Nuorta ei saa jättää yksin hänen etsiessään vaihtoehtoja omalle minuudelleen tai kun hän kokeilee rajojaan, Marttinen sanoo. Kuva: <span class="photographer">Elina Marttinen</span>
Nuorta ei saa jättää yksin hänen etsiessään vaihtoehtoja omalle minuudelleen tai kun hän kokeilee rajojaan, Marttinen sanoo. Kuva: Elina Marttinen

Teinin kanssa eläminen on myös vanhemmalle tilaisuus kehittää omaa identiteettiään.

Elina Marttinen on vieraana Meidän Perheen ja Vauva.fin Teinit, niitä on vain pakko rakastaa -podcastin jaksossa, jossa pohditaan teinien vanhemmuutta.

Identiteetin kasvua tutkineen psykologi Elina Marttisen mukaan on traagista, kuinka sosiaalinen media asettaa nuorille identiteettipaineita. Itseä verrataan toisiin, ja silloin saattaa hämärtyä käsitys siitä, että meistä kaikki ovat keskeneräisiä.

– Nuorten olisi hyvä puhua asiasta ääneen, ei vain ajatella itsekseen. Usein mielikuvat toisten elämästä tasoittuvat, kun juttelee muiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nuoren pitääkin mennä toisinaan sovinnaisuusrajojen yli.

Olemme saavuttaneet jonkinasteisen huipun yksilökeskeisyydessä, Marttinen toteaa. Se korostuu tässä ajassa, jossa on mahdollista jatkuvasti verrata omia valintoja toisten valintoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

–  Identiteetti on minuuden ja ympäristön välissä oleva asia. Näiden kahden välillä käydään neuvottelua esimerkiksi siitä, sovinko tähän porukkaan ja olenko näiden ihmisten kanssa samansuuntaisesti ajatteleva.

Nuorelle voi olla ahdistavaa, jos ei ole varma, kuka on ja mihin suuntaan on menossa. Marttisen mukaan on lähtökohtaisesti aina hyvä asia, kun nuori etsii tietoa liittyen oman identiteetin muodostamiseen. Mutta jos etsimiseen jumiutuu ja siihen liittyy murehtivia sävyjä tai ahdistusta, aikuisen hälytyskellojen pitäisi soida.

– Nuorta ei saa jättää yksin hänen etsiessään vaihtoehtoja omalle minuudelleen tai kun hän kokeilee rajojaan. Nuoren pitääkin kokeilla erilaisia identiteettejä ja mennä toisinaan sovinnaisuusrajojen yli.

Voi vaikka sanoa, että sä olet ihana, vaikka oletkin noin kamala.

Silloin, kun nuoren identiteetti rakentuu aivan erilaisten valintojen ympärille kuin mitä vanhempi itse arvostaa, käydään tiukasti vanhemman omilla rajoilla. Miten silloin säilyttää ajatus, että nuori on edelleen se sama ihana lapsi, jolle olet luonut turvasataman? Miten hyväksyä se, että nuori on nyt lähdössä tuosta satamasta ja vetelee samalla naruista, jotka ovat aikuiselle kaikkein vaikeimmat, Marttinen pohtii.

– Siellä sisällä niittien, erilaisten poliittisten mielipiteiden, värjättyjen hiusten, lolitahameiden tai seksuaalisen suuntauksen ristiaallokossa on kuitenkin se oma lapsi.

Hän peräänkuuluttaa myös vanhemmille itsemyötätuntoa. Näissä tilanteissa myös aikuiselle tarjoutuu tilaisuus kehittää omaa identiteettiään ja tuuletella luutuneita käsityksiään.

– Me kaikki saamme joskus itsemme kiinni tällaisista hetkistä teinien kanssa. Vanhemman tärkein tehtävä on huolehtia, että nuori tietää, että vanhempien rakkaus säilyy. Voi vaikka sanoa, että sä olet ihana, vaikka oletkin noin kamala.

Kuuntele Teinit, niitä on vain pakko rakastaa -podcast tästä: 
 

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Elina Marttisen kasvatusvinkki:

Vanhemman on muistettava laittaa happinaamari ensin itselle: Silloin kun lapsen kanssa on rankkaa, pitää pitää huolta itsestäsi vanhempana, ettei uuvu, menetä malttia, toimi omien arvojen vastaisesti tai hylkää nuorta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla