttamaan.

”Mentäiskö päivystykseen?” mies ehdottaa huolissaan.

”Äh. Melkein sadan kilometrin päähän? Minullahan on lääkkeet!” vas­tustan.

Makaan olohuoneen puusohvalla ja googlaan kaiken mahdollisen tiedon vyöruususta. Mikään löytämäni informaatio ei lohduta. Hermokivut voivat kestää puolisen vuotta. Vanhuksilla ne voivat jäädä päälle loppuiäksi.

Toisena pääsiäispäivänä aurinko paistaa huikaisevasti. Ihmiset ulkoilevat jäällä. Pinnani ei enää kestä. Toisten vastusteluista huolimatta puen toppatakin ylle ja lähden tavalliselle lenkilleni. Kele! Liikunnalla ja tahdonvoimalla tämäkin vaiva selätetään.

Puuskutan ensimmäisen mäen harjalle. Sydän hakkaa hurjana, jalat eivät kannata. Annan periksi.

Kotona sohvalla tulee itku. Olkapäätä ja kättä särkee niin, että nukkuminen on mahdotonta. Ikuistan käsivarteni kännykkäkuviin todistuskappaleeksi tuleville sukupolville. Makaan vapaapäivät pöpperössä.

Kesä ja syksy - tuliko se jäädäkseen?

Toukokuussa viikonloppumatkalla kannan kevyttä käsilaukkua pitkästä aikaa oikealla puolella. Kipuillut hermo ärtyy entistä hankalammaksi.
Fysioterapia ei helpota tilannetta. En pysty juuri kääntämään päätäni.

Teen puutarhatyöt mökillä vasemmalla kädellä, aivan kirjaimellisesti.

Kerron vyöruususta tuttaville ja jokainen itse vaivasta kärsinyt lähes purskahtaa itkuun. Jokainen tunnistaa tai muistaa kivun kamaluuden.

Parisenttinenkin alue voi olla äärettömän tuskainen. Minulla poltteessa oli koko käsivarsi.

Heinäkuussa hermokipu niskassa tulee ja menee, mutta jatkuu. Hankin uuden, superkalliin tyynyn. Sitten alkavat nivelkivut sormissa, varpaissa ja päkiöissä.

Lääkärikäynti syyskuussa vahvistaa asian: vyöruusuvirus, mokoma pirulainen, on todennäköisesti aktivoinut niveltulehduksen.

Vasta nyt, puolen vuoden jälkeen, uskallan kuitenkin takaisin kuntosalille.

En lähde lyhyellekään matkalle ilman vyöruusulääkettä, jota minulla on jatkossa varalla purkillinen. Mutta kun valtion ensi vuoden budjettiin ei vieläkään otettu lasten vesirokkorokotetta, sain taas melkein – kuten sattuva sanonta kuuluu – näppylöitä.

 

Kipeä muisto vesirokosta

Herpeslääke helpottaa, rokote estää vyöruusua.

Vyöruusun aiheuttaa vesirokkovirus (Varicella-zostervirus, VZV). Lähes jokainen saa vesirokkotartunnan aikuisikään mennessä. Virus jää uinumaan selkäytimen takasarven hermosolmuun. Kun immuniteetti syystä tai toisesta heikkenee, virus voi aktivoitua ja kulkea hermoa tai verisuonta pitkin ihoon ja aiheuttaa vyöruusun.

Tavallisimmin vyöruusu puhkeaa ikäihmisillä puolustuskyvyn heiketessä. 50–60 vuoden iästä lähtien vyöruusu käy yhä yleisemmäksi. Yli 80-vuotiaista jo puolet on sairastanut vyöruusun, ja jotkut jopa pari kolmekin kertaa.

Vaikka vastustuskyvyn heikkeneminen edistää vyöruusun syntyä, suurin osa iskee täysin terveisiin. Taustalla olevaa sairautta on syytä hakea vain, jos vyöruusu on erityisen ankara tai toistuva tai sairastuneella on runsaasti muita infektioita tai muita oireita.
 
Useimmat tuntevat kihelmöintiä, kipua tai ihon kosketustunnon herkistymistä 1–3 päivää ennen kuin rakkulat puhkeavat. Kaksi kolmesta vyöruususta tulee  rintakehän, vatsan tai lanneselän alueelle. Joka kuudes on kasvoissa: otsassa tai silmän ympäristössä.

Rakkulat ovat usein viinirypäleterttua muistuttavia ryppäitä, ja ne puhkeavat aina vain toiselle puolelle kehoa. Tästä vyöruusun voi useimmiten erottaa yskärokkoviruksen (Herpes simplex -viruksen, HSV:n) aiheuttamasta rakkulataudista.

Vyöruusu paranee itsestään parissa viikossa rakkuloiden kuivuessa. Paikalle voi jäädä pitkäksi aikaa pigmentoitunut jälki. Yleisin pitkäaikainen harmi on hermosärky (neuralgia). Se on harvinainen nuorilla.
 
Yli 50-vuotiaista vähintään neljän viikon säryn tai ihon kosketustunnon herkistymisen saa joka neljäs; iäkkäämmistä suurin osa. Jos rakkulat ovat kasvohermon tai silmän alueella, vaarana ovat sarveiskalvon haavaumat, joista voi tulla pysyvä näköhaitta tai viherkaihi. Virus saattaa halvaannuttaa myös kasvohermon.

Sama lääke, joka tepsii yskänrokkoon, tepsii myös vesirokkovirukseen. Annosten on vain oltava suuria. Suomessa myydään vyöruusuun asikloviiria, valasikloviiria ja famsikloviiria. Kaksi jäljempänä mainittua ovat kalliimpia, mutta niiden etuna on harvempi lääkkeiden otto (kolmasti päivässä). Lääke tulisi aloittaa heti ensimmäisenä rakkulapäivänä, tai jo ennakkokivun aikaan. Lääke vähentää rakkuloiden kehittymistä päivällä. Vielä tärkeämpää on se, että lääke todennäköisesti lyhentää hermosäryn kestoa.

Silmän alueella oleva vyöruusu on aina hoidettava lääkkeellä. Sillä pyritään silmän vaurioiden estämiseen. Samaa viruslääkettä sisältävä salva on paljon tehottomampi kuin tablettihoito eikä sitä yleensä suositeta. Asikloviiri ja sen johdokset ovat hyvin turvallisia.

Jos potee vastustuskykyä heikentävää sairautta, on lääkehoidossa tai jos vyöruusu on silmän seudussa, on heti taudin havaittuaan lähdettävä lääkäriin. Sairaalahoitoa tauti vaatii harvoin.
 
Joissakin maissa vyöruusurokotte on otettu yleiseen rokotusohjelmaansa. Tällöin sitä suositetaan 50 tai 60 vuotta täyttäneille. Rokote on rakenteeltaan sama kuin lapsille suositeltava vesirokkorokote mutta vahvempi. Kyseessä on elävää heikennettyä virusta sisältävä rokote, joten sitä ei suositella immuunipuutteisille, vaikka näillä vyöruusun riski onkin suurin.

Tämän kymmenisen vuotta käytössä olleen rokotteen rinnalle on tulossa vuonna 2015 tai 2016 uusi rokote, jossa ei ole elävää virusta. Se on tehokkaampi ikääntyneille (yli 70-vuotiaille) ja sopii myös immuunipuutteisille.

Vyöruusun syynä on aina oman, nuorempana vesirokon yhteydessä hankitun kroonisen infektion aktivoituminen. Koska virus on sama, vyöruusupotilas voi tartuttaa vesirokon ympäristöönsä. Vesirokko on hyvin tarttuva. Se tarttuu pieninä ilman kautta kulkevina pisaroina. Sen sijaan vyöruusupotilas levittää virusta käsiensä kosketuksen kautta.
 
Asiantuntija: infektiotautien erikoislääkäri Jukka Lumio

Jape

Vöyruusuun ei tehoa antibiootit, koska sen aiheuttaa virus (vesirokkovirus). Yleensä annetaan viikon ajaksi viruslääkettä joka saa vesirokkoviruksen uinahtamaan uudelleen. Ruusuun taas auttaa antibioottilääkitys koska sen aiheuttaa bakteeri

(yleensä stafylokokkibakteeri). Vyöruusu ja ruusu ovat siis kaksi eri tautia.

tuputuikku

Hei Ulla-Maija, olisiko mahdollista kuulla "vyöruususi" myöhemmästä elämästä.Ovatko kivut vielä vuoden kuluttua kovat ja miten pärjäilet sen kanssa. Minulla nyt tuo pahin kohta päällä ja aprikoin,että onko toivoa liikkumisesta (kuntosalista) enää koskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla