Gia sanoo, että on miehensä kanssa toisen lapsen kohdalla entistä tietoisempi siitä, että myös parisuhteelle pitää järjestää aikaa. Kuva: Heli Blåfield
Gia sanoo, että on miehensä kanssa toisen lapsen kohdalla entistä tietoisempi siitä, että myös parisuhteelle pitää järjestää aikaa. Kuva: Heli Blåfield

Gia, 38, huomasi olevansa toisen lapsensa kanssa pelokkaampi äiti kuin ensimmäisen. Lue myös puolison näkemys asiasta.

”Kerroimme esikoisellemme tulevasta pikkusisaruksesta hänen 7-vuotispäivänään. Hän oli toivonut sisarusta jo vuosia, joten hän oli tietysti hirveän innoissaan.

Jo ennen esikoisemme syntymää mietimme, miten mahdollinen lapsen saaminen vaikuttaisi elämäämme: arjen sujumiseen, harrastuksiin, asumiseen ja niin edelleen. Keskustelimme paljon siitä, miten saamme arjen rullaamaan ja säilytämme samalla kahdenkeskisen suhteemme ja pysymme molemmat omina itsenämme. Emme kumpikaan poteneet suurta vauvakuumetta.

Meillä ei ollut lähtökohtana saada lapsia pienellä ikäerolla tai ylipäätään suurta perhettä. Esikoisemme oli hyvin vaivaton vauva ja lapsi, ja mietimme, miten todennäköistä on, että saamme toisen samanlaisen. Kun ikää kertyi, aloimme kuitenkin ajatella, että jos vielä haluamme toisen lapsen, aika on nyt. Mielessä kävi myös, etten välttämättä tulisi enää raskaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ensimmäisen raskauteni aikana olin hyvin huoleton enkä pelännyt mitään.

Esikoisemme on saanut hyvin pitkään vanhempiensa jakamattoman huomion, mikä on aika harvinaista. Nyt olemme tietysti hirveän onnellisia siitä, että tämä meni näin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäinen ja toinen raskauteni erosivat toisistaan täysin. Esikoistamme odottaessani voin todella hyvin, ja vatsani kasvoi vasta aivan loppuraskaudessa. Pelasin golfia vielä viikko ennen synnytystä ja laskin jopa tasoitustani tuolla kierroksella. Toista lastamme odottaessani voin pahoin yötä päivää, minulla oli kipuja ja supistuksia, jouduin olemaan sairauslomalla, ja urheilu jäi tyystin.

Jos ensimmäisessä raskaudessa olin koko ajan kartalla siitä, mikä raskausviikko ja -päivä on meneillään, toisesta raskaudesta tuli selviytymistaistelua: jokainen selvitetty viikko oli viikko vähemmän raskaana olemista. Seurasin esikoisemme kanssa raskausäpistä, millä viikolla sikiö oli perunan tai munakoison kokoinen.

Ensimmäisen raskauteni aikana olin hyvin huoleton enkä pelännyt mitään. Toisella kerralla olin paljon tietoisempi siitä, mitä saa ja ei saa syödä ja mikä kaikki synnytyksessä voi mennä pieleen. Huolehdin myös enemmän mahdollisista sairauksista.

Esikoisemme vauva-aikana matkustimme Aasiassa, mutta enää en lähtisi sinne vauvan kanssa, koska MPR-rokotetta ei anneta niin pienelle. Viime kesänä matkustimme Kroatiassa, ja tarkoituksena oli käydä myös Montenegrossa ja Bosnia-Hertsegovinassa. Lähtöaamuna Kroatiassa luin kuitenkin maiden tuhkarokkotilanteesta, ja muutimme suunnitelmia lennosta. Jäimmekin Kroatiaan.

Huolehdin nykyään enemmän, sillä olen tietoisempi kaikesta, mitä voi sattua.

Meillä on ihana kaveriverkosto, ja otamme vuorotellen lapsia hoitoon ja autamme toisiamme.

Oman ja yhteisen ajan järjestäminen on tietysti asteen haastavampaa nyt, kun lapsia on kaksi. Olemme entistäkin tietoisempia siitä, että aikaa pitää järjestää. kahdeksanvuotiaalle löytyy aina onneksi helposti hoitopaikka jonkun kaverin luota. Meillä on ihana kaveriverkosto, ja otamme vuorotellen lapsia hoitoon ja autamme toisiamme.

Jos meistä Miikan kanssa tuntuu, ettei yhteys toiseen ei pelaa ihan täysin, osaamme ajatella, että se johtuu vain tästä hektisestä elämänvaiheesta. Kun saamme viettää aikaa kahdestaan, huomaamme, että olemme edelleen ne kaksi samaa tyyppiä kuin ennen lapsia, ja meillä on hirmuisen hyvä olla toistemme kanssa.”

Lue myös Gian puolison Miikan näkemys lasten ikäerosta.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla