Kuvitus: Satu Kettunen
Kuvitus: Satu Kettunen

Anni Leino ei osannut odottaa, miten varhain tyttären murrosikä voisi alkaa. Selvisi, että se on aivan tavallista.

Kylläpä hiuksesi ovat likaiset!

9-vuotias tyttäreni ei näytä ilahtuvan uutisesta. Taas pitäisi mennä hiustenpesulle, vaikka edellisestä kerrasta on vain kaksi päivää. Saamme sovittua, että tukka pestään vastedes useammin, mutta asia jää vaivaamaan minua.

Pian huomaan muutakin: pehmeille lapsenkasvoille on ilmestynyt pieniä valkopäisiä finnejä. Ovatko ne vaarallisia, tyttö kyselee, ja minä rauhoittelen. Oikeasti olen ymmälläni. Pitääkö jo 9-vuotiaan pestä kasvonsa puhdistusaineilla? Päätän kysyä asiaa apteekista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mutta ei aikaakaan, kun saan selityksen, joka ei jätä tulkinnanvaraa. Tyttöni on menossa suihkuun, kun huomaan hänellä hentoiset rinnanalut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritän olla tuijottamatta, mutta se on vaikeaa. En haluaisi uskoa silmiäni. Jos minä näen ne nyt, niin tyttö itse on varmasti huomannut jo paljon aiemmin. Muistan itsekin, miltä pienet pallot rinnassa tuntuivat ennen kuin mitään vielä näkyi ulospäin.

Olen järkyttynyt. Yhdeksänvuotiaani ottaa ensiaskeliaan kohti naiseutta, ja minä en ole varautunut siihen lainkaan. Olin kuvitellut hetken koittavan vasta aikaisintaan kahden vuoden kuluttua, jos vielä silloinkaan. Eihän minun pieni esikoistyttöni voi vielä muuttua murrosikäiseksi. Eihän?

Onko se normaalia?

Päässäni velloo kaksi isoa kysymystä. Miten osaan puhua tytön kanssa oikealla tavalla tilanteesta? Ja ehkä vielä polttavampana: onko tämä normaalia näin varhain?

Googlaamalla selviää, että syytä huoleen ei ole. Lasten, etenkin tyttöjen, murrosiän alkaminen on aikaistunut. Yhä useammalla se alkaa jo alakouluiässä.

Syytä murrosiän aikaistumiseen ei täysin tiedetä.

Kouluterveydenhuollossa lääkärinä sekä tutkijana työskentelevä nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola vahvistaa asian.

– 9-vuotiaana alkava puberteetti ei ole epänormaalia, vaikkakin ikähaitarin alkupäästä. Tytöillä rinnat alkavat kasvaa 8–13-vuotiaana, häpykarvoitus ilmaantuu 9–14-vuotiaana ja kuukautiset alkavat 10–15-vuotiaana, kertoo Kosola.

Selvää syytä murrosiän aikaistumiselle ei täysin tiedetä, mutta etenkin teollisuusmaissa yltäkylläinen ravinto ja lasten yleistynyt ylipaino ovat aikaistaneet lasten kehitystä. Lisäksi on arveltu, että kehitysmaiden lasten aikainen murrosikä johtuisi osittain ympäristökemikaaleista.

– Oli syy mikä hyvänsä, viime vuosien aikana murrosiän varhaistuminen on pysähtynyt, mikä on toki hyvä asia, sanoo Kosola.

Alkamisajankohtaan vaikuttaa muun muassa se, milloin äidin tai isän murrosikä on käynnistynyt. Omat kuukautiseni alkoivat 12-vuotiaana. Yllätyn, kun Kosola sanoo, että se onkin noin kaksi vuotta keskimääräistä aiemmin. Vielä 1980–90-luvuilla tyttöjen kuukautiset alkoi yleisimmin vasta 13–14-vuotiaana.

– Jos äidin puberteetti on alkanut aikaisin, on todennäköistä, että lapsellakin alkaa. Lisäksi lapsen kehitys saa alkaa jopa vuoden nuorempana kuin vanhemmalla ennen kuin muutosta pidetään lääketieteellisesti poikkeavana, Kosola sanoo.

Myös kehon koostumus vaikuttaa. Hyvin hoikan lapsen puberteetti voi myöhästyä, sillä keho tarvitsee riittävästi rasvaa sukupuolihormonien tuotantoon. Hieman ylipainoisella lapsella taas runsas rasvakudos saattaa edistää sitä.

Syntymäpainollakin on yllättäen väliä.

– Jos lapsen sikiöaikainen kasvu on häiriintynyt tai lapsi on syntynyt pienikokoisena, se toisinaan aikaistaa hormonitoiminnan käynnistymistä, sanoo Kosola.

Moni asia täsmää. Sen lisäksi, että oma murrosikäni olikin varhainen ja vaikuttaa siis lapseenikin, hän syntyi melko pienikokoisena. Tokaluokkalaisena hänen ruokahalunsa kasvoi, ja koko tyttö kasvoi selvästi aiempaa kookkaammaksi.

Onkin siis ihan odotettavaa, että meillä asuu pieni murrosikäinen.

Meidän pitää puhua

Aamulla ennen kouluun lähtöä lapsi tarkkailee itseään peilistä. Katson häntä ja mietin, miten paljon haluaisin suojella häntä vielä kaikelta siltä, mikä kuuluu aikuisten maailmaan.

Mutta tiedän myös, että avoin puhuminen ja rakastaminen ovat parasta suojaa, mitä voin tarjota.

En silti tiedä, kuinka aloittaisin. Yritän muistella, mitä oma äitini kertoi minulle samassa tilanteessa, mutta päässäni lyö tyhjää.

Samana iltana teemme voileipiä, ja alan varovaisesti kertoa, mistä tukan rasvoittuminen, finnit ja kehon muutokset johtuvat. Kerron myös, mitä lähivuosina on odotettavissa.

”Pojille aikainen murrosikä on enimmäkseen positiivinen juttu. Tyttöjä se voi ahdistaa.”

Kyllä kolmasluokkalainen paljon jo tietääkin. Kuukautisista on puhuttu koulussa, ja joskus uskallettu jutella kavereidenkin kesken. Tyttöni toivoo hartaasti, etteivät ne alkaisi vielä pitkään aikaan. Rauhoittelen, että alkavat kun alkavat, mutta me selviämme siitäkin.

Tyttöä hermostuttaa myös se, jos kavereilla alkaa kaikki vasta paljon myöhemmin ja hänelle nauretaan. Lohdutan häntä: merkkejä on jo näkyvissä. Kerron, miten moni tytöistä on alkanut kasvaa pituutta nopeasti. Luokan pojat näyttävät pikkuisilta tyttöporukoiden vierellä.

Silja Kosola kertoo, että tytöille varhainen puberteetti on yleensä vaikeampi asia kuin pojille.

– Pojille aikainen murrosikä on enimmäkseen positiivinen juttu: he haluavat kasvaa nopeasti pitkiksi ja odottavat äänen madaltumista. Heille on psykologisesti paljon vaikeampaa se, jos murrosikä alkaa myöhään. Tyttöjä taas kehon kypsyminen voi ahdistaa, kun henkisesti ollaan vielä täysin lapsia.

Jo ekaluokkalaisten terveystarkastuksissa lääkäri tavallisesti tarkastaa tytöiltä rintojen ja pojilta kivesten kehitysvaiheen. Se kuuluu rutiiniin, eikä siitä tehdä numeroa lapselle itselleen. Kosolan mukaan ajankohta on olennainen. Silloin lääkäri voi todeta mahdolliset poikkeavuudet. Tarkastuksella on myös toinen tärkeä merkitys:

– Toivomme lasten oppivan, että lääkärissä on turvallista riisuutua, eikä siinä ole mitään hävettävää. Lääkäreiden puolestaan on tärkeä oppia jo peruskoulutuksen aikana, kuinka lapsen ja nuoren intiimiys kohdataan kunnioittavasti.

Siihen täytyy myös vanhempien harjaantua. Kuinka puhua lapselle intiimeistä asioista? Miten antaa hänelle samalla omaa tilaa ja tunnistaa, mitä kaikkea lapsi on valmis käsittelemään? Minusta tämä kaikki tuntuu yllättävän vaikealta.

– Olisi tosi tärkeää, että vanhemmat saisivat ajoissa tietoa lasten murrosiästä, ja siitä puhuttaisiin enemmän kouluterveydenhuollossa. Moni vanhempi hyötyisi keskustelutuesta, sillä asia hämmentää heitäkin, Kosola toteaa.

Niin hämmentääkin. Koulun terveystarkastukset ovat alkamassa, ja soitan terveydenhoitajalle. Terkkari huikkaa, että kaikki hyvin, ei syytä huoleen. Hieno uutinen toki, mutta jään toivomaan konkreettisempaa ammattilaisen näkökulmaa ja tukea. Nyt minusta tuntuu kuin olisin tentissä, jossa testataan vanhemmuuttani, mutta johon en ole ennättänyt lukea.


Kuvitus: Satu Kettunen
Kuvitus: Satu Kettunen


Surutyötä ja tukemista

Tyttäreni on ehtinyt täyttää kymmenen, kun hänen vatsansa alkaa olla jatkuvasti kipeänä. Mieliala ailahtelee. Ensimmäisistä murrosiän merkeistä on vierähtänyt vuosi. Sen vuoden aikana hän on hujahtanut pituutta, ja on enää alle kymmenen senttiä minua lyhyempi. Jumppaan hän tarvitsee kevyen tukitopin.

Kuukautiset alkavat juuri ennen neljännen luokan kesälomaa. Ensimmäiset menkat ovat pitkät, runsaat ja kivuliaat. Pyykkivuori kasvaa, ja tyttöä ahdistaa. Niin ahdistaa minuakin, mutta yritän piilottaa sen. Käytän kaiken kärsivällisyyteni vakuuttaakseni lapsen siitä, että kohta helpottaa.

Oma ahdistukseni kumpuaa ehkä siitä, etten ole ollut vielä valmis kohtaamaan tosiasiaa, että esikoiseni on kasvamassa nuoreksi naiseksi. Se on eräänlaista surutyötä, sillä tietty vaihe elämässä on päättymässä.

Sydäntäni särkee, kun mietin, miten pienenä tyttöni täytyy pärjätä siteiden kanssa.

Hammasta purren keskityn tukemaan tyttöä. Opastan siteiden käytössä ja peseytymisessä. Kerron omista kuukautisistani. Ostan hänelle kosmetiikkapussin, jonne kätken kasvojenpuhdistusainetta, siteitä ja ensimmäisen ripsivärin. Kerromme menkoista tytön mummulle ja kummitädille, jotka onnittelevat ja ihastelevat. Tyttö uskaltaa kertoa myös parhaille ystävilleen.

Seksistä pitää tietysti puhua myös. Tuntuu absurdilta kertoa kymmenvuotiaalle, että hienoa, voit saada lapsia tulevaisuudessa! En taida onnistua tehtävässä ihan kympin veroisesti, mutta lohduttaudun sillä, että en varmasti ole ainoa.

Silja Kosola kannustaa puhumaan kuukautisista myönteisenä asiana.

– Kuukautisten kunniaksi voi vaikka järjestää äidin ja tyttären kahdenkeskiset juhlat. Nehän ovat merkki siitä, että on terve. On usein paljon surullisempaa, jos kuukautiset viivästyvät vuosia. Se aiheuttaa enemmän huolta ja voi johtua jostain ongelmasta.

Sydäntäni särkee, kun mietin, miten pienenä tyttöni täytyy pärjätä siteiden kanssa koulussa ja harrastuksissa. Vatsakivun vuoksi väliin jää monta koulupäivää.

Leikki jatkukoon

12-vuotiaana tyttö on jo sopeutunut muutoksiin eikä enää stressaa kuukautisista. Ja mikä parasta, hän nauttii kehostaan ja tuo sitä esille persoonallisella pukeutumisellaan sekä tanssiharrastuksessa.

Pikkusiskokin katselee isosiskoaan ihaillen. Hän ymmärtää, että uimaan mennään sitten, kun isosiskolla ei ole menkkoja. Uskon, että kun hänen murrosikänsä aikanaan alkaa, olemme molemmat siihen valmiita.

12-vuotias on vielä lapsi, jota ei pidä kodella yhtään isompana.

Silja Kosola muistuttaa, että 12-vuotiaskin on vielä lapsi, jota ei pidä kohdella yhtään isompana.

– Sen ikäisen psyykkinen kehitys on vielä kesken eikä kulje käsi kädessä fyysisen kypsymisen kanssa. Koska puberteetin alkaminen on aikaistuntu, nuoruusikä on pidempi kuin koskaan aiemmin. Siksi lapsuutta tulisi vaalia mahdollisimman pitkään.

Olen tismalleen samaa mieltä. Kun katselen lasteni puuhailevan yhdessä Pet Shop -leluilla, olen onnellinen, että pikkusisko pitää yllä jatkuvaa leikkiä kodissamme. Lupaan itselleni, etten vaadi kumpaakaan ottamaan liian aikaisin vastuuta, johon eivät ole vielä valmiita. Lapsuuden huolettomia päiviä ei voi olla elämässä liikaa.

Tyttöni saavat olla pieniä niin kauan kuin haluavat.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla