Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Viime kevääni oli pilalla ennen kuin valkovuokot puhkesivat. Vyöruusu on liian kaunis nimi. Minua rankaistiin vyöruoskalla.

Maaliskuu - särkee koko yön

Vihdoin perjantai, pääsen pitkään kestäneen flunssan jälkeen kuntosalille. Mahtava fiilis. Nousen punnerruspenkiltä, käännän päätä, niskassa tuntuu oudolta. Ei, se ei ole niksahtanut painojen kanssa äheltäessä. Kipu häviää yhtä äkkiä kuin on tullut.

Saunan lauteilla se muistuttaa uudestaan, nopea, ennen kokematon viilto. Venyttelen niskaa, tarjoan sille tainnutusta kylmäaltaassa.

Illalla oikeassa käsivarressa on kummallisia tuntohäiriöitä. Ranteen sively välillä koskee, välillä iho on kuin puudutettu. Sängyssä olkapäätä alkaa särkeä, ja kipu vaeltaa ympäri olkaniveltä. Olenko sittenkin venäyttänyt jäseneni salilla?

Yön kärvisteltyäni otan aamulla särkylääkkeen ja valitan perheelle. ”Mene lääkäriin”, he kehottavat.
Huitaisen. Eiköhän tämä tästä.

Päivä sujuu, mutta yöpuulle mennessä olkapäätä ja oikeaa käsivartta särkee vimmatusti.

Lääkekaapin varastoista ensin burana, sitten voimakkaampi kipulääke. Jälkimmäinen turruttaa niin, että saan pari tuntia nukuttua.

Maanantaihin mennessä särky ei hellitä. Olkapäätä on vaikea liikuttaa. Puren hammasta. Teen töitä. Käsi ei tahdo totella kynää. Käsilaukkua on pakko kantaa vasemmalla puolella. Tunnen itseni kaikin puolin sairaaksi. Haastateltavani niiskuttaa flunssaisena. Säälin häntä itseäni enemmän.

Tiistai koittaa enkä ole nukkunut kunnolla neljään yöhön. Olkapäätä kärsii tuskin liikuttaa.

Suihkussa katseeni osuu oikeaan kyynärtaipeeseen. Siihen on noussut pari pientä rakkulaa. Oivallan heti, mikä on vaivani nimi. Ystävilläni on ollut vyöruusu, samoin sisarillani. Kun isäni sai vyöruusun päähänsä, hän joutui sairaalaan kuukaudeksi.

Teen muutaman nopean googlauksen ja varaan ajan lääkäriltä. Google kertoo, että lääkkeet tepsivät vyöruusuun, kunhan ne ottaa neljän päivän sisällä rakkuloiden ilmestymisestä. Aikaa siis olisi vielä.

Soitan kokoukseen, että myöhästyn lääkärikäynnin verran. Lääkäri on nopea. Hän tarjoaa sairauslomaa. Nauran ehdotukselle. Nappaan pillerit jo apteekissa. Tauti on siis voitettu!

Istun kokouksessa viisi tuntia, ja oloni on pirteä. Illalla on vielä elokuvan ensi-ilta ja sen päälle odotettu päivällinen. En halua jättäytyä niistä pois.
Illallispöydässä ruoka maistuu sahanpurulta. Sorkin blinejä pystymättä nielemään. Kotona lysähdän sänkyyn. Olkaa särkee koko yön.

Seuraavana aamuna olen menossa automatkan päähän tekemään juttua.

”Minulla on vyöruusu”, selitän valokuvaajalle. ”Niinkö? Isälläni on myös, jalassa. Hän on hirveän sairas”, valokuvaaja kertoo.

Käy kuitenkin ilmi, että kärsimme eri taudeista. Kuvaajan isällä on ruusu, joka on tulehdustauti.

Oloni on kehno. Joudumme pysähtymään matkalla, sillä minua huimaa ja tarvitsen raikasta ilmaa. Ruokapöydässä on herkkuja vieri vieressä, mutta minulle ei maistu mikään. Kulauttelen muutamia haarukallisia alas vesitilkkojen kera, etten vaikuttaisi kronkelilta.

Olkapää valvottaa taas. Mikään lääke ei auta kipuun.

Pääsiäinen - suoraan sänkyyn

Vapaata! Vakuutan, että olen tarpeeksi kunnossa lähteäkseni maalle. Paitsi etten pysty kantamaan mitään oikealla kädelläni, vaate hankaa kipeästi käsivarressa, hartiaa särkee ja minulla on kuumeinen olo.

Automatkalla iskee voimakas pahoinvoinnin aalto. Auringonvalo sattuu silmiin.

Maalla huvitukset ovat vähissä: tällä kertaa ei saunaa, ei avantoa, vaan suoraan sänkyyn.

Seuraavana aamuna koko käsivarren sisäpuoli ranteesta ylöspäin ja osa selkää on rakkuloitten ja punaisten läiskien peitossa. Kuumotus ja arkuus leviävät pelottavasti.

Syön desilitran verran pastaa haarukka vasemmassa kädessä. Oikeaa kättä en pysty liikuttamaan.

”Mentäiskö päivystykseen?” mies ehdottaa huolissaan.

”Äh. Melkein sadan kilometrin päähän? Minullahan on lääkkeet!” vas­tustan.

Makaan olohuoneen puusohvalla ja googlaan kaiken mahdollisen tiedon vyöruususta. Mikään löytämäni informaatio ei lohduta. Hermokivut voivat kestää puolisen vuotta. Vanhuksilla ne voivat jäädä päälle loppuiäksi.

Toisena pääsiäispäivänä aurinko paistaa huikaisevasti. Ihmiset ulkoilevat jäällä. Pinnani ei enää kestä. Toisten vastusteluista huolimatta puen toppatakin ylle ja lähden tavalliselle lenkilleni. Kele! Liikunnalla ja tahdonvoimalla tämäkin vaiva selätetään.

Puuskutan ensimmäisen mäen harjalle. Sydän hakkaa hurjana, jalat eivät kannata. Annan periksi.

Kotona sohvalla tulee itku. Olkapäätä ja kättä särkee niin, että nukkuminen on mahdotonta. Ikuistan käsivarteni kännykkäkuviin todistuskappaleeksi tuleville sukupolville. Makaan vapaapäivät pöpperössä.

Kesä ja syksy - tuliko se jäädäkseen?

Toukokuussa viikonloppumatkalla kannan kevyttä käsilaukkua pitkästä aikaa oikealla puolella. Kipuillut hermo ärtyy entistä hankalammaksi.
Fysioterapia ei helpota tilannetta. En pysty juuri kääntämään päätäni.

Teen puutarhatyöt mökillä vasemmalla kädellä, aivan kirjaimellisesti.

Kerron vyöruususta tuttaville ja jokainen itse vaivasta kärsinyt lähes purskahtaa itkuun. Jokainen tunnistaa tai muistaa kivun kamaluuden.

Parisenttinenkin alue voi olla äärettömän tuskainen. Minulla poltteessa oli koko käsivarsi.

Heinäkuussa hermokipu niskassa tulee ja menee, mutta jatkuu. Hankin uuden, superkalliin tyynyn. Sitten alkavat nivelkivut sormissa, varpaissa ja päkiöissä.

Lääkärikäynti syyskuussa vahvistaa asian: vyöruusuvirus, mokoma pirulainen, on todennäköisesti aktivoinut niveltulehduksen.

Vasta nyt, puolen vuoden jälkeen, uskallan kuitenkin takaisin kuntosalille.

En lähde lyhyellekään matkalle ilman vyöruusulääkettä, jota minulla on jatkossa varalla purkillinen. Mutta kun valtion ensi vuoden budjettiin ei vieläkään otettu lasten vesirokkorokotetta, sain taas melkein – kuten sattuva sanonta kuuluu – näppylöitä.

 

Kipeä muisto vesirokosta

Herpeslääke helpottaa, rokote estää vyöruusua.

Vyöruusun aiheuttaa vesirokkovirus (Varicella-zostervirus, VZV). Lähes jokainen saa vesirokkotartunnan aikuisikään mennessä. Virus jää uinumaan selkäytimen takasarven hermosolmuun. Kun immuniteetti syystä tai toisesta heikkenee, virus voi aktivoitua ja kulkea hermoa tai verisuonta pitkin ihoon ja aiheuttaa vyöruusun.

Tavallisimmin vyöruusu puhkeaa ikäihmisillä puolustuskyvyn heiketessä. 50–60 vuoden iästä lähtien vyöruusu käy yhä yleisemmäksi. Yli 80-vuotiaista jo puolet on sairastanut vyöruusun, ja jotkut jopa pari kolmekin kertaa.

Vaikka vastustuskyvyn heikkeneminen edistää vyöruusun syntyä, suurin osa iskee täysin terveisiin. Taustalla olevaa sairautta on syytä hakea vain, jos vyöruusu on erityisen ankara tai toistuva tai sairastuneella on runsaasti muita infektioita tai muita oireita.
 
Useimmat tuntevat kihelmöintiä, kipua tai ihon kosketustunnon herkistymistä 1–3 päivää ennen kuin rakkulat puhkeavat. Kaksi kolmesta vyöruususta tulee  rintakehän, vatsan tai lanneselän alueelle. Joka kuudes on kasvoissa: otsassa tai silmän ympäristössä.

Rakkulat ovat usein viinirypäleterttua muistuttavia ryppäitä, ja ne puhkeavat aina vain toiselle puolelle kehoa. Tästä vyöruusun voi useimmiten erottaa yskärokkoviruksen (Herpes simplex -viruksen, HSV:n) aiheuttamasta rakkulataudista.

Vyöruusu paranee itsestään parissa viikossa rakkuloiden kuivuessa. Paikalle voi jäädä pitkäksi aikaa pigmentoitunut jälki. Yleisin pitkäaikainen harmi on hermosärky (neuralgia). Se on harvinainen nuorilla.
 
Yli 50-vuotiaista vähintään neljän viikon säryn tai ihon kosketustunnon herkistymisen saa joka neljäs; iäkkäämmistä suurin osa. Jos rakkulat ovat kasvohermon tai silmän alueella, vaarana ovat sarveiskalvon haavaumat, joista voi tulla pysyvä näköhaitta tai viherkaihi. Virus saattaa halvaannuttaa myös kasvohermon.

Sama lääke, joka tepsii yskänrokkoon, tepsii myös vesirokkovirukseen. Annosten on vain oltava suuria. Suomessa myydään vyöruusuun asikloviiria, valasikloviiria ja famsikloviiria. Kaksi jäljempänä mainittua ovat kalliimpia, mutta niiden etuna on harvempi lääkkeiden otto (kolmasti päivässä). Lääke tulisi aloittaa heti ensimmäisenä rakkulapäivänä, tai jo ennakkokivun aikaan. Lääke vähentää rakkuloiden kehittymistä päivällä. Vielä tärkeämpää on se, että lääke todennäköisesti lyhentää hermosäryn kestoa.

Silmän alueella oleva vyöruusu on aina hoidettava lääkkeellä. Sillä pyritään silmän vaurioiden estämiseen. Samaa viruslääkettä sisältävä salva on paljon tehottomampi kuin tablettihoito eikä sitä yleensä suositeta. Asikloviiri ja sen johdokset ovat hyvin turvallisia.

Jos potee vastustuskykyä heikentävää sairautta, on lääkehoidossa tai jos vyöruusu on silmän seudussa, on heti taudin havaittuaan lähdettävä lääkäriin. Sairaalahoitoa tauti vaatii harvoin.
 
Joissakin maissa vyöruusurokotte on otettu yleiseen rokotusohjelmaansa. Tällöin sitä suositetaan 50 tai 60 vuotta täyttäneille. Rokote on rakenteeltaan sama kuin lapsille suositeltava vesirokkorokote mutta vahvempi. Kyseessä on elävää heikennettyä virusta sisältävä rokote, joten sitä ei suositella immuunipuutteisille, vaikka näillä vyöruusun riski onkin suurin.

Tämän kymmenisen vuotta käytössä olleen rokotteen rinnalle on tulossa vuonna 2015 tai 2016 uusi rokote, jossa ei ole elävää virusta. Se on tehokkaampi ikääntyneille (yli 70-vuotiaille) ja sopii myös immuunipuutteisille.

Vyöruusun syynä on aina oman, nuorempana vesirokon yhteydessä hankitun kroonisen infektion aktivoituminen. Koska virus on sama, vyöruusupotilas voi tartuttaa vesirokon ympäristöönsä. Vesirokko on hyvin tarttuva. Se tarttuu pieninä ilman kautta kulkevina pisaroina. Sen sijaan vyöruusupotilas levittää virusta käsiensä kosketuksen kautta.
 
Asiantuntija: infektiotautien erikoislääkäri Jukka Lumio

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti