Vauva-lehden neuvolakyselyssä selvisi, että vanhemmat puhuvat vastaanotolla entistä avoimemmin siitä, miten oikeasti menee. Terveydenhoitajista se on hyvä asia: silloin he pystyvät auttamaan.
Neljä synnytyksen jälkitarkastusta. Neljä rokotusta yksivuotiaalle. Puolentoista tunnin laaja terveystarkastus nelivuotiaalle. Tavallisena tiistaina terveydenhoitaja Satu Räisäsellä pitää kiirettä Ison Omenan neuvolassa Espoossa.
Äitiys- ja lastenneuvolassa työ on monipuolista ja asiakaskunta kirjaimellisesti laaja. Raskauden ensikäynnillä lapsi on rypäleen kokoinen alkio, kuusivuotiaan terveystarkastukseen saapuu tuleva koululainen.
– Ja kaikkea siltä väliltä, koko kirjo, Räisänen sanoo.
Tutkimukset ja toimenpiteet ovat enää vain yksi puoli työtä neuvolassa. Yhtä tärkeä kuin vakaa rokotuskäsi on taito pysähtyä, katsoa silmiin ja kannustaa vanhempaa kertomaan murheistaan.Nykyisin yhä useampi äiti ja isä rohkaistuukin. Räisäsen ja kymmenien muiden terveydenhoitajien mukaan neuvolan terveydenhoitajista on tullut perheille tärkeitä luottoaikuisia.
Vanhempien henkinen valmentaja
Vauva-lehti kysyi verkkokyselyssä neuvolan terveydenhoitajilta, miten työ neuvolassa on muuttunut vuosien varrella.
Aiemmin työ painottui enemmän mittausten suorittamiseen ja selkeiden ohjeiden antamiseen. Viime vuosina siitä on tullut monialaisempaa – vaativampaa mutta samalla antoisampaa, terveydenhoitajat kertovat.
Näkyvin muutos ovat uudet tehtävät. Esimerkiksi isyyden voi nykyisin tunnustaa neuvolassa, kun aikaisemmin piti varata aika lastenvalvojalle.
Myös synnytyspelkoiset odottajat uskoutuvat tunteistaan usein ensi kerran neuvolan terveydenhoitajalle. Pelko on nykyisin tavallinen keskustelunaihe vastaanotolla, sillä pelkodiagnoosien määrä on kovassa nousussa.
Suurin muutos taitaa olla se, kuinka ”pelkistä” rokottajista on tullut yhä vahvemmin vanhempien rinnalla kulkijoita perhe-elämän eri käänteissä.
Terveydenhoitajan työ on muuttunut entistä enemmän henkisen valmentajan hommaksi. Fyysiset mittaukset ja tutkimukset ovat nykyään enää erittäin pieni osa neuvolakäyntejä. Sen sijaan perheet kaipaavat yhä enemmän tukea arjessa jaksamiseen ja omien voimavarojen löytämiseen hektisen arjen keskellä, eräs verkkokyselyyn vastannut terveydenhoitaja tiivistää.
Rinnalla kulkijoita kaivataan. Neuvoloissa kautta maan on huomattu, että vastaanotoilla puhutaan nykyisin suorin sanoin monista kipeistä asioista.
Ilman kulisseja
Terveydenhoitaja Satu Räisänen ehtii tavata yhden työpäivänsä aikana parhaimmillaan kuuden perheen vanhemmat pidemmällä eli kolmen vartin tai tunnin mittaisella vastaanotolla.
Kun asiakkaat vielä vaihtuvat päivästä toiseen, voi liioittelematta todeta, että terveydenhoitajat jos ketkä katsovat läheltä suomalaisten lapsiperheiden elämää.
Nykyisin he katsovat sitä jopa lähempää kuin aikaisemmin. Tämän päivän vanhemmat ovat aiempaa avoimempia ja valmiita kertomaan vastaanotolla, miten oikeasti menee, hoitajat kertovat. Heistä se on hyvä asia. Silloin vanhempia myös pystytään auttamaan paremmin.
Neuvolakäynnit ovat muuttuneet avoimemmiksi. Mielestäni ennen pidettiin enemmän kulisseja yllä. Minusta on mahtavaa, että nykyään neuvolassa käydään enemmän oikeita keskusteluja itsestäänselvyyksien sijaan.
Tosin vähemmän iloittavaa on varsinaisissa kuulumisissa.
Tänä päivänä perheet ovat melkoisen väsyneitä, terveydenhoitajat tietävät. Voimia vievät esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmat, joista terveydenhoitajat saavat nykyisin kuulla aiempaa useammin.
Monilla on haastetta jaksamisen kanssa, uupumusta ja ahdistusta. Mutta onneksi näistä uskalletaan puhua neuvolassa, koska silloin pystymme tarjoamaan apua, esimerkiksi neuvolan perhetyötä.
Myös parisuhdeongelmat nousevat vastaanotolla yhä herkemmin esiin.
Kolmannes Vauvan kyselyyn vastanneista terveydenhoitajista kertoo keskustelevansa vanhempien kanssa parisuhteesta usein, kaksi kolmannesta toisinaan. Parisuhde on monissa pikkulapsiperheissä kovilla, näkevät neuvolan hoitajat.
Usein tukiverkosto on niukkaa ja parisuhteelle jää liian vähän aikaa, mikä johtaa herkästi eroon.
Kokonaan oma lukunsa ovat nykyvanhempien henkiset paineet.
Meneekö lapseni pilalle?
Pitäisi sitä, tätä ja tuota. Tänä päivänä monella on tavoitteena suorittaa perhe-elämä ”oikein” ja esimerkillisesti. Terveydenhoitajien mukaan vanhemmat miettivät tarkoin omaa rooliaan ja sitä, kuinka toimia oikein eri tilanteissa.
Monet vanhemmat ovat huolissaan kaikesta varsinkin esikoisen kohdalla. He miettivät paljon esimerkiksi sitä, että eihän lapsi vain mene pilalle.
Miksi paineisiin hukkuvat juuri tämän päivän äidit ja isät? Kahdella älypuhelimen klikkauksella pääsee kattavasti jyvälle, miten puolivuotias puetaan pakkaseen, millä tavoin taaperoa kielletään ja kuinka paljon unta kolmevuotias keskimäärin tarvitsee.
Terveydenhoitajien mukaan tietotulva on osa ongelmaa.
Nettiryhmissä ja blogeissa velloo jatkuva keskustelu siitä, kuinka olla hyvä vanhempi.
Jos ohjeita siihen on tarjolla ylen määrin, alkaa helposti tuntua siltä, että jokaisen vanhemman olisi tarkoitus noudattaa jokaista neuvoa.
Paineita koetaan niin sanotussa hyvässä vanhemmuudessa. Pitäisi olla, tehdä ja osata oikealla tavalla, kertoo eräs vastaajista.
Paineet tuntuvat nousevan somesta, sanoo toinen.
Käytännössä henkiset paineet näkyvät joskus ehdottomina valintoina, joiden puristuksessa vanhemmat kamppailevat. Terveydenhoitaja Satu Räisänen listaa kysymyksiä, joita vanhemmat nostavat vastaanotolla säännöllisesti esiin: Imetys vai pulloruoka? Sormiruokailu vai lusikka? Itse tehtyjä vai kaupan soseita? Kestovaipat vai kertakäyttöiset? Kantoliinassa vai vaunuissa? Omassa sängyssä vai vanhempien sängyssä? Tutilla vai ilman? Tuttipullolla vai hörppyyttämällä?
– Valintojen lista voi tuntua vanhemmasta loputtomalta, ikään kuin joka asiassa olisi pakko valita puoli. Oikeasti ei tarvitsisi.
Tunne valitsemisen pakosta voi olla yritys järjestää omia epävarmuuden tunteitaan, Räisänen miettii. Vanhemmaksi tulo on suuri mullistus, joka panee monet asiat uusiksi ja saa helposti kaipaamaan selkeitä ohjenuoria.
Neuvoja ja näkemyksiä
Niinpä vanhemmilla riittää kysymyksiä myös neuvolassa. Useimmiten terveydenhoitajilta kysytään neuvoja lapsen ruokailuun, kuten kiinteiden aloitukseen, ruuan terveellisyyteen ja erityisruokavalioihin. Näihin kertoo antavansa usein apua jopa 98 prosenttia kyselyn vastaajista. Toisaalta paljon kysytään myös käytännön arjesta, kuten päivärytmistä ja ruutuajasta, joihin 83 prosenttia kyselyn terveydenhoitajista kertoo ottavansa kantaa usein.
Kyselyssä terveydenhoitajat kertovat, että toimivan neuvon antaminen on yksi työn palkitsevimpia hetkiä. Mutta siinä missä aiemmin ajateltiin, että terveydenhoitaja on ainoastaan tiedon tuoja, nykyisenä roolina on ennemmin keskustelija, Satu Räisänen sanoo.
– Terveydenhoitaja tuo esiin virallista terveysohjeistusta ja tutkittua tietoa. Meillä ei kuitenkaan ole kiire kumota kenenkään omia näkemyksiä. Vanhemman kanssa yhdessä mietitään, mikä on parasta omalle perheelle, ja millä keinoilla parhaaseen päästään. On monta tapaa päätyä hyvään.
Vähemmän paineita, enemmän iloa
Perheen paras ei silti tarkoita täydellistä vanhempaa,
terveydenhoitajat muistuttavat. Heistä täydellisyyden-tavoittelu on ymmärrettävää mutta turhaa – joskus jopa vahingollista. Jos elämä lipsahtaa jatkuvan suorittamisen ja täydellisyydentavoittelun puolelle, kaikesta tekemisestä katoaa helposti ilo. Sellaisiakin tilanteita terveydenhoitajat saavat nähdä läheltä.
Vanhemmat lataavat itselleen epätodellisia odotuksia, joissa epäonnistuminen aiheuttaa suuria kielteisiä tunteita. Tiettyä elämän rentoutta tuntuu uupuvan, toteaa eräs vastaaja.
Jos arki ei vastaa haavekuvaa, väsytään ja turhaudutaan, sanoo toinen.
Mikä auttaisi?
Yksi käytännön ratkaisu olisi yhdistää tuoreita perheitä toisiinsa nykyistä enemmän. Vertaistuki ruohonjuuritasolla lisääntyisi, jos vanhemmat voisivat tavata toisiaan kasvotusten nykyistä enemmän niin odotus- kuin pikkulapsiaikanakin, terveydenhoitajat ehdottavat.
Samalla somen haitallinen valta vähenisi.
Instagramin kuvat ja tarinat antavat harvoin oikeaa kuvaa lapsiperhe-elämästä. Sen sijaan puistoissa ja vaunulenkeillä jaetut kokemukset auttavat toivottavasti suhteuttamaan asioita ja jaksamaan arkea paremmin.
Terveydenhoitaja Satu Räisäsellä on työtakkinsa taskussa kaksi ehdotusta paineiden pienentämiseen.
Ensinnäkin vanhemman olisi hyödyllistä miettiä, mitä tahtoo tiukoilla valinnoilla ja tarkoilla periaatteilla saavuttaa.
Kun päämäärä on selvillä, voi pohtia, voisiko saman tavoitteen saavuttaa vähemmälläkin.
– Tätä keskustelua voi käydä myös neuvolassa yhdessä terveydenhoitajan kanssa.
Lapsi kasvaa päivä päivältä – mutta niin kasvaa vanhempikin.
Varmuus lisääntyy ja kokemus karttuu.
Asioita voi opetella ja valintoja pohdiskella tilanne kerrallaan. Periaatteita ei tarvitse lopullisesti lukita missään vaiheessa, Räisänen vakuuttaa.
– Vanhemman voi olla hyvä rauhassa katsella, miten asiat lähtevät sujumaan juuri sen oman lapsen kanssa. Kaiken ei tarvitse olla valmiiksi valittua ja tässä mielessä täsmällistä.
Tänään imetys ehkä sujuu, huomenna vastaan saattaa tulla tilanne, jossa tarvitaan pulloa. Soseet saa antaa tänään lusikalla, huomenna vaihtaa sormiruokailuun.
– Keskellä epävarmuutta vanhempi saattaa ajatella, että tiettyjä tapoja pitäisi muka noudattaa tarkasti kuin jotakin aatetta. Mutta silloin ihminen aiheuttaa itselleen vain kohtuuttoman stressitilanteen.
Myös kyselyyn vastanneet hoitajat muistuttavat, ettei lapsi kaipaa täydellistä vanhempaa vaan tavallista arkea.
Monet tarvitsevat tukea erityisesti yleisen jaksamisen kanssa. Siinä auttaa riittävän hyvän vanhemmuuden ajatus, vakaa kumppanuussuhde puolison kanssa myös ilman jatkuvia kipinöitä sekä tavallisen perusarjen sietäminen, tiivistää eräs vastaajista.
Toivoisin vanhemmille elämistä tässä hetkessä. Sitä, että perheissä nautittaisiin arjesta, sen pienistä ja joskus isoistakin iloista, eikä aina haikailtaisi jotain muuta, rohkaisee toinen.
Äiti, irrota välillä ohjaksista
Toiseksi turhiin paineisiin voisi auttaa se, jos kahden vanhemman perheissä tasattaisiin vastuuta ja työnjakoa.
Satu Räisänen on huomannut, että kovista paineista kärsivät erityisesti äidit, jotka myös tyypillisesti ottavat omille harteilleen isomman osan vastuusta kuin isät.
Äidit haluavat satsata äitiyteen, joskus oman jaksamisen kustannuksella.
Tämä on Räisäsestä harmillista, koska vaihtoehtona olisi myös tasavertainen vastuunjako puolison kanssa.
Ennen pitkää tilanne voi johtaa äitien uupumukseen ja parisuhdekriisin kärjistymiseen, huomattiin suomalaisessa väitöstutkimuksessa. Taustalla voi vaikuttaa edellisiltä sukupolvilta saatu malli uhrautuvasta äidistä.
Yksi ennaltaehkäisevä ratkaisu olisi keskustella jo raskausaikana tulevasta työnjaosta ja vanhempien rooleista, Räisänen ehdottaa.
Jos taas vastuu arjen sujumisesta on salakavalasti jo luiskahtanut toiselle, tilannetta kannattaa tietoisesti tasata.
Perhe-elämän projektipäälliköksi ajautunut voi esimerkiksi miettiä, mistä perhearkeen liittymättömistä jutuista saa itse voimaa ja palautumista. Jumpasta? Kirjastossa käymisestä? Kävelylenkeistä? Sitten ulko-ovi auki ja viettämään omaa aikaa.
– Ohjasten antaminen konkreettisesti pois käsistä hetkeksi kerrallaan voi auttaa. Silloin perheen toinen aikuinen saa tilaisuuden tehdä asiat aidosti omalla tavallaan.
Neuvolassa perheitä taas voisi palvella nykyistä paremmin, jos ei koko ajan olisi niin kova kiire, terveydenhoitajat kertovat.
Kyselyyn vastanneita hoitajia kuormittaa eniten tehtävien lisääntyvä määrä, sijaisten puute, kirjaamisiin kuluva aika – sekä toisinaan asiakkaiden kuvitelma siitä, että hoitaja tietää vastauksen kaikkeen.
Terveydenhoitajan pitää olla välillä parisuhdeterapeutti, psykologi, ravitsemusterapeutti, sosiaalityöntekijä, Kelan asiakaspalvelija, tulkki ja lastenvalvoja. Lisäksi pitää olla aktiivisesti yhteydessä sairaalaan, päiväkotiin, sosiaalitoimeen ja muihin yksiköihin.
Perhe-elämän projektipäälliköksi ajautunut voi esimerkiksi miettiä, mistä perhearkeen liittymättömistä jutuista saa itse voimaa ja palautumista.
Kyselyyn vastanneet terveydenhoitajat tahtoisivat auttaa vanhempia nykyistä paremmin esimerkiksi juuri parisuhdepulmien kanssa. Lyhyiden vastaanottokäyntien ja lisääntyneiden tehtävien puitteissa sille ei aina jää tarpeeksi aikaa.
Perheiden luottamus palkitsee
Selvä on se, että moni asia on perheissä myös hyvin. Terveydenhoitajia ilahduttaa esimerkiksi isien aiempaa suurempi osallistuminen arkeen.
Kiireen keskelläkin terveydenhoitajat kokevat, että omalla työllä on oikeasti merkitystä perheiden hyvinvoinnille. Työ tuottaa iloa myös hoitajille itselleen. Moni kertoo tykkäävänsä vauvoista ja lapsista sekä nauttivansa yhteistyöstä perheiden kanssa.
On hauskaa, kun kaupassa lapsi huikkaa vanhemmalle, että ’Kato tuolla on se meidän neuvolantäti!’
Terveydenhoitaja Satu Räisäselle palkitsevimpia hetkiä ovat vanhemmilta saadut luottamuksenosoitukset.
– Esimerkiksi, kun perheen kanssa on oltu jo pidempään tuttuja, ja viimein tulee kerta, jolloin vanhempi haluaa uskoutua.
Yksi saattaa esimerkiksi tunnustaa, kuinka helposti pinna palaa lapsen kanssa. Toinen kertoo jostakin muusta ei niin mairittelevasta hetkestä.
Silloin Räisänen kuuntelee, katsoo silmiin ja vuorollaan kysyy, miltä asia vanhemmasta itsestään tuntuu.
Tärkeää on viestittää, että tavallisia ihmisiä tässä ollaan kaikki.
Terveydenhoitajalla ei ole syytä arvostella vaan olla apuna miettimässä, tarvitseeko vanhempi arkeen tukea, jotta jatkossa olisi helpompaa.
Kun vanhempi tekee lähtöä vastaanotolta, Räisäsellä on vielä asiaa.
– Sanon hänelle, että kiitos luottamuksesta, ei tainnut olla helppoa kertoa.
Tiesitkö, että terveydenhoitajilla on myös sairaanhoitajan pätevyys? Keskiansio terveydenhoitajan työstä oli vuonna 2017 noin 2700–2900 euroa kuussa. Palkkaan vaikuttavat muun muassa työn vaativuus ja lisäkoulutukset.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
